Perustelut
Yleistä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi
uusi laki valtioneuvostosta, johon kootaan keskeiset säännökset
valtioneuvoston organisaatiosta ja toimialajaosta, asioiden ratkaisemisesta ja
päätöksentekojärjestyksestä valtioneuvoston yleisistunnossa
ja ministeriöissä.
Hallintovaliokunta pitää välttämättömänä valtioneuvostosta
annetun lain (78/1922) uudistamista.
Pelkästään nykyisen sääntelyn
epäsystemaattisuus, aukollisuus ja hajanaisuus puoltavat
kokonaisuudistusta. Luonnollisesti samalla on uudistettava myös
valtioneuvoston ohjesääntö.
Valiokunta on toimialansa huomioon ottaen ottanut kantaa ministeriöitä koskevaan
sääntelyyn ja valtiosihteerijärjestelmään.
Ministeriöiden sääntely
Esityksessä ehdotetaan, että ministeriöt
luetellaan nimeltä valtioneuvostosta annettavassa laissa.
Valiokunta pitää hallituksen esityksessä omaksuttua
ratkaisua perusteltuna ja toteaa, että voimassa oleva sääntely
on toteutettu ilman valiokunnan myötävaikutusta.
Kokonaan uuden ministeriön perustaminen tai nykyisen lakkauttaminen
on yhteiskunnalliselta merkitykseltään senlaatuinen
ratkaisu, että se tulee tehdä perusteelliseen
harkintaan nojautuen ja nimenomaisen hallituksen esityksen pohjalta.
Kysymys jonkin ministeriön perustamisesta tai lakkauttamisesta
ei ole vain valtioneuvoston sisäinen asia, vaan sillä on
laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Vaikkakaan ehdotetussa
uudessa laissa ei säädetä ministeriöiden
toimialasta ja asioiden jakaantumisesta ministeriöiden
välillä, koko ministeriön olemassaoloa
koskevalla ratkaisulla voi tosiasiallisesti olla heijastusvaikutuksia
hallinto-organisaatioon myös ministeriötasoa alemmalle
tasolle. Lisäksi nykytilaan perustuva ajatus, että toimivaltainen
ministeriö ilmaistaan muodossa "asianomainen ministeriö"
on ollut omiaan hämärtämään
sääntelyn sisältöä.
Lähtökohtana hallituksen esityksessä on,
että ministeriöiden toimialasta ja kaikille ministeriöille
kuuluvista tehtävistä säädetään
valtioneuvoston ohjesäännössä.
Tällä tavoin voidaan sovittaa yhteen toisaalta
mahdollisuus valtioneuvoston organisaation ja toiminnan joustavaan kehittämiseen
sekä toisaalta eduskunnan aseman turvaaminen päätöksenteossa.
Luonnollisesti yksittäisen ministeriön tehtäviä määrittää myös
toimialakohtainen lainsäädäntö.
Hallintovaliokunta pitää välttämättömänä ministeriöitä koskevan
sääntelyn hyväksymistä hallituksen
esityksessä ehdotetulla tavalla. Valiokunta katsoo sääntelyn
myös olevan yhteensopivan hallinnon kehittämisen
yleisten periaatteiden kanssa.
Valtiosihteerijärjestelmä
Ministeriöiden johtamisjärjestelmän
vahvistamiseksi esityksessä ehdotetaan, että ministerin tueksi
asetetaan tarvittaessa valtiosihteeri. Tarkoitus on, että valtiosihteeri
toimii ministerin lähimpänä apuna poliittiseen
ohjaukseen ja valmisteluun liittyvissä tehtävissä.
Valiokunta toteaa, että poliittisen ohjauksen vahvistamiselle
ministeriöissä on nähty olevan tarvetta.
Ministerien työmäärän lisääntyminen on
heikentänyt heidän mahdollisuuksiaan johtaa tehokkaasti
ministeriötä.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että ministeri
voisi määrätä valtiosihteerin
toimimaan sijaisenaan tietyissä asioiden valmisteluun liittyvissä tehtävissä,
jotka eivät edellytä ministerin henkilökohtaista
osallistumista. Tältä osin valiokunta kiinnittää huomiota
siihen yksittäiseen kysymykseen, että vastaisuudessakin on
maamme aseman kannalta tärkeää, että ministeri
osallistuu Suomen edustajana Euroopan unionin neuvoston kokouksiin.
Tätä toimintatapaa mahdollisella valtiosihteerijärjestelmällä ei tule
muuttaa.
Lähtökohtana uudistuksessa on, että valtiosihteeriä ohjaavat
ministeriltä saadut toimintaohjeet ja että valtiosihteeri
toimii eduskunnalle poliittisessa vastuussa olevan ministerin luottamuksen
varassa. Valtiosihteeri kuuluisi kansliapäällikön
rinnalla ministeriön ylimpään virkamiesjohtoon.
Valtiosihteerin tehtävät olisivat kuitenkin ministerikohtaisia.
Ministeriön kansliapäällikkö ei
olisi alisteisessa asemassa suhteessa valtiosihteeriin, sillä valtiosihteerillä ei
olisi
oikeutta pidättää itselleen kansliapäällikön ratkaistavaksi
kuuluvia asioita. Käytännön tilanteissa
saattaisi kuitenkin syntyä ongelmia toimivaltasuhteissa.
Viime kädessä valtiosihteeri voisi tällöin
tukeutua ministeriötä johtavan ministerin kantaan,
samoin voi tosiasiallisesti nykyisinkin ministerin erityisavustaja
tehdä.
Kansliapäällikön tehtävät
keskittyisivät vastaisuudessa ministeriön hallinnolliseen
johtamiseen ja ministeriön tehtävien tuloksellisesta
hoitamisesta huolehtimiseen. Tehtävien jaosta valtiosihteerin
ja kansliapäällikön välillä säädettäisiin
tarkemmin valtioneuvoston ohjesäännössä. Käytännössä myös
ministeri omalla toiminnallaan ohjaisi tätä tehtävien
jakoa, kuten tapahtuu nykyisinkin ministeriöiden johtamisessa
ja toiminnassa.
Valtiosihteerijärjestelmän toteuttamista ei
ole asiantuntijakuulemisessa pidetty ongelmattomana. Kysymys on
ollut sääntelyn yksityiskohdista, lähinnä valtiosihteerin
asemasta johtuvasta tavanomaisesta virkamiesasemasta poikkeavasta
sääntelystä, sekä järjestelmän
käytännön toimivuudesta. Tältä osin
on noussut esiin muun muassa ministerin luottamukseen perustuvan poliittisluonteisen
tehtävän sovittaminen virkamiesoikeudelliseen
järjestelmään. Valiokunnan käsityksen
mukaan ongelmat ovat kuitenkin ratkaistavissa joko hallituksen esityksen
mukaisen tai jonkin muun järjestelmän pohjalta.
Muut kannanotot
Valiokunta kiinnittää perustuslakivaliokunnan huomiota
siihen, että ehdotetun valtion virkamieslain 5 §:n
3 momenttia tulisi tarkentaa seuraavasti: "Muu kuin valtion talousarviossa
eriteltävä virka siirretään
valtion viraston muuhun yksikköön viraston päätöksellä,
jollei valtioneuvoston asetuksella toisin säädetä,
ja saman ministeriön hallinnonalaan kuuluvaan toiseen virastoon
ministeriön päätöksellä."
Lisäksi 2. lakiehdotuksen 26 §:n 3 kohdassa on
perusteltua noudattaa virkamiesten luettelossa samaa järjestystä kuin
ehdotetun 7 §:n 1 momentin 2 kohdassakin.