Perustelut

Esityksen tavoitteet

Hallituksen esitys liittyy laajempaan kokonaisuuteen kilpailun tasapuolisuuden turvaamiseksi julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan välillä. Esityksen tarkoituksena on lisätä Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivaltaa selvittää ja valvoa kilpailuneutraliteetin toteutumista yksityisen ja julkisen taloudellisen toiminnan välillä sekä ryhtyä toimenpiteisiin kilpailun tasapuolisuutta vaarantavan menettelyn tai rakenteen poistamiseksi. Esityksellä on kiinteä yhteys hallituksen esitykseen kuntalain muuttamisesta (HE 32/2013 vp), johon sisältyvät säännösehdotukset kuntien velvollisuudesta yhtiöittää toimintansa silloin, kun kunta hoitaa tehtävää kilpailutilanteessa markkinoilla. Esitykset ovat osa hallituksen terveen kilpailun edistämisohjelmaa.

Esityksen mukaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston keskeinen tehtävä on valvoa yhtiöittämisvelvoitteen noudattamista siltä osin kuin julkisen sektorin taloudellinen toiminta muussa kuin yhtiömuodossa vaarantaisi kilpailun neutraalisuutta. Lisäksi virasto valvoo, että kunta hinnoittelee toimintansa markkinaehtoisesti kunnan toimiessa markkinoilla yhtiöittämisvelvoitteeseen ehdotetuissa poikkeustilanteissa.

Hallintovaliokunta pitää tavoitteita kilpailuneutraliteetin parantamiseksi tärkeinä. Valiokunnan mielestä kansallisen valvontamekanismin luominen tätä tarkoitusta varten on perusteltua. Sen avulla voidaan luoda edellytyksiä kilpailuneutraliteettiongelmien hallittuun kansalliseen ratkaisemiseen ja vähentää komissiolle tehtävien kanteluiden määrää. Valiokunnan näkemyksen mukaan elinkeinotoiminnan kilpailuneutraliteetin valvonta luontuu hyvin Kilpailu- ja kuluttajaviraston tehtäväksi.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivalta

Kuntalain muutoksen (HE 32/2013 vp) yhtiöittämisvelvollisuutta koskevat säännökset ovat kilpailulain muutokseen nähden erityislain asemassa. Kunnan toimintaa ei ole katsottava esitetyn kilpailulain 30 a §:n mukaisesti taloudelliseksi toiminnaksi, jos kyse on kuntalain 2 a §:ssä tarkoitetusta toiminnasta, jota säännöksen mukaan ei pidetä "tehtävän hoitamisena kilpailutilanteessa markkinoilla". Näin ollen, jos kunta tuottaa ehdotetun kuntalain muutoksen 2 a §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella omana toimintanaan palveluja kunnan asukkaille ja muille, joille kunnan on lain perusteella järjestettävä palveluja, Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei voi vaatia toiminnan yhtiöittämistä. Virasto tekee aina tapauskohtaisen arvioinnin perusteella ratkaisun siitä, toimiiko kunta viraston tutkittavana olevassa tapauksessa kilpailutilanteessa markkinoilla.

Jos kunnan harjoittamaa toimintaa ei tarvitse yhtiöittää ehdotetun kuntalain 2 b §:n sisältämien poikkeussäännösten perusteella, Kilpailu- ja kuluttajaviraston tehtävänä on valvoa, että kunta hinnoittelee palvelunsa tai tuotteensa kuntalaissa mainituin perustein markkinaperusteisesti. Jos hinnoittelu ei ole markkinaperusteista, viraston tulee ensisijaisesti neuvotteluteitse pyrkiä korjaamaan tilanne. Jos neuvottelut eivät johda tulokseen, virasto ryhtyy kilpailulakia koskevan ehdotuksen 30 c §:n mukaiseen menettelyyn. Sen perusteella virasto voi asettaa velvoitteita, jotka varmistaisivat tasapuoliset toimintaedellytykset markkinoilla. Viimesijaisena keinona virasto voisi kieltää kilpailuneutraliteettia vaarantavan menettelyn. Virasto voisi asettaa velvoitteen tai kiellon tehostamiseksi uhkasakon.

Esityksessä pyritään korostamaan julkisyhteisön omaa vastuuta korjaavien toimenpiteiden löytymiseksi. Kilpailu- ja kuluttajaviraston on aina ensisijaisesti pyrittävä yhteistyössä kunnan tai kuntayhtymän kanssa löytämään ratkaisu kilpailuneutraliteettiongelmaan. Hallintovaliokunta tähdentää esityksen perustelujen mainintaa siitä, että viraston tehtävänä ei ole määritellä palvelun järjestämistapoja.

Valiokunta korostaa, että viraston toimivalta kohdistuu vain taloudelliseen toimintaan. Ratkaisevaa arvioinnissa on, harjoittaako julkinen toimija taloudellista toimintaa. Esityksen perustelujen mukaan taloudellisen toiminnan käsite on yhdenmukainen EU-oikeuden kanssa ja vastaa periaatteiltaan myös voimassa olevan kilpailulain (948/2011) mukaista elinkeinonharjoittajan käsitettä. Olennaista taloudellisen ja ei-taloudellisen toiminnan erottamiseksi on se, tarjotaanko tavaroita tai palveluja markkinaympäristössä. Esityksessä käytetyt rajanvedot taloudellisen ja viranomaistoiminnan välillä perustuvat EU:n valtiontukisääntöjä koskevaan komission tiedonantoon (2012/C8/02). Sen mukaan taloudellisen toiminnan käsitteen ulkopuolelle jäävät toiminnot, jotka luontaisesti ovat osa viranomaisten erioikeuksia ja joiden suorittamisesta julkinen sektori vastaa. Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että esityksessä ei anneta virastolle EU:n valtiontukisääntelyyn liittyvää toimivaltaa.

Esityksen perustelujen mukaan toiminnan markkinaehtoisuus ei välttämättä ole ratkaistavissa jonkin yksittäisen tekijän perusteella. Käytännössä markkinaehtoisen toiminnan tunnusmerkit eivät välttämättä täyty kuntien erityistoimialaan kuuluvien tehtävien hoitamisessa. Valiokunnan käsityksen mukaan taloudellisen toiminnan käsite sulkee lain soveltamisalan ulkopuolelle monia kunnan erityistoimialaan kuuluvia tehtäviä. Toisaalta kunta saattaa järjestää erityistoimialaansa kuuluvia ja valtionosuuslainsäädännössä tarkoitettuja tehtäviään myös markkinaehtoisesti. Tällöin ne tulevat arvioitaviksi kilpailuneutraliteetin näkökulmasta. Asiassa on jo syntynyt oikeuskäytäntöä. Esimerkiksi esityksen perusteluissakin mainitussa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2002:4 oli kysymys tapauksesta, johon ei sovellettu kilpailulakia, koska kyse ei ollut taloudellisesta toiminnasta.

Soveltamisalan poikkeukset

Toimivaltaan puuttua julkisen sektorin taloudelliseen toimintaan esitetään kahta poikkeusta (30 b §). Sääntelyä ei sovelleta, jos menettely tai toiminnan rakenne seuraa välittömästi lainsäädännöstä taikka jos soveltaminen estäisi merkittävän kansalaisten hyvinvointiin, turvallisuuteen tai muuhun sellaiseen yleiseen etuun liittyvän tehtävän hoitamisen.

Esitys merkitsee ensinnäkin, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei voi puuttua kilpailun vääristymiseen tai estymiseen, jos kielteiset vaikutukset kilpailuun seuraavat väistämättä lainsäädännöstä ilman, että taloudellisesta toiminnasta vastaavalla taholla olisi harkintavaltaa tai liikkumavaraa kilpailuneutraliteettia vaarantavan taloudellisen lopputuloksen osalta. Luonteenomaista poikkeukselle on, että lainsäätäjä on tarkoittanutkin sivuuttaa taloudellisen kilpailun tällaisen liiketoiminnan ohjausmekanismina. Valiokunta painottaa, että kunta ei hoida tehtävää kilpailutilanteessa markkinoilla ainakaan, jos toiminnassa on kysymys kirjasto-, kulttuuri-, liikunta- tai nuorisotoimen lakisääteisestä tai lakiin perustuvasta vapaaehtoisesta tehtävästä, johon ei liity liiketoiminnallisia piirteitä.

Jos kilpailua vääristävän tai estävän menettelyn tai rakenteen sisältöä ei ole lainsäädännössä määritelty, Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi puuttua siihen asettamalla ehtoja, esimerkiksi kieltämällä suoritteiden alihinnoittelun. Toimintaa ei kuitenkaan voida kieltää. Kunnan tai kuntayhtymän toimintaa ei myöskään voida kieltää, jos se on lainsäädännössä määrätty kunnan vastuulle tai jos toiminta kuuluu kunnan yleiseen toimialaan. Sen sijaan, jos kunnan liikelaitoksen tai viraston toiminnasta säädetään vain yleisellä tasolla, kilpailuneutraliteettia vaarantavaan toimintaan voidaan puuttua siltä osin kuin kilpailua vääristävä tai estävä toiminta ei välttämättä seuraa lainsäädännöstä.

Toiseksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei myöskään voi puuttua merkittävään kansalaisten hyvinvointiin, turvallisuuteen tai muuhun sellaiseen yleiseen etuun liittyvien tehtävien hoitamiseen, jos säännösten soveltaminen johtaisi siihen, ettei tällaisia etuja voitaisi tarkoitetulla tavalla turvata kansalaisille. Poikkeuksen perusteella toiminnan arvioinnissa tulee siten otettavaksi huomioon muitakin yhteiskunnallisia tavoitteita kuin taloudellisen kilpailun toimivuus. Harkinta tehdään tapauskohtaisesti, ja arvioinnissa punnitaan pidemmän aikavälin vaikutuksia. Valiokunnan käsityksen mukaan julkisen sektorin toimintaan liittyy usein sellaisia yhteiskunnallisia tavoitteita, joita ei voida sivuuttaa pelkästään kilpailun tasapuolisuuden vaatimuksen perusteella ja joista voiton maksimointiin tähtäävän yksityisen elinkeinonharjoittajan ei tarvitse huolehtia.

Kilpailusäädäntö on sekä kansallisesti että unionitasolla luonteeltaan tapauskohtaista. Kilpailu- ja kuluttajavirasto käyttää harkintavaltaansa virkavastuulla, ja viraston päätökseen haetaan muutosta markkinaoikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Mahdolliset vahingonkorvauskysymykset ratkaistaan vahingonkorvausta koskevien yleisten säännösten mukaisesti. Viraston toimivalta ei ulotu normien korjaamiseen. Tältä osin virasto voi tehdä aloitteita lainsäädännön muuttamiseksi.

Hallintovaliokunta katsoo, että Kilpailu- ja kuluttajavirastolle jää soveltamisalaan tehdyistä poikkeuksista ja esityksen perusteluissa esitetyistä rajanvedoista huolimatta varsin laaja harkintavalta. Uudistuksen toteutumista ja viraston ratkaisukäytäntöä sekä vaikutuksia muun muassa kuntasektoriin on sen vuoksi tarkkaan seurattava. Lisäksi on huolehdittava siitä, että kunnat saavat riittävästi tietoa uudistuksesta sekä ohjeistusta lainsäädännön mukaisen toiminnan vaatimuksista.

Siirtymäaika

Kuntalain muuttamisesta esitetyn lain (HE 32/2013 vp) voimaantulosäännöksen mukaan kunnan tai kuntayhtymän on viimeistään vuoden 2014 loppuun mennessä — työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen osalta vuoden 2016 loppuun mennessä — siirrettävä yhtiöittämisvelvoitteen piiriin kuuluva toiminta hoidettavaksi erillisessä yhteisömuodossa tai järjestettävä toiminta muutoin siten, ettei se vääristä kilpailua. Kilpailulain muuttamista koskevan lakiehdotuksen voimaantulosäännöksen mukaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivaltuuksien laajennus tulisi sovellettavaksi vastaavasti vasta vuoden 2014 tai työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen osalta vuoden 2016 jälkeen.

Kuten edellä on käynyt ilmi, kilpailulain muutoksella on kiinteä yhteys hallintovaliokunnassa parhaillaan käsiteltävänä olevaan kuntalain muutosesitykseen. Kilpailu- ja kuluttajaviraston on toiminnassaan noudatettava kuntalain muutoksen voimaantulosäännöksen siirtymäsäännöksiä. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että kilpailulaissa säädettävä viraston laajennettu toimivalta tulee sovellettavaksi vasta, kun kuntalain muutoksen siirtymäaika on päättynyt.