Perustelut
Yleistä
EU:n alue- ja rakennepolitiikan uudistusta koskevista esityksistä ja
niiden suhteesta toisiinsa hallintovaliokunta toteaa aluksi seuraavaa. Alue-
ja rakennepolitiikan kannalta olennaisin on EU:n rahoitusnäkymät
vuosille 2007—2013, jotka sisältävät
ehdotukset rakennerahastojen määrärahoista.
Valiokunta viittaa tältä osin antamaansa lausuntoon HaVL
29/2004 vp —U 56/2004 vp.
Politiikan sisältö, rahoituksen allokointiperiaatteet
ja hallinnointimenettelyt sisältyvät yleisasetukseen.
Siitä, mihin toimenpiteisiin varoja voidaan käyttää,
säädetään rahastokohtaisissa
asetuksissa. Kokonaisuuteen liittyy lisäksi ehdotus asetukseksi
rajat ylittävän yhteistyön eurooppalaiseksi
yhtymäksi, miltä osin valiokunta lausuu erikseen.
Ehdotus rakennerahastojen täytäntöönpanoa
koskevaksi asetukseksi annetaan myöhemmin syksyllä.
Esitysten taustalla ovat komission kolmas koheesioraportti
ja rahoituskehystiedonanto, joista valiokunta on antanut lausuntonsa HaVL 3/2004
vp — E 13/2004 vp ja HaVL
4/2004 vp — E 4/2004
vp. Kokonaisuuteen kytkeytyy myös komission esitys
alueellisten valtiontukien suuntaviivoiksi, jolta osin
valiokunta viittaa lausuntoonsa HaVL 21/2004 vp — E
58/2004 vp.
Yleisasetus
EU:n alue- ja rakennepolitiikan uudistuksen lähtökohdat
Kokonaisuutena ottaen valiokunta näkee myönteisenä sen,
että EU:n alue- ja rakennepolitiikan uudistamisessa on
otettu aikaisempaa strategisempi ote. Uudistuksen lähtökohtana
on, että uudistetulla alue- ja rakennepolitiikalla pystytään vastaamaan
unionin keskeisimpiin haasteisiin — EU:n laajentumisen
onnistuneeseen toteuttamiseen sekä kestävän
talouskasvun ja työllisyyden tukemiseen. On tärkeää,
että löydetään tasapainoinen
kokonaisuus, joka kytkeytyy Lissabonin ja Göteborgin Eurooppa-neuvostojen
asettamien strategioiden toimeenpanoon.
Konvergenssitavoitetta sekä alueellinen kilpailukyky
ja työllisyys -tavoitetta koskevia näkökohtia
Komission esityksen mukaan rakennerahastotoimintaa toteutetaan
tulevalla kaudella kolmen tavoitteen alla, jotka ovat konvergenssi,
alueellinen kilpailukyky ja työllisyys sekä eurooppalainen
alueellinen yhteistyö.
EU:n alue- ja rakennepolitiikan uudistuksessa Suomen kannalta
olennaista on se, miten harvaan asutut alueet otetaan uudistuksessa
huomioon. Komission kriteerien perusteella koko Suomi
kuuluisi alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteeseen.
Pohjois-Suomelle esitetään korotettua tukea harvan
asutuksen perusteella. Itä-Suomi kokonaisena NUTS II- ja
tavoite 1 -alueena saisi siirtymäajan erityistukea.
Valiokunta viittaa rahoitusnäkymistä antamaansa
lausuntoon HaVL 29/2004 vp. Valiokunta painottaa, että Suomen
kynnyskysymyksenä tulee edelleen olla valtioneuvoston kannan mukaisesti
Suomen pohjoisten ja itäisten erittäin harvaan
asuttujen alueiden pysyttäminen korkeimman aluetuen piirissä.
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan siitä, että Itä-
ja Pohjois-Suomea koskevan ratkaisun kannalta merkityksellisintä on
tuen mahdollisimman korkea taso ja pysyvyys sekä yritystukien
ja maaseudun kehittämistukien tason säilyminen
nykyisessä laajuudessaan. Paras menettelytapa valiokunnankin
mielestä on näiden erittäin harvaan asuttujen
alueiden kirjaaminen yleisasetuksen konvergenssitavoitetta koskevaan
artiklaan omaksi alakohdakseen.
Harvan asutuksen kriteereihin liittyen valiokunta viittaa koheesioraportista
antamaansa lausuntoon, jossa se kiinnitti huomiota siihen, että vesistöisyys
lisää yhdyskuntarakenteen ylläpidolle
ja elinkeinotoiminnalle aiheutuvia kustannuksia. Valiokunta pitää edelleenkin
perustellumpana laskea asukastiheys kokonaispinta-alan mukaan kuin
maapinta-alan mukaan. Asiaa tulee pitää jatkossa
edelleen esillä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoite
mahdollistaa toimenpiteiden ja rahoituksen kohdentamisen alueellisesti
ja temaattisesti nykyistä joustavammin. Tavoitteessa keskeisiä painotuksia
ovat muun muassa tietoyhteiskunta, ympäristö ja
yrittäjyys. Alueellisten innovaatiojärjestelmien
ja osaamiseen liittyvien toimenpiteiden toteuttamisessa voidaan
hyödyntää osaamis- ja aluekeskusohjelmien
kokemuksia ja toimintamalleja. Tavoitteessa painottuvat myös
muun muassa työ- ja elinkeinoelämän muutoksiin
sopeutumista edistävät toimet, osaaminen, ikääntyminen
ja rakennetyöttömyys. Myönteistä on
myös se, että kaupunkiseutujen kehittäminen
liittyy entistä kiinteämmin osaksi kokonaiskehittämistä.
Valiokunta toteaa, että sosiaalisen integraation vahvistamisen
ohella tarvitaan myös kaupunkiseutujen kilpailukykyä tukevia
toimenpiteitä.
Alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteessa
tukitaso on matalampi ja toimenpiteet ovat suppeampia kuin konvergenssitavoitteessa.
Jos
koko Suomi määritellään alueellinen
kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen alle, on kysymys
toimenpidevalikoimasta entistäkin tärkeämpi.
Valiokunta tarkastelee toimenpidevalikoimia tarkemmin jäljempänä käsitellessään
rahastokohtaisia asetuksia. Tässä yhteydessä valiokunta
toteaa, että rakennerahasto-ohjelmissa alueellinen investointituki
on ollut vaikuttavuudeltaan ja tuloksellisuudeltaan alueellisen
kilpailukyvyn kannalta keskeinen toimenpide, ja valiokunta katsoo
aluetuen suuntaviivoista antamansa lausunnon mukaisesti, että rakennerahastojen
osarahoitusta tulee voida käyttää investointien
rahoittamiseen myös jatkossa niin konvergenssitavoitteen
kuin alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen
alla. Rakennerahastojen osarahoitusta (ml. maaseuturahasto) tulee
voida jatkossa käyttää alueellisten investointitukien
vastinrahoituksena koko nykyisellä tavoite 1 -alueella
ja saaristoalueilla (pl. Maarianhamina).
Eurooppalainen alueellinen yhteistyö -tavoite
Eurooppalaisen alueellisen yhteistyön tavoite kohdistuu
rajat ylittävään ja valtioiden väliseen yhteistyöhön
sekä yhteistyöverkostoihin ja kokemusten vaihtoon.
Yleisasetusehdotus mahdollistaa sisärajayhteistyön
ja valtioiden välisen yhteistyön jopa laajempien
aluerajausten puitteissa. Valiokunta pitää myönteisenä merirajakriteerin
sisältymistä ehdotukseen. Jatkossa on tarpeen
vielä tarkastella komission ehdotusten vaikutuksia esimerkiksi
ohjelma per raja -periaatteen osalta, jolla saattaa olla vaikutuksia
Suomen ja Ruotsin välisellä rajalla toteutettavaan yhteistyöhön.
Suomella on myönteisiä kokemuksia Interreg III
-yhteisöaloitteesta. Valiokunta pitää tärkeänä,
että rajat ylittävän yhteistyön
roolia vahvistetaan tulevalla kaudella. Valiokunta katsoo, että myös
alueiden välistä yhteistyötä tarvitaan
laajentuneessa unionissa ja sitä tulee voida jatkaa ja kehittää myös
tulevalla kaudella. Valiokunta katsoo, että eurooppalainen
alueellinen yhteistyö -tavoitteen eri painopisteiden välillä tulee olla
riittävä jousto, joka mahdollistaa tehokkaan,
alueiden omista lähtökohdista lähtevän
yhteistyön.
Ulkorajayhteistyön osalta valiokunta viittaa rahoitusnäkymistä antamaansa
lausuntoon. Tässä yhteydessä valiokunta
toistaa pitävänsä alueellisen
yhteistyön näkökulmasta parhaimpana lähtökohtana
ulkorajayhteistyöhön tarkoitettua omaa rahoitusinstrumenttia,
joka perustuisi Interreg-yhteisöaloitteen menettelytapoihin. Keskeistä on
saada aikaan nykyistä yksinkertaisempi ja toimivampi hallintomekanismi
raja-alueyhteistyölle ulkorajoilla.
Strateginen lähestymistapa
Strateginen ote näkyy yhteisön tavoiteasetannan lisäksi
ohjelmoinnin tasolla. Alue- ja rakennepolitiikalle laaditaan yhteisötason
strategia, jonka neuvosto hyväksyy. Jäsenvaltiot
laativat tämän puitteissa kansalliset strategiat,
joihin kansallisten toimenpideohjelmien tulee perustua. Strategiseen
suunnitteluun liittyy vahvasti seuranta. Uutta on neuvoston kytkeminen
tähän mukaan. Jäsenvaltio raportoi vuosittain
komissiolle niin kansallisen strategian edistymisestä kuin
toimenpideohjelmien täytäntöönpanosta.
Valiokunta katsoo, että strategisen suunnittelun voidaan
arvioida edistävän tavoitteiden saavuttamista.
Samanaikaisesti on kuitenkin huolehdittava, että menettelyt
eivät johda järjestelmän monimutkaistumiseen
ja vie tehoa itse toiminnalta. Strategisella suunnittelulla tulee
aikaansaada todellista lisäarvoa. Valiokunta tähdentää,
että rakennerahastotoiminnassa yhteisön tavoitteiden ja
strategioiden tulee — luodessaan yleisen viitekehyksen
rahoitettaville toimenpiteille — mahdollistaa riittävä liikkumavara
kansallisille ja alueellisille lähtökohdille ja
tarpeille subsidiariteettiperiaatteen toteutusta tukien.
Kansallisesti laadittavaa strategiaa tulee arvioida suhteessa valtakunnallisiin
alueiden kehittämisen tavoitteisiin.
Rakennerahastotoiminnan hallinnointi ja valvonta
Valiokunta pitää myönteisenä kehityksenä rakennerahastotoiminnan
ja siihen liittyvän hallinnoinnin yksinkertaistamiseen
tähtääviä esityksiä.
Näitä ovat muun muassa tavoitteiden määrän
rajaaminen kolmeen ja nykyisten yhteisöaloitteiden sisällyttäminen
tavoiteohjelmiin, rakennerahastojen määrän
väheneminen kolmeen ja rahasto per ohjelma -periaate sekä toimenpideohjelmien
laatiminen toimintalinjatasolla. Toisaalta rahoitettavien toimien
kokonaiskoordinointi asettaa haasteita, koska eri rahastojen alaiset
toimenpiteet rahoitetaan eri toimenpideohjelmista. Valiokunta toteaa,
että taloushallintoa koskevat säännökset,
ml. budjettisitoumuksiin ja maksatuksiin liittyvät menettelyt,
näyttävät säilyvän
pääasiassa nykykäytännön
mukaisina.
Yleisasetus korostaa moitteetonta varainhoitoa ja hallinto-
ja valvontajärjestelmän toimivuutta. Tämä näkyy
osaltaan siinä, että hallinto- ja valvontajärjestelmien
toiminnan arviointia varten jäsenvaltion tulee nimetä erityinen
toimielin. Lisäksi komissio ehdottaa uutta tarkastusviranomaista,
jolle keskitettäisiin vastuu rakennerahastovarojen tarkastuksesta,
joka nykyisin kuuluu rakennerahastovaroja käyttävissä ministeriöissä tarkastusta
suorittavien henkilöiden ja yksiköiden tehtäviin.
Tässä vaiheessa on vaikea arvioida näiden
ehdotusten vaikutuksia käytännössä.
Sinänsä pyrkimys hallinto- ja valvontajärjestelmien
toimivuuden parantamiseen on kannatettavaa.
Valiokunta tukee sitä Suomen lähtökohtaa, että pienille
ohjelmille tulee voida luoda suuria ohjelmia yksinkertaisempi hallintomalli
ja helpommat ratkaisut. Valiokunnan mielestä on tarkoituksenmukaista,
että yhteisön osallistuminen hallintoon, arviointiin
ja tarkastustoimintaan suhteutetaan yhteisön tuen määrään
siten kuin valtioneuvoston kirjelmästä ilmenee.
Valvontavastuun siirto jäsenmaille ei kuitenkaan saa heikentää sen
valvontaa, että tukea ei esimerkiksi käytetä jäsenmaiden
kilpailua vääristävästi tai poljeta
työehtoja.
Yleisasetuksen yhtenä tavoitteena on kumppanuuden vahvistaminen
jäsenvaltioissa. Kumppanuus tulee ottaa huomioon ohjelmatyön
eri vaiheissa: kansallisen strategian ja toimenpideohjelmien valmistelussa,
seurannassa ja arvioinnissa. Valiokunta katsoo, että esimerkiksi
kokemukset maakunnan yhteistyöryhmistä ja seurantakomiteoista
antavat hyvät valmiudet kumppanuuden vahvistamiseen ja
yhteistyön kehittämiseen tulevalla kaudella.
Valiokunnan näkemyksen mukaan rakennerahastotoimintaa
koskevat esitykset antavat kohtalaiset mahdollisuudet ohjelmien
hallinnoinnin yksinkertaistamiseen ja ohjelmien toteuttamisen tehostamiseen.
Viime kädessä tämä on pitkälti
myös kansallinen kysymys. Suomessa on saatu kokemuksia
rakennerahastotyöstä kahden kauden ajalta. Valiokunta
on tarkastellut näitä kysymyksiä aluepoliittisesta
selonteosta antamassaan mietinnössä (HaVM 14/2004
vp —VNS 3/2004 vp) ja viittaa siinä yhteydessä lausuttuun.
Alue- ja rakennepolitiikan toimintajärjestelmien on oltava
entistä toimivampia ja tehokkaampia, jotta alue- ja rakennepolitiikalla voidaan
saavuttaa entistä enemmän tuloksia.
Ohjelmien vaikuttavuuteen ja tuloksellisuuteen liittyviä näkökohtia
Rakennerahasto-ohjelmien vaikuttavuuden seuranta, arviointi
ja kehittäminen ovat keskeisiä kysymyksiä alue-
ja rakennepolitiikan uudistamisessa. Valiokunta pitää myönteisenä sitä,
että ohjelmien vaikuttavuuden seuraamista pyritään tehostamaan
sekä yhteisötasolla että jäsenvaltioissa.
Paneutuminen vaikuttavuuden arviointiin on tärkeää,
sillä tehtävä on haastava. Käytännössä voi
olla vaikea todentaa esimerkiksi sitä, mikä osa
alueella tapahtuneesta kehityksestä on ohjelman vaikutusta
ja mikä muun yleisen yhteiskunnallisen ja taloudellisen
kehityksen seurausta.
Komissio esittää 3 %:n EU-tason suoritusvarausta
jäsenmaille palkintona edistymisestä alueellinen
kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteessa. Ehdotus poikkeaa
jossain määrin nykyisestä ohjelmareservimenettelystä.
Valiokunnan mielestä tuloksellisuuden palkitseminen on
periaatteessa kannatettavaa, mutta se edellyttää joustavuutta
ja sitä, että kriteerit perustuvat ohjelmatyön
tuloksiin. Komission esittämää mallia
onkin tässä suhteessa tarpeen vielä kehittää.
Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin komission
ehdotusta kansallisesta rahoitusvarauksesta periaatteessa hyvänä esityksenä.
Valiokunta kuitenkin korostaa, että toteutustavan tulee olla
joustava, jotta se tosiasiallisesti mahdollistaa reagoimisen äkillisiin
paikallisiin ja toimialakohtaisiin kriiseihin.
Rahastokohtaiset asetukset
Yleistä
Alue- ja rakennepolitiikkaa rahoittavien rahastojen lukumäärä vähenee
nykyisestä kuudesta rahastosta kolmeen rahastoon, Euroopan
aluekehitysrahastoon (EAKR), Euroopan sosiaalirahastoon (ESR) ja
koheesiorahastoon. Näitä koskevissa asetusehdotuksissa
määritellään kunkin rahaston
tehtävät, tuettavat toiminnan muodot ja hyväksyttävät
kustannukset.
Valiokunta toteaa, että EAKR:llä ja ESR:llä on
kummallakin tärkeä rooli rakennerahastotehtävien
toteuttajana. ESR osallistuu toimien rahoittamiseen konvergenssitavoitteessa
ja alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteessa. EAKR
osallistuu kaikkien kolmen tavoitteen toteuttamiseen.
Valiokunta pitää kannatettavana, että EAKR ja
ESR voivat tiettyyn rajaan asti rahoittaa toistensa toimenpidevalikoimaan
kuuluvia hankkeita. Valiokunnan näkemyksen mukaan jouston
tulee kuitenkin olla esitettyä (5 prosenttia) suurempi,
jotta voidaan paremmin ottaa huomioon alueellisia tarpeita ja hallita
tilanteita, joissa toimenpidevalikoima jää liian
kapea-alaiseksi. Lisäksi suurempi jousto tehostaa varojen
mahdollisimman täysimääräistä käyttöä.
On myös tärkeää, että rakennerahastojen
varoja voidaan kohdistaa myös maaseudun infrastruktuurin
ja osaamisen kehittämiseen. Valiokunta pitää myönteisenä,
että maaseudun infrastruktuuria, palveluita ja pk-yrityksiä voidaan kehittää myös
EAKR- ja ESR-toimilla, siltä osin kuin toimenpiteet täydentävät
maaseuturahaston toimenpiteitä.
Valiokunta painottaa säädösten yhteentoimivuutta
ja rahastojen mahdollisimman pitkälle yhtenäisiä menettelyjä,
jotta kansallisesti kyetään sovittamaan ohjelmia
ja hankkeita joustavasti yhteen. Tämä on tärkeää muun
ohella myös EAKR:n ja ESR:n välille esitetyn joustoelementin
kannalta.
Komissiota avustaa rahastojen koordinointikomitea. Koheesiorahaston
osalta komitologiamenettely on uutta. Komission esityksen mukaan
koordinointikomitean toimialassa ei mainita ESR:ää.
Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin toimeenpanosäännösten
tulkintojen yhteensovittamiseksi tarpeellisena, että komitean
kokoonpanoa täydennetään jäsenvaltioiden
Euroopan sosiaalirahaston edustajilla.
EAKR-asetus
Edellä sanotun lisäksi valiokunta toteaa EAKR-toimista
seuraavaa.
Konvergenssitavoitteen mukaiset EAKR-toimet vastaavat pitkälti
nykyisen EAKR-asetuksen mukaisia toiminnan aloja. Alueellinen kilpailukyky
ja työllisyys -tavoite keskittyy innovaatio- ja osaamispohjaiseen
talouteen, ympäristöön ja riskien ehkäisyyn
sekä liikenneverkostojen ja tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen
saavutettavuuteen. Uudella kaudella kummassakin tavoitteessa nousee
vahvasti esille alueellisen teknologisen tutkimuksen ja tuotekehityksen sekä alueellisten
innovaatiojärjestelmien kehittäminen ja yrittäjyyden
edistäminen.
Valiokunnan näkemyksen mukaan nämä painotukset
sopivat varsin hyvin Suomen kehityshaasteisiin. Myönteisenä voidaan
pitää myös sitä, että EAKR-asetuksessa
on avattu mahdollisuus osarahoittaa joitakin tuotannollisia investointeja
harvaan asutuilla alueilla. Selvityksen mukaan asiaa koskevaa säännöstä on
kuitenkin edelleen tarvetta täsmentää suorien
investointitukien käyttömahdollisuuksien osalta.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että EAKR:n varoilla voidaan edistää myös
tulevalla kaudella uusien työpaikkojen ja yritysten luomista
ja olemassa olevien säilyttämistä. Työllisyyden
turvaaminen rakennemuutoksesta kärsivillä alueilla
on Suomen kannalta keskeinen kysymys. Alueellisen kilpailukyvyn
kannalta on tärkeää, että voidaan
jatkossakin kehittää monipuolisesti osaamis- ja
innovaatiorakenteita myös alueellinen kilpailukyky ja työllisyys
-tavoitteen alla. Valiokunta toteaa myönteisenä myös
EAKR:n nykyistä laajemman käyttömahdollisuuden
lainamuotoisiin takaus- ja pääomasijoitusinstrumentteihin
pk-yritystoiminnan kilpailukyvyn ja yrittäjyyden edistämiseksi.
Hallintovaliokunta katsoo ympäristövaliokunnan
lausuntoon Natura 2000 -verkoston rahoittamisesta (YmVL
31/2004 vp) viitaten, että rakennerahastovarojen
käyttöä ei tule ulottaa Natura 2000 -verkoston
rahoitukseen.
EAKR-asetus sisältää myös
säännökset eurooppalainen alueellinen
yhteistyö -tavoitteen toimeenpanosta. Tämän
tavoitteen osalta valiokunta viittaa edellä yleisasetuksen
ja rahoitusnäkymien yhteydessä toteamaansa.
ESR-asetus
Edellä sanotun lisäksi valiokunta toteaa ESR-toimista
seuraavaa.
Asetusehdotuksen mukaan ESR:n tulee erityisesti tukea toimintaa,
joka on sopusoinnussa Euroopan työllisyysstrategian suuntaviivojen
ja suositusten kanssa. Samalla asetus korostaa vahvaa yhteyttä ESR-toimien
ja yhteisötason sosiaalisen osallistuvuuden,
koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen välillä.
Selvityksen mukaan asetusehdotuksessa kuvattu ESR:n toiminta-ala vastaa
hyvin pitkälle nykyisen asetuksen mukaista toiminta-alaa
ja sen eri painopisteitä. Toiminta-ala kattaa toimenpiteitä aktiivisista
työvoimapoliittisista toimenpiteistä aina yritysten ja
työntekijöiden sopeuttamiseen työmarkkinoiden
rakenteellisiin muutoksiin ja aktiivisen työperusteisen
maahanmuuttopolitiikan kehittämiseen. Toimenpidevalikoima
on ehdotuksen mukaan laajempi konvergenssitavoitteessa niin, että sen
alla on mahdollista rahoittaa myös erityisiä toimenpiteitä koulutusjärjestelmien
uudistamiseksi sekä inhimillisen pääoman
kehittämiseksi tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa. Equal- ja
Urban-yhteisöaloitetyyppinen toiminta sisällytetään
osaksi ESR-ohjelmaa/ohjelmia.
Saadun selvityksen mukaan ESR-asetus linjautuu melko hyvin siihen
viitekehykseen, jonka Suomen työmarkkinat, elinkeinoelämä ja
työelämä muodostavat. Valiokunta korostaa
pk-sektorin merkitystä työllistäjänä.
Tulevia haasteita ovat työvoiman ikääntyminen,
työvoiman saatavuus, korkea rakennetyöttömyys
sekä työn laadun ja tuottavuuden parantaminen.
Valiokunta toteaa, että tässä suhteessa
maassamme on huomattaviakin alueellisia eroja. Valiokunta tähdentääkin
ESR:n merkitystä alueiden tasapainoisen kehittämisen
kannalta.
Osaaminen, koulutus, tutkimus ja innovaatiot sekä työmarkkinoiden
toimivuus ovat tärkeitä painotuksia alueiden kilpailukyvyn
vahvistamiseksi ja pysyvien työpaikkojen ja uuden yrittäjyyden
luomiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että inhimillistä pääomaa
voidaan kehittää ESR-varoin tulevalla kaudella
koko maassa.
Koheesiorahastoasetus
Tulevalla kaudella koheesiorahaston toimet koskevat kaikkia
uusia jäsenmaita sekä vanhoista jäsenmaista
Portugalia ja Kreikkaa. Koheesiorahastoasetuksella ei ole suoria
vaikutuksia EU:n alue- ja rakennepolitiikan toteuttamiseen Suomessa.
Asetusehdotus tuo koheesiorahastohankkeisiin aiempaa tiukemman yleiseurooppalaisen
näkökulman,
ja se painottaa voimakkaasti kestävää kehitystä,
jolloin heijastusvaikutuksia näkyy myös Suomessa
muun muassa Baltian hankkeiden ja laajemminkin Euroopan parantuvan ympäristön
tilan ja parempien liikenneyhteyksien kautta. Valiokunta
kannattaa ehdotuksia koheesiorahaston ja rakennerahastojen hallintokäytäntöjen
yhtenäistämisestä, joka luo edellytyksiä rahastojen
keskinäisen synergian hyödyntämiselle.
Valiokunnalla ei ole huomautettavaa valtioneuvoston kantaan.