Ehdotus

Direktiivillä lähennettäisiin jäsenvaltioiden lainsäädäntöä edellyttämällä rangaistavaksi tietojärjestelmiin kohdistuvat vahingolliset teot ja määrittelemällä niistä säädettävät vähimmäisrangaistukset. Tällainen yhtenäistäminen voi olla omiaan edistämään myös jäsenvaltioiden yhteistyötä direktiivin alaan kuuluvien rikosten torjunnassa.

Direktiivillä myös tehostettaisiin rikosten tutkintaa tehostamalla ja nopeuttamalla kaikkina viikonpäivinä ympärivuorokautisesti toimivien yhteyspisteiden toimintaa. Uudet velvoitteet tilastoinnista myös edistäisivät tietoverkkorikollisuuden seurantaa koko EU:ssa.

Ehdotukseen liittyvässä komission vaikutusarvioinnissa on arveltu, että ympärivuorokautisesti toimivien yhteyspisteiden toiminnan tehostaminen aiheuttaisi jäsenvaltioille lisäkustannuksia. Koska keskusrikospoliisissa olevan yhteyspisteen toiminta täyttää jo ehdotetut lisävelvoitteet, ei direktiivi aiheuttaisi Suomelle tältä osin lisäkustannuksia.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti Euroopan unionin yhteiseen toimintaan vakavien tietojärjestelmiin kohdistuvien rikosten torjunnassa. Rikokset tapahtuvat nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä, ja ne ovat varsin usein valtioiden rajat ylittäviä. Sen vuoksi on tärkeää, että rikoslainsäädäntö on ajantasaista ja kattavaa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Ehdotettujen kriminalisointivelvoitteiden ala vastaa pääosin nykyisen puitepäätöksen, Euroopan neuvoston yleissopimuksen ja Suomen nykyisen lain sääntelyä. Ehdotusta voidaan valtioneuvoston näkemyksen mukaan pitää yleisellä tasolla tarpeellisena ja kannatettavana huolimatta vastaavasta Euroopan neuvoston yleissopimuksesta, koska toistaiseksi 10 EU:n jäsenvaltiota ei ole saattanut sopimusta kansallisesti voimaan.

Ehdotuksen uudet säännökset bot-verkkojen käytöstä ja henkilöllisyyden väärinkäytöstä heijastavat viimeaikaista kehitystä. Nämä säännökset eivät kuitenkaan laajentaisi rangaistavuuden alaa, vaan ne koskisivat tällaisista teoista säädettäviä enimmäisrangaistuksia. Säännökset olisi Suomessa johdonmukaista panna täytäntöön siten, että ne olisivat rikosten törkeiden tekomuotojen soveltamisperusteita. Sen vuoksi säännökset olisi ehdotuksen jatkovalmistelussa pyrittävä muotoilemaan niin, että ne voidaan panna kansallisesti täytäntöön rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla.

Ehdotetut enimmäisrangaistukset ovat nykyistä ankarampia ja rikoslain yleiseen ankaruustasoon verrattuna varsin korkeat. Enimmäisrangaistusvelvoitteita ei myöskään ole eritelty niin, että otettaisiin huomioon direktiivin rikosten erilaiset vakavuusasteet. Ongelmallista on esimerkiksi se, että vähintään kahden vuoden enimmäisvankeusrangaistus olisi säädettävä sekä oikeudettomasta tunkeutumisesta tietojärjestelmään että pelkästään sellaiseen tekoon käytettävän välineen hallussapidosta, kun hallussapidon tarkoituksena on käyttää välinettä direktiivissä tarkoitettuihin rikoksiin.

Teon rangaistusarvon ja rangaistusasteikkojen olisi oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisesti oikeassa suhteessa tavoitteeseen ja rikoksen vakavuuteen. Kiinnijäämisriskin lisääminen, esimerkiksi kansainvälistä viranomaisyhteistyötä tehostamalla, toimii rikosten ennaltaehkäisyssä paremmin kuin rangaistusasteikkojen koventaminen. On tärkeää, että EU:n rikosoikeudessa otetaan riittävästi huomioon yksittäisen jäsenvaltion rangaistusasteikkokäytäntö eikä vaaranneta jäsenvaltion rikosoikeuden johdonmukaisuutta.