Perustelut

Ehdotettuun vanginkuljetuslakiin on tarkoitus ottaa muun muassa säännökset kuljetustehtävän jakautumisesta nykyisten kuljetustehtäviä hoitavien viranomaisten kesken. Hallituksen esityksen mukaan vanginkuljetustehtävien työnjako Rikosseuraamuslaitoksen, poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullilaitoksen välillä säilyy pääosiltaan nykyisenlaisena. Näin ollen Rikosseuraamuslaitos huolehtisi Rikosseuraamuslaitoksen toimintayksiköiden välisestä, Rikosseuraamuslaitoksen toimintayksikön ja vankivaunun sekä vankivaunujen välisestä samoin kuin vankivaunussa tapahtuvasta kuljetuksesta. Niin ikään Rikosseuraamuslaitos huolehtisi toimintayksikkönsä sijaintipaikalla olevaan tuomioistuimeen kuljettamisesta sekä vangin kuljettamisesta sairaalahoitoon muissa kuin kiireellisissä tapauksissa.

Rajavartiolaitos ja tullilaitos huolehtisivat omaan toimintaansa liittyvästä tutkintavankien kuljettamisesta. Muusta vanginkuljetuksesta huolehtisi poliisiviranomainen. Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikkö, poliisihallitus, rajavartiolaitoksen esikunta ja tullihallitus voisivat esityksen mukaan sopia kuljetusviranomaisten välisestä tehtävien jaosta toisin kuin edellä on todettu, jos se olisi alueellisesti tai paikalliset olosuhteet huomioon ottaen tai muista erityisistä syistä tarkoituksenmukaista. Lisäksi kuljetusviranomaiset voisivat tarkoituksenmukaisuussyistä yksittäisissä tapauksissa poiketa tämän lain mukaisesta kuljetustehtävien jaosta.

Vuosien 2005—2009 aikana poliisilla on ollut keskimäärin vuosittain 5 424 vanginkuljetustehtävää. Tuomioistuimeen vientejä on ollut keskimäärin 1 743 kappaletta vuodessa. Yksi vangin kuljetustehtävä vartioimisineen kestää pääkaupunkiseudulla keskimäärin 5,5—7,5 tuntia. Harvaan asutulla alueella tehtäväsidonnaisuus on tätä suurempi. Poliisipartiossa vanginkuljetustehtävän suorittaa kaksi poliisimiestä. Vuodessa poliisin hoitamiin vanginkuljetustehtäviin käytetään hallituksen esityksen mukaan noin 54 henkilötyövuotta. Vuosittaiset kustannukset ovat keskimäärin 2,7 miljoonaa euroa. Tuomioistuimeen vientien osuus näistä on noin 13 henkilötyövuotta ja 700 000 euroa.

Ehdotettu vanginkuljetuslain 5 § merkitsee sitä, ettei nykyistä vankien kuljettamisesta vastaavien viranomaisten tehtäväjakoa lähtökohtaisesti muutettaisi. Toisin sanoen poliisi — tullia ja rajavartiolaitosta koskevin poikkeuksin — vastaisi vankeusvankien ja tutkintavankien kuljettamisesta niillä paikkakunnilla, joissa Rikosseuraamuslaitoksella ei ole toimipistettä. Tätä hallintovaliokunta ei pidä hyväksyttävänä. Poliisin roolia vankien kuljettamisessa on pidettävä historiallisena jäänteenä ajalta, jolloin kuljetuskalustoa oli yhteiskunnassa, myös viranomaisilla, niukasti.

Hallintovaliokunta tähdentää, etteivät vanginkuljetustehtävät kuulu poliisiin perustehtäviin. Hälytystehtävien ja muiden poliisin perustehtävien määrät ovat myös jatkuvasti lisääntyneet. Lainsäädännöllä on osoitettu poliisille yhä enemmän erilaisia tehtäviä, joiden osalta ei ole annettu lisäresursseja lainkaan tai niitä ei ole annettu asianmukaisella tavalla. Esimerkkinä voidaan mainita lähisuhdeväkivallan torjumista tukevan uuden lainsäädännön rikostutkintamenot (HE 78/2010 vp).

Tilanne onkin kehittynyt sellaiseksi, että on ryhdyttävä karsimaan poliisin lisätehtäviä. Poliisilla ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia hoitaa lisätehtävänään vanginkuljetustehtäviä muutoin kuin aivan poikkeuksellisesti ja tilapäisesti. Näiden tehtävien voidaan paikkakunta- ja tilannekohtaisesti todeta merkittävästi haittaavan tai jopa estävän poliisin omaan toimialaan liittyvien keskeisten tehtävien suorittamista. Tämä koskee etenkin hälytystehtävien hoitamista. Ongelmallista on myös se, että vankien kuljetustarpeet ilmaantuvat usein yllättäen ja vieläpä samanaikaisesti siten, että useat hälytyspartiot on sidottu tuomioistuinten tarpeisiin vankien kuljetus- ja vartiointitehtäviin. Lisätehtävien hoitaminen vaarantaa poliisin perustehtävien suorittamista ja siten ihmisten turvallisuutta. Kuljetustehtäviin on jouduttu päivittäin osoittamaan kiireelliseen hälytysvalmiuteen varattuja partioita. Hallintovaliokunta katsoo, että vanginkuljetustehtävät tulisi siirtää lähtökohtaisesti pois poliisilta. Valiokunta korostaa, että kysymys on joka tapauksessa riittävien resurssien osoittamisesta tehtävään.

Tässä yhteydessä on vielä syytä todeta, että hallituksen esityksen hyväksyminen merkitsisi myös sitä, että Rikosseuraamuslaitoksen toimipaikkojen mahdollinen väheneminen, esimerkiksi tuottavuusohjelman vuoksi, aiheuttaisi poliisille entisestään lisääntyviä velvoitteita.