Perustelut
Yleistä
Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteossa linjataan Suomen perus-
ja ihmisoikeuspolitiikkaa kotimaassa, Euroopan unionissa sekä kansainvälisessä toiminnassa.
Kansainvälisiä ja kansallisia kysymyksiä käsitellään
aikaisempaa kiinteämmin yhteydessä toisiinsa.
EU:n merkitys perus- ja ihmisoikeustoimijana on kasvanut, ja EU-lainsäädäntö vaikuttaa
merkittävästi ihmisoikeuksien toteutumiseen myös
kansallisella tasolla. Hallintovaliokunta pitää valtioneuvoston selontekoa
tarpeellisena ja ajankohtaisia kysymyksiä kuvaavana. Selonteossa
on keskitytty aiempaa enemmän tiettyihin teemoihin
ja kehittämisalueisiin. Se mahdollistaa niiltä osin
asioiden lähemmän tarkastelun, mutta toisaalta
kuva Suomen perus- ja ihmisoikeustilanteesta jää verrattain
kapeaksi.
Kansallisia perus- ja ihmisoikeuksista laadittavia asiakirjoja
Hallintovaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena,
että tulevaisuudessakin laadittaisiin sekä ihmisoikeusselonteko
että kansallinen toimintaohjelma. Kokonaiskuvan muodostamiseksi
selonteko voisi sisältää nykyistä kattavamman
kuvauksen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta Suomessa.
Valiokunta tukee selonteon linjausta, että ensi hallituskaudella
valmisteltaisiin Suomen toinen kansallinen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma,
jossa määritellään toiminnan
painopisteet ja osoitetaan toteuttamiselle riittävät
resurssit. Keskustelua painopisteistä ja priorisoinneista
saattaisi helpottaa se, että tulevissa toimintaohjelmissa
tehtäisiin nykyistä selvemmin ero hallituskaudella
toteutettavan ihmisoikeuspolitiikan ja ns. pitkän linjan
politiikan välillä. Priorisointi ja askelittain
eteneminen on resurssien rajallisuuden vuoksi perusteltua, mutta
samalla jatkuvuuteen on tärkeä kiinnittää huomiota.
Perus- ja ihmisoikeuksien seuranta ja tiedonkulku
Valiokunta tähdentää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen
systemaattista seurantaa ja arviointia. Kansallisessa perus- ja
ihmisoikeustoimintaohjelmassa vuosille 2012—2013 todettiin,
että tuloksellinen perus- ja ihmisoikeustyö edellyttää toiminnan
vaikuttavuuden arviointia. Valiokunta kannattaa kansainvälisesti
vertailukelpoisten ja suomalaiseen yhteiskuntaan soveltuvien määrällisten
ja laadullisten ihmisoikeusindikaattoreiden kehittämistä,
joka edellyttää myös riittävien
resurssien varaamista tähän tarkoitukseen. Valiokunta
katsoo, että indikaattorityötä olisi
hyödyllistä tehdä yhteistyössä yliopistojen
kanssa. Jälkikäteisarvioinnin ohella on syytä korostaa
myös ennakollista perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arviointia,
esimerkiksi lainsäädäntöhankkeiden
yhteydessä.
Lisäksi tiedonkulun mekanismeja on tarpeen parantaa.
Tietoa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta tuottavat kansainväliset
valvontaelimet, kansalliset laillisuusvalvojat ja muut
valvontaviranomaiset, tuomioistuimet sekä itsenäiset
ihmisoikeustoimijat. Tiedon kokoamiseen ja välittämiseen
käytännön työssä sovellettavaksi tulisi
kiinnittää nykyistä enemmän
huomiota. Erittäin tärkeää on
huolehtia siitä, että tieto kulkee myös
alhaalta ylöspäin. Saadun tiedon mukaan esimerkiksi
aluehallintovirastot eivät osallistuneet perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman
valmisteluun. Näin esimerkiksi peruspalveluiden arvioinnin
yhteydessä kerätty tieto ei välittynyt
valmistelijoiden tietopohjaan.
Perus- ja ihmisoikeusrakenteiden kehittäminen
Ihmisoikeustoimijoiden joukko on hyvin moninainen, ja myös
uusia toimijoita on perustettu. Valtioneuvostotasolla toimii ministeriöiden edustajista
koostuva perus- ja ihmisoikeusyhteyshenkilöiden
verkosto. Useat ministeriöt ovat muodostaneet lisäksi
sisäisiä rakenteita omille hallinnonaloilleen.
Vuonna 2012 aloitti toimintansa eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä toimiva
ihmisoikeuskeskus ja sen valtuuskunta. Valiokunnan näkemyksen
mukaan näillä toimilla on edistetty perus- ja
ihmisoikeusasioiden toimeenpanoa ja seurantaa. Valiokunta pitää tarpeellisena,
että verkoston työtä jatketaan ja että kaikki
ministeriöt osallistuvat verkoston toimintaan.
Kokonaisuutena ihmisoikeusarkkitehtuuri on kuitenkin varsin
hajanainen, ja kokoamalla voimia ja resursseja yhteen toimintaa
voitaisiin tehostaa. Valiokunta pitää kannatettavana,
että selvitetään perus- ja ihmisoikeustoimijoiden rooleja,
työnjakoa, resursointia sekä yhteistyön kehittämistä.
Selvityksessä on tarpeen huomioida myös ihmisoikeusvalvojien
riippumattomuuteen liittyvät näkökohdat.
Hallintovaliokunta korostaa poikkihallinnollisen yhteistyön
ja koordinaation merkitystä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen
tehostamisessa. On myös tärkeää,
että ihmisoikeuskeskusteluun otetaan mukaan kaikki hallinnon
tasot. Erityisesti valiokunta tähdentää kunta-
ja alueviranomaisten osallistumista ihmisoikeustoiminnan suunnitteluun
ja toimeenpanoon. Myös kansalaisjärjestöillä on
keskeinen rooli ihmisoikeustoiminnassa. Selonteon mukaan vuoropuhelu
kansalaisyhteiskunnan kanssa on ollut entistä systemaattisempaa.
Valiokunta pitää tärkeänä, että sitä jatketaan
ja edelleen vahvistetaan.
Ihmisoikeuskasvatus ja -koulutus
Tehokkaiden ja tarkoituksenmukaisten rakenteiden lisäksi
perus- ja ihmisoikeuksien edistäminen edellyttää perus-
ja ihmisoikeuskasvatuksen ja -koulutuksen vahvistamista niin kansallisella, alueellisella
kuin paikallisellakin tasolla. Virkamiehet ja viranhaltijat ovat
keskeisessä roolissa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen
kannalta ihmisoikeuksiin liittyvää ohjausta, toimeenpanoa
ja valvontaa suorittavina tahoina. Ihmisoikeuskeskuksen vuonna 2014
julkaisemassa selvityksessä suurimmat haasteet nähtiin
yhtäältä opettajien ja kasvattajien,
toisaalta hallinnon virkamiesten ja kunnallisten viranhaltijoiden koulutuksessa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että perus- ja ihmisoikeustietoisuutta ja -osaamista parannetaan
kaikilla tasoilla ja edistetään myönteistä hallintokulttuuria.
Myös luottamushenkilöiden ihmisoikeusosaamista
tulee vahvistaa.
Valiokunta kannattaa sitä, että yksi seuraavan
toimintaohjelman painopiste olisi ihmisoikeuskasvatuksen ja -koulutuksen
vahvistaminen. Kehittämistyössä voitaisiin
hyödyntää keskeisten ihmisoikeustoimijoiden
lisäksi yhteistyötä yliopistojen kanssa.
Valiokunnan mielestä olisi hyvä myös
selvittää esimerkiksi aluehallintovirastojen mahdollisuuksia
ja resursseja osallistua koulutuksen järjestämiseen.
Sisäisen turvallisuuden ala
Sisäisen turvallisuuden ala kattaa laajan joukon viranomaisia,
joiden työssä perus- ja ihmisoikeuksien toteuttaminen
liittyy muun muassa toimivaltuuksien käyttöön,
mutta myös esimerkiksi hallintopäätösten
tekemiseen. Sisäministeriö sisäisestä turvallisuudesta
vastaavana ministeriönä on valtioneuvoston
ihmisoikeusverkostoon osallistumisen lisäksi asettanut
omalle hallinnonalalleen verkoston, jonka tarkoituksena on kehittää perus-
ja ihmisoikeusasioiden seurantaa ja tiedonkulkua sekä lisätä perus-
ja ihmisoikeusosaamista hallinnonalalla. Erityisesti tarkoituksena
on sisäministeriön hallinnonalan osalta tarkastella
kansainvälisten valvontaelinten antamia suosituksia ja
pohtia tapoja, joilla suositusten toimeenpanon seurantaa voitaisiin tehostaa.
Poliisilla on suomalaisessa yhteiskunnassa tärkeä rooli
perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen turvaajana ja oikeuksien
toteutumisen edistäjänä. Tätä korostaa
myös uusi poliisilaki (872/2011),
joka sisältää nimenomaisen säännöksen
siitä, että poliisin on kunnioitettava perusoikeuksia
ja ihmisoikeuksia sekä toimivaltuuksia käyttäessään
valittava perusteltavissa olevista vaihtoehdoista se, joka parhaiten
edistää näiden oikeuksien toteutumista.
Rajavartiolaitoksen toimialalla perus- ja ihmisoikeudet ovat korostetusti
läsnä esimerkiksi rajatarkastuksissa ja rikostorjunnassa.
Rajavartiolaitos on Suomessa myös usein ensimmäinen
viranomainen, joka kohtaa ihmiskaupan uhrin.
Hallintovaliokunta kiinnittää huomiota siihen,
että ulkomaalaisasiat on selonteossa sivuutettu lähes
kokonaan. Maahanmuuttovirastoa ei ole mainittu lainkaan. Maahanmuutto-
ja turvapaikkakysymykset ovat kuitenkin ajankohtaisia asioita. Suomi
on myös saanut kansainvälisten valvontaelinten
suosituksia esimerkiksi turvapaikanhakijoiden asemaan liittyen.
Vuonna 2013 päivitetyssä Maahanmuuton tulevaisuus 2020
-strategiassa linjataan maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkaa.
Strategian toimeenpanoa tukee keväällä 2014
valmistunut toimenpideohjelma.
Lisäksi pelastustoimen viranomaiset turvaavat tehtävillään
perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista niin normaalioloissa kuin
myös valmiuslain (1080/1991)
mukaisissa poikkeusoloissa.
Selonteossa esiin nousevista aiheista sisäisen turvallisuuden
alaan liittyvät muun muassa naisiin ja lapsiin kohdistuvan
väkivallan ehkäiseminen sekä viharikollisuuden
torjunta. Nykyiseen sisäisen turvallisuuden ohjelmaan sisältyy
useita näitä koskevia toimenpiteitä ja
hankkeita. Valiokunta tähdentää näiden
aiheiden huomioimista myös seuraavan ihmisoikeustoimintaohjelman
valmistelussa. Valiokunta katsoo, että yhtenä teemana
toimintaohjelmaan tulisi sisällyttää rikosten
uhrien aseman parantaminen kokonaisuutena ja erityisesti haavoittuvien
ryhmien, esimerkiksi lasten sekä etnisten ja muiden vähemmistöjen
osalta.
Kuntien rooli perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamisessa
Kunnat vaikuttavat perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen merkittävästi
käytännön tasolla. Taloudellisia, sosiaalisia
ja sivistyksellisiä oikeuksia (TSS-oikeudet) toteutetaan
arkisissa tilanteissa esimerkiksi kouluissa, sosiaalitoimistoissa,
terveyskeskuksissa ja vanhainkodeissa. Kuntien palveluissa huomioidaan
erityisryhmien, esimerkiksi vammaisten tarpeet, ja kunnat pyrkivät
edistämään erityisryhmien osallisuutta
ja yhdenvertaisuutta eri toimenpitein. Kunnat ovat myös
keskeisiä toimijoita väkivallan ehkäisyn käytännön
toteutuksessa yhteistyössä muiden viranomaisten
ja kolmannen sektorin kanssa.
TSS-oikeudet ovat vahvasti resurssisidonnaisia. Taloustilanteen
muutokset vaikuttavat suoraan oikeuksien toteutumisen tasoon kansainvälisesti,
kansallisesti ja paikallistasolla. TSS-oikeuksien toteutumista voidaan
edistää turvaamalla riittävät
voimavarat niiden täytäntöönpanoon
ja sen valvontaan. Selonteosta ilmenee, että oikeuksien
toteutumisessa Suomessa on merkittäviä alueellisia
eroja. Kunnan vastuulla olevien perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamisen jälkikäteisessä
valvonnassa
ja seurannassa on yhtenä ongelmana se, ettei niissä tule
arvioitavaksi, millä tavoin valtion rahoitusvastuu perus- ja
ihmisoikeuksien toteuttamisessa tulee hoidetuksi. Valtio ei vapaudu
perusoikeuksien toteuttamisvastuustaan pelkästään
siirtämällä perusoikeuksien toteuttamistehtävän
kuntien vastuulle.
Myöskään erilaiset hallinnolliset
järjestelyt eivät poista julkisen vallan vastuuta
perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta. Valiokunta katsoo selonteon
tavoin, että TSS-oikeuksien velvoittavuus on erityisen
tärkeää ottaa huomioon tilanteissa, joissa
julkisen järjestämisvastuun piirissä olevia
palveluita siirretään yksityisten toimijoiden
toteutettaviksi. Perus- ja ihmisoikeuksien merkittävyys
on tarpeen tunnistaa myös hankintaprosesseissa.
Kaikki toimenpiteet perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseksi
eivät välttämättä edellytä resurssien
lisäämistä, vaan oikeuksien toteutumista
voidaan parantaa myös esimerkiksi myönteisellä asenneilmapiirillä.
Kunnat voivat toimia osaltaan suunnannäyttäjinä esimerkiksi
tasa-arvon edistämisessä ja syrjinnän
ja suvaitsemattomuuden ehkäisemisessä. Kunnat
myös tarjoavat kansalaisia lähimpänä olevana
demokraattisena tasona hyvät mahdollisuudet vaikuttaa omaa elinpiiriä koskevaan
päätöksentekoon ja sitä kautta
ihmisoikeuksien toteutumiseen.
Aluehallintovirastot
Aluehallintovirastot edistävät perusoikeuksien ja
oikeusturvan toteutumista alueillaan informaatio-ohjauksella, lupien
myöntämisellä, valvonnalla ja arvioinnilla
sekä käsittelemällä kanteluja
ja eräitä oikaisu- ja valitusasioita. Virastot
valvovat, että opetus-, nuoriso-, kirjasto- ja liikuntapalvelut,
sosiaali- ja terveydenhuollon sekä eläinlääkintähuollon
palvelut ja elintarvikevalvonta toteutetaan kunnissa lakien mukaisesti.
Virastojen tehtäviin kuuluu alueensa sosiaali-
ja terveydenhuollon yksityisten toimijoiden lupien myöntäminen
ja valvonta. Virastot arvioivat myös peruspalvelujen saatavuutta
ja saavutettavuutta. Virastot valvovat työsuojelulainsäädännön
noudattamista sekä myöntävät ympäristönsuojelu-
ja vesilain mukaisia lupia. Virastojen tehtävänä on
myös ympäristöterveyshaittojen arviointi
ja ennaltaehkäisy. Virastot hoitavat erityistehtävänä myös
romaniasioita.
Aluehallintovirastolla on tehtäviensä kautta monipuolinen
tuntuma perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen alueellaan. Esimerkiksi
aluehallintovirastojen käsiteltäväksi
tulevien valvonta- ja kanteluasioiden yhteydessä näkyy usein
kuntien tiukka taloudellinen tilanne ja epävarmuus tulevasta.
Myös rakenteelliset muutokset tai asioiden käsittely
julkisuudessa lisäävät kantelujen määrää.
Taloudelliset voimavarat sekä TSS-oikeuksien tuntemus vaihtelevat
kuntien välillä ja vaikuttavat palveluiden saatavuuteen
ja laatuun. Tämä puolestaan vaikuttaa alueellisen yhdenvertaisuuden
toteutumiseen.
Aluehallintovirastojen työssä on jouduttu
viime vuosina keskittymään jälkikäteiseen
valvontaan kantelu- ja valvonta-asioiden suuren määrän
takia. Aluehallintovirastojen valvonta- ja kanteluruuhkia on purettu
vuonna 2014 myönnetyllä lisämäärärahalla.
Aluehallintovirastot pyrkivät kuitenkin jatkossa panostamaan
ennakolliseen valvontaan ja vahvistamaan vuoropuhelua kuntien ja
palveluntuottajien kanssa. Ennakollisuutta on pyritty mahdollistamaan
lainsäädäntömuutoksin (esim.
laki hallintolain muuttamisesta 368/2014). Selvityksen
mukaan aluehallintovirastot ja Valvira yhdessä kehittävät
myös systemaattisempaa kuntien ja palveluntuottajien omavalvontaa.
Muun muassa näillä keinoilla pyritään
ennakollisesti turvaamaan perusoikeuksien toteutumista ja kansalaisten
yhdenvertaisuutta.
Hallintovaliokunta pitää tärkeänä,
että kansallisen toimintaohjelman valmistelussa ja toimeenpanossa
huomioidaan aluehallintovirastojen paikallistuntemus ja resursointi
sekä hyödynnetään virastojen
osaamista ja tietopohjaa osana perus- ja ihmisoikeuksien seurantaa
ja raportointia.