Yksityiskohtaiset perustelut

1. Arpajaislaki

1 luku. Soveltamisala ja määritelmät.

2 §. Arpajaisten määritelmä.

Ehdotetun 2 §:n 1 momentin mukaan arpajaisilla tarkoitetaan tässä laissa varojen hankkimiseksi harjoitettua toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton. Vastikkeena ei kuitenkaan pidetä osallistumisilmoituksesta arpajaisiin osallistuvalle koituvia posti-, paikallispuhelu- tai kaukopuhelumaksuja taikka vastaavia kuluja, jotka eivät tule arpajaisten toimeenpanijan hyväksi.

Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että määritelmän mukaan arpajaiset järjestetään "varojen hankkimiseksi". Tämän on katsottu rajaavan lain soveltamisalan ulkopuolelle arpajaiset, joita ei toimeenpanna varojen hankkimiseksi. Tällöin kuka tahansa voisi järjestää arpajaiset, joilla ei pyritä hankkimaan voittoa, vaan kattamaan ainoastaan arpajaisvoittojen hankkimisesta aiheutuvat kulut.

Valiokunnan käsityksen mukaan ongelma on paljolti teoreettinen. Tästä huolimatta valiokunta ehdottaa käytännön tulkintavaikeuksien välttämiseksi 2 §:n 1 momentin muuttamista siten, että siitä poistetaan ilmaisu "varojen hankkimiseksi harjoitettua".

Erityisesti sanoma- ja aikakauslehdissä sekä sähköisissä viestintävälineissä on alettu toimeenpanna erilaisia kilpailuja ja pelejä, joissa tiedoilla tai taidoilla voi olla merkitystä kilpailussa tai pelissä edettäessä, mutta joissa voitto määräytyy lopulta arvonnan tai muun sattumatekijän perusteella. Lisäksi varsinkin televisiossa on toimeenpantu erilaisia kilpailuja tai pelejä, joissa niihin osallistujat on valittu sattumanvaraisesti niiden ihmisten joukosta, jotka ovat soittaneet erityismaksulliseen palvelunumeroon. Itse kilpailun tai pelin lopputulos on voinut määräytyä pelkästään tiedon tai taidon perusteella. Nämä toiminnot muistuttavat arpajaisia, koska kilpailuun päässeellä on mahdollisuus voittaa rahanarvoinen voitto.

Näihin arpajaisten kaltaisiin kilpailuihin tai peleihin osallistutaan usein soittamalla erityismaksulliseen palvelunumeroon. Erityismaksuista kertyvistä tuloista ovat hyötyneet kilpailuja tai pelejä toimeenpanevat yritykset, telepalveluyritykset ja puhelinyhtiöt.

Itsenäisten arpajaisten kaltaisten kilpailujen tai pelien järjestäminen ei uuden arpajaislain tultua voimaan ole enää mahdollista siten, että kuluttaja joutuu maksamaan niihin osallistumisesta muuta suoritusta kuin maksun osallistumisilmoituksesta. Tällaisina maksuina voidaan pitää kuluja, jotka aiheutuvat osallistumisesta postin, tele- tai tietoverkon välityksellä taikka kuluja, jotka aiheutuvat välittömästi muusta tiedonvälitystavasta. Arpajaisten kaltaisten kilpailujen tai pelien toimeenpanija ei saa itse hyötyä näistä maksuista.

Ehdotetun arpajaislain lähtökohta on, että arpajaiset ovat yleishyödyllisten yhteisöjen luvanvarainen varainhankitamuoto. Arpajaisilla ei siten tule hankkia varoja yksityisen liiketoiminnan edistämiseen. Valiokunta korostaa, ettei lakiehdotuksella ole tarkoitus rajoittaa arpajaisten kaltaisten pelien toimeenpanoa nykyaikaisen tiedonsiirtoteknologian avulla. Pelejä voitaisiin edelleen toimeenpanna esimerkiksi puhelimen avulla siten, että pelin toimeenpanija vastaa kaikista muista arpajaisten toimeenpanoon liittyvistä kuluista lukuun ottamatta osallistumisilmoituksesta arpajaisiin osallistuvalle aiheutuvia kuluja. Hyväksyttäviä kuluja olisivat posti-, paikallispuhelu- tai kaukopuhelumaksut tai muut vastaavat kulut, jotka eivät tule arpajaisten toimeenpanijan hyväksi. Arpajaiset voitaisiin edelleen toimeenpanna erityismaksullisia palvelunumeroita hyväksikäyttäen, mutta pelin tai sen avulla tuotteita tarjoava markkinoija joutuisi itse maksamaan erityismaksuosuuden.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa katsotaan, että 2 §:n 1 momentin arpajaisten määritelmä saattaa käytännön tilanteissa osoittautua tulkinnanvaraiseksi erityisesti, kun on arvioitava, perustuuko osallistujan mahdollinen voitto sattumaan. Valiokunta tähdentää, että perustuslain kannalta tällaista määritelmäsäännöstä on tulkinnanvaraisissa tapauksissa sovellettava suppeasti.

Hallintovaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen 2 §:ään otettavaksi uuden 3 momentin seuraavasti:

"Mitä tässä laissa säädetään arpajaisista, koskee myös 1) ulkomailla toimeenpantavia arpajaisia, siltä osin kuin niiden arpoja myydään tai välitetään Suomessa ja 2) Ahvenanmaan maakunnassa toimeenpantavia arpajaisia, siltä osin kuin niiden arpoja myydään tai välitetään myös muualla Suomessa."

Uuden 3 momentin tarkoitus on selkeyttää lakiehdotusta ja helpottaa sen soveltamista. Momentilla on suora yhtymäkohta arpajaisten toimeenpano-oikeutta koskeviin säännöksiin. Momentti on siten välineneutraali, että se ottaa huomioon erilaiset arpajaisten toimeenpanotavat.

3 §. Arpajaisten toimeenpanomuotojen määritelmät.

3 §:n 2 kohta. Vedonlyöntipelit.

Valiokunta pitää tärkeänä, että selvitetään mahdollisuutta ottaa tulevaisuudessa myös talouselämän tunnusluvut vedonlyöntipelien kohteeksi.

3 §:n 3 ja 7 kohta. Veikkauspelit ja totopelit.

Lakiehdotuksen 3 §:n 3 kohdassa määritellään veikkauspelit, joiden kohteena voivat esityksen perusteella olla hevoskilpailuista vain ravikilpailut. Totopelien kohteena voisivat puolestaan pykälän 7 kohdan nojalla olla kaikki hevoskilpailut. Vedonlyöntipelien kohdetapahtumina voisivat 2 kohdan perusteella olla urheilu- tai muut kilpailut, eivät kuitenkaan ravikilpailut.

Kun totopelitkin ovat vedonlyöntipelejä, merkitsee hallituksen esityksessä omaksuttu määrittelytapa sitä, että vedonlyöntipelien kohteena voisivat olla muut hevoskilpailut kuin ravit. Näin ollen teoreettinen päällekäisen toimeenpanon mahdollisuus on olemassa muiden hevoskilpailujen kuin ravien osalta, koska sekä veikkausyhtiö että Fintoto Oy voisivat toimeenpanna pelejään näillä kohteilla.

Käytännössä Fintoto Oy ei ole toimeenpannut totopelejä muilla kuin ravikilpailukohteilla. Ratsastuskilpailut sen sijaan ovat olleet veikkausyhtiön vedonlyöntipelien kohteena, kuitenkin viimeksi vuonna 1999. Laukkakilpailut eivät ole olleet koskaan vedonlyönti- tai totopelien kohteena kummallakaan yhtiöllä. Laukkakilpailuja ei Suomessa järjestetä, mutta ulkomaiset laukkakilpailut voisivat teoreettisesti olla molempien yhteisöjen pelitoiminnan kohteena.

Hallituksen esityksen 14 §:n 1 momentin mukaan sisäasiainministeriö vahvistaa rahapelien pelisäännöt. Valiokunta painottaa, että sisäasiainministeriön tulee pelisääntöjä vahvistaessaan huolehtia siitä, etteivät laukka- ja ratsastuskilpailut voi olla sekä vedonlyönti että totopelien kohteena. Näin voidaan varmistua, että nykyinen yksinoikeuteen perustuva rahapelien toimeenpanojärjestelmä toimii myös hevoskilpailukohteisten pelien osalta siten, että säädökset eivät ole ristiriidassa EY:n perustamissopimuksessa olevan syrjimättömyyskiellon (Amsterdamin sopimus 12 artikla) kanssa.

Hallituksen esitys arpajaislaiksi on valmisteltu siten, että EY:n lainsäädännön vaatimukset voidaan toteuttaa hyväksyttävällä tavalla. Lakiehdotuksen lähtökohtana on tältä osin se, että hevoskilpailukohteiset rahapelit jaetaan Oy Veikkaus Ab:n ja Fintoto Oy:n kesken siten, että veikkausyhtiö toimeenpanee vain ravikilpailukohteisia veikkauspelejä ja Fintoto Oy vain hevoskilpailukohteisia totopelejä. Tällä järjestelyllä saadaan aikaan tilanne, jossa sanotut yksinoikeusyhteisöt eivät toimeenpanisi keskenään samankaltaisia pelejä. Tällöin toteutuisivat nykyistä paremmin myös edellä todetusta syrjimättömyysperiaatteesta johtuvat lainsäädännölliset vaatimukset.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös ravi- ja hevoskilpailukohteisten rahapelien kehittämistarpeisiin niin, että nykyistä paremmin voitaisiin luoda edellytyksiä hevosurheilun kehittämiselle ja sitä kautta myös hevoskasvatukselle.

Asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että lain 3 §:n 1 momentin 7 kohdan totopelien määritelmää korjattaisiin siten, että se sisältäisi myös koirien (Greyhoundien) ratajuoksukilpailut.

Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksessä on lähdetty siitä, että koirien ratajuoksukilpailut voisivat olla vedonlyöntipelien kohteina. Tämä ilmenee vedonlyöntipelien määritelmän ilmaisusta "…urheilu- tai muiden kilpailujen…". Koirien ratajuoksukilpailut olisivat määritelmässä tarkoitettuja muita kilpailuja. Hallituksen esityksen perusteella vedonlyöntipelien kohdetapahtumat jaetaan siten, että kumpikin vedonlyöntipelejä toimeenpaneva yhteisö (Oy Veikkaus Ab ja Fintoto Oy) eivät toimeenpane pelejään keskenään samanlaisilla kohteilla.

3 §:n 9 kohta. Arvauskilpailu.

Valiokunta toteaa selvyyden vuoksi, että maksuttomat arvauskilpailut eivät kuulu lainkaan arpajaislain soveltamisalaan. Näin ollen esimerkiksi urheilujärjestöt voivat ilman viranomaiselle tehtävää ilmoitusta järjestää haluamillaan kohteilla ja tavoilla maksuttomia arvauskilpailuja.

Lisäksi on syytä huomauttaa, että arvauskilpailujen määritelmän yksityiskohtaisissa perusteluissa on hallituksen esityksessä todettu, että arvauskilpailujen ja rahapeleinä pelattavien veikkaus-, vedonlyönti- ja totopelien ero on haluttu pitää selkeänä ja tästä syystä arvauskilpailuissa arvauksen kohteena ei voi olla mikään kilpailu, vaan ainoastaan asiantila.

3 §:n 10 kohta. Bingopelit.

Määritelmän mukaan bingopelillä tarkoitetaan arpajaisia, joihin osallistutaan peliä varten hyväksytyissä paikoissa ja joissa voittaja on se, joka ensimmäisenä ilmaisee, että hänen pelilipukkeessaan tai muussa sitä vastaavassa sähköisessä muodossa olevassa tositteessa on arvotut numerot pelin sääntöjen mukaisessa järjestyksessä ja jossa voittaja voi voittaa tavaraa tai tavaraan taikka palveluihin vaihdettavissa olevia lahja- tai ostokortteja.

Valiokunta toteaa, että bingopelissä on aina ollut mahdollisuus tulla samalla kierroksella monta voittajaa. Kun erityisesti niin sanotussa iltabingossa voiton ilmaisu tapahtuu suullisesti, aiheuttaisi hallituksen esityksessä omaksuttu muotoilu tulkintaongelmia sen suhteen, kuka samanaikaisesti ilmoitetuista voittajista on se oikea.

Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa 3 §:n 10 kohdan muuttamista seuraavasti:"...jossa voittajia ovat ne, jotka pelin sääntöjen mukaisesti ilmaisevat....".

5 §. Arpajaisten toimeenpano-oikeus.

Hallintovaliokunta ehdottaa, että 5 §:ään otetaan uudet näin kuuluvat 2 ja 3 momentti:

"Arpajaisia puhelimen, Internetin tai muun niihin verrattavan tietoteknisen sovelluksen välityksellä Ahvenanmaan maakunnassa toimeenpanevan on huolehdittava siitä, että valtakunnan alueella pysyvästi asuva henkilö ei voi täällä osallistua tällaisiin arpajaisiin.

Ahvenanmaan lääninhallitus voi sisäasiainministeriön esityksestä määrätä 2 momentissa säädettyä velvollisuutta rikkovan täyttämään velvollisuutensa sekä asettaa määräyksen tehosteeksi uhkasakon."

Sääntelyehdotus perustuu perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 22/2001 vp esitettyyn malliin. Vaikka arpajaistoiminnan harjoittaminen puhelin- ja tietoverkossa kuuluu Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövallan piiriin, valtakunta voi perustuslakivaliokunnan mielestä — kun otetaan huomioon puhelin- ja tietoverkossa harjoitettavaan toimintaan liittyvät erityiset piirteet — säätää tällaista toimintaa maakuntalainsäädännön mukaisesti harjoittavalle velvoitteita siltä osin kuin toiminta asiallisesti merkitsee arpojen myymistä myös valtakunnan alueella. Rahapelitoiminnan sääntelyn kohdalla tätä korostaa se, että arpajaislakiehdotuksen 11 §:ssä tarkoitettu rahapelilupa annetaan valtakunnan alueella kutakin rahapelitoiminnan muotoa varten yksinoikeutena.

Perustuslakivaliokunnan täydentävän lausunnon mukaan arpojen tarjoamista verkon välityksellä valtakunnan alueella ostettavaksi on teknisesti mahdollista rajoittaa esimerkiksi siten, että arpajaisten toimeenpanija asettaa vaatimuksia arvan ostajaksi rekisteröityvälle. Perustuslakivaliokunnan mielestä arpajaisia Ahvenanmaan maakunnassa toimeenpanevalle voidaan lailla säätää velvollisuus huolehtia siitä, että valtakunnan alueella pysyvästi asuva henkilö ei voi täällä — siis valtakunnan alueella Ahvenanmaan maakunnan ulkopuolella — osallistua Ahvenanmaan maakunnassa järjestettäviin arpajaisiin puhelimen, Internetin tai muun niihin verrattavan tietoteknisen sovelluksen välityksellä. Tätä sääntelyä ei perustuslakivaliokunnan mielestä ole tarpeen tehostaa kriminalisoinnilla. Lailla on sen sijaan tarpeen säätää Ahvenanmaan lääninhallituksen oikeudesta määrätä velvollisuutta rikkova täyttämään velvollisuutensa sekä asettaa määräyksen tehosteeksi uhkasakko. Tällainen sääntely on sopusoinnussa Ahvenanmaan itsehallintolain 18 §:n 26 kohdan ja 27 §:n 42 kohdan kanssa, koska hallinnollisen pakkokeinon käytössä on tällöin kyse valtakunnan eikä maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvasta asiasta.

2 luku. Arpajaisia koskevat yleiset säännökset.

7 §. Luvan antamisen yleiset edellytykset. 7 §:n 1 momentti.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että arpajaisluvan myöntämisedellytyksistä tulee säätää riittävän tarkkarajaisesti ja täsmällisesti. Sääntelyn tarkkuuden merkitystä korostaa, että lupa voidaan lain 8 §:n nojalla peruuttaa, jos sen saaja ei enää täytä luvan saamisen edellytyksiä. Lakiehdotuksen 7 §:n 1 momentin 2 kohdan säännös arpajaisten tarkoituksenmukaisuudesta yleisen edun kannalta voi käytännössä rajoittaa arpajaisten toimeenpano-oikeutta enemmän kuin on välttämätöntä hyväksyttävien päämäärien saavuttamiseksi. Sama koskee 3 kohdan säännöstä luvanhakijan vakiintuneesta ja moitteettomasta toiminnasta. Perustuslakivaliokunnan mielestä 2 kohtaa on syytä muuttaa niin, että arpajaisten toimeenpano ei ole yleisen edun kannalta ilmeisen epätarkoituksenmukaista, ja 3 kohtaa niin, että lupaviranomaisella ei ole perusteltua syytä epäillä hakijan toimivan arpajaistoiminnasta annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta hallintovaliokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 7 §:n 1 momentin 2 kohta muutetaan näin kuuluvaksi: "arpajaisten toimeenpano ei ole yleisen edun kannalta ilmeisen epätarkoituksenmukaista."

Lisäksi hallintovaliokunta ehdottaa pykälän 1 momentin 3 kohdan muuttamista seuraavan sisältöiseksi: "lupaviranomaisella ei ole perusteltua syytä epäillä hakijan toimivan arpajaistoiminnasta annettujen säännösten ja määräysten vastaisesti."

Perustuslakivaliokunta toteaa lisäksi, että säännökset luvan antamisesta eri arpajaismuotoihin on muotoiltu viranomaisen tarkoituksenmukaisuusharkintaan viittaaviksi. Kirjoittamistapa ei ole ongelmallinen luvan myöntämisen yleisiä edellytyksiä koskevassa 7 §:n 1 momentissa. Viranomaisen harkintavaltaan viittaavaa muotoilua voidaan pitää perusteltuna myös rahapelilupaa koskevassa 11 §:ssä. Sen sijaan valiokunta pitää rajoitusten oikeasuhtaisuuden ja sääntelyn täsmällisyyden vuoksi välttämättömänä, että säännökset tavara-arpajaisluvan (26 §), bingoluvan (33 §) ja tavaravoittoautomaattiluvan (38 §) myöntämisestä tarkistetaan lupaviranomaisen sidottua harkintaa osoittaviksi. Samoin tulee tarkistaa arpajaislain 58 §:n 1 momentin säännös tarkastuslaitoksen määräämisestä.

7 §:n 2 mom.

Jos hakija on jättänyt arpajaisveron määräajassa suorittamatta tai tilityksen tekemättä, uutta lupaa ei lakiehdotuksen 7 §:n 2 momentin mukaan tule antaa ennenkuin verojäämä on suoritettu ja tilitys jätetty viranomaiselle.

Tältä osin valiokunta toteaa, että ehdotetun lain mukaan yhdistysten oikeutta tavara-arpajaisten toimeenpanoon ei määrällisesti rajoitettaisi. Lähtökohtaisesti yhdistysten on itse arvioitava, kuinka usein ja missä laajuudessa kulloinkin on tarkoituksenmukaista toimeenpanna tavara-arpajaiset. Valiokunta huomauttaakin, ettei ehdotetun 2 momentin tarkoituksena ole estää tavara-arpajaisluvan saamista niissä tapauksissa, joissa uutta lupaa haetaan ennenkuin arpajaisveron suorittamiselle tai tilityksen jättämiselle säädetty aika on ehtinyt kulua umpeen.

Hallituksen esityksen perusteluja täsmentäen valiokunta toteaa, että ehdotetun 2 momentin tarkoituksena on varmistaa se, että arpajaisvero on suoritettu ja tilitys toimitettu sellaisten aiemmin toimeenpantujen arpajaisten osalta, joissa tilityksen jättämiselle ja arpajaisveron suorittamiselle asetettu määräaika on jo umpeen kulunut. Näin ollen ehdotetun säännöksen mukaan vain tilityksen jättämistä ja arpajaisveron suorittamista koskevan velvollisuuden laiminlyöminen säädetyssä määräajassa olisi uuden luvan myöntämisen este.

Tämän lisäksi valiokunta toteaa, että yhteisön oikeutta arpajaisten toimeenpanoon tulee voida väärinkäytöstilanteissa rajoittaa. Hallituksen esitykseen sisältyykin ehdotus rikoslain 17 luvun muuttamisesta. Ehdotuksen mukaan sanottuun lukuun otetaan uusi 16 a §, jonka mukaan rangaistavaa olisi muun muassa käyttää arpajaisten tuotot olennaisesti vastoin arpajaisten toimeenpanoon annetussa luvassa tai tuottojen käyttötarkoituksen muuttamista koskevassa luvassa annettua määräystä. Jos tuottoja on käytetty vastoin lupamääräystä, voi lupaviranomainen arpajaislakiehdotuksen 7 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla olla myöntämättä uutta lupaa tai törkeämmissä tapauksissa lakiehdotuksen 8 §:n nojalla jopa peruuttaa jo myönnetyn luvan.

8 §. Luvan peruuttaminen.

Lakiehdotuksen 8 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan lupaviranomaisella tulisi olla luvan peruuttamista harkitessaan laaja harkintavalta. Valiokunnalle on esitetty tähän liittyen, että vallitsevan hallinto-oikeudellisen näkemyksen mukaan kynnys jo myönnetyn luvan peruuttamiseen on korkeampi kuin se, joka johtaa luvan epäämiseen sen hakemisvaiheessa.

Myös perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että arpajaisluvan peruuttamista koskeva säännös on tarpeettoman väljä, kun siinä viitataan lain rikkomiseen yleensä. Valiokunnan mielestä luvan peruuttamisen edellytyksiä on syytä tarkistaa siten, että kyse on nimenomaan arpajaistoiminnan kannalta olennaisesta rikkomisesta.

Hallintovaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen 8 §:n muuttamista kuulumaan seuraavasti: "Arpajaisten toimeenpanoon annettu lupa voidaan peruuttaa, jos luvansaaja on toiminut olennaisesti vastoin arpajaisten toimeenpanon kannalta oikeudellisesti merkityksellistä lakia tai lupaehtoja taikka jos luvansaaja ei enää täytä luvansaamisen edellytyksiä."

3 luku. Rahapelitoiminta.

12 §. Rahapeliyhteisöt.

Pykälän 1 momentti mahdollistaisi hallituksen esityksen perustelujen mukaan rahapeliluvan myöntämisen edelleen Oy Veikkaus Ab:lle, Raha-automaattiyhdistykselle sekä Suomen Hippos ry:lle. Perusteluista ilmenee, että Suomen Hippos ry on tehnyt alustavan päätöksen siitä, että se perustaa erillisen osakeyhtiön toimeenpanemaan yhdistyksen nyt toimeenpanemia totopelejä. Ehdotettu säännös mahdollistaisi rahapeliluvan antamisen myös Suomen Hippos ry:n totopelien toimeenpanoa varten perustamalle osakeyhtiölle.

Nyttemmin voimassa olevan arpajaislain 3 §:ää on muutettu 1.1.2001 voimaantulleella lailla (1126/2000). Tämän lain nojalla on kuluvan vuoden alusta lukien myönnetty Fintoto Oy:lle totopelejä koskeva toimilupa.

Yleisperustelujen kohtaan 7 viitaten valiokunta ehdottaa 12 §:n 2 momentin muuttamista siten, että valtioneuvosto mainitaan asetuksen antajana.

13 §. Rahapelilupaan liitettävät ehdot ja määräykset.

Arpajaislakiehdotuksen 13 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 19 §:n mukaan rahapeliyhteisöjen tuotonjakoasioita käsittelevistä ministeriöistä säädetään valtioneuvoston ohjesäännöllä. Perustuslakivaliokunta toteaa, että valtioneuvoston ohjesääntö-nimisen asetuksen mainitseminen laissa on tarpeetonta, koska toimivaltaisesta ministeriöstä voidaan perustuslain mukaan säätää lailla tai valtioneuvoston antamalla muullakin asetuksella kuin valtioneuvoston ohjesäännöllä. Hallintovaliokunta ehdottaa tämän vuoksi 13 §:n 1 momentin 1 kohdan muuttamista.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossa todetaan, että tällä hetkellä Suomen Hippos ry:lle maksettava niin sanottu kohdekorvaus perustuu Oy Veikkaus Ab:n ja Suomen Hippos ry:n väliseen sopimukseen hevosveikkausta ja hevosvedonlyöntiä koskevista järjestelyistä. Voimassa olevan sopimuksen mukaan korvaus on 10 prosenttia kunkin kierroksen kokonaisvaihdosta. Ajan myötä kohdekorvaus, jota on pääasiassa käytetty palkintorahoihin, on muodostunut hevostalouden kannalta hyvin merkitykselliseksi. Nyt voimassa olevan sopimuksen mukaan kohdekorvauksen määrä on viime vuosina ollut noin 40 miljoonaa markkaa. Valmisteltaessa hallituksen esitystä ei ole pidetty perusteltuna sitä, että rahapeliyhteisöt voisivat edelleen keskenään sopia kohdekorvauksesta. Tämän vuoksi arpajaislakiehdotuksen 13 §:n 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että veikkausyhtiölle annettavassa rahapeliluvassa määrättäisiin totopelejä toimeenpanevalle rahapeliyhteisölle ravikilpailujen tuloksia koskevien veikkauspelien myyntituotoista maksettavasta korvauksesta. Ehdotetun säännöksen mukaan kohdekorvauksen perusteista ja määristä päättäisi siten valtioneuvosto. Maa- ja metsätalousvaliokunnan tavoin myös hallintovaliokunta pitää säännöstä tärkeänä samoin kuin sitä, että korvausosuutta jatkossa tarkistetaan siten, että se vahvistaa hevoskasvatuksen ja hevosurheilun hyväksi tapahtuvaa varainhankintaa. Tällä tavoin voidaan osaltaan parantaa maaseudun elinvoimaisuutta.

15 §. Pelaamisen estäminen ja kieltäminen pelikasinossa.

Pykälän 1 momentin mukaan pelikasinotoiminnan harjoittaja ei saa päästää pelikasinoon henkilöä tai voi poistaa sieltä henkilön, joka on ilmeisesti alle 18-vuotias taikka alkoholin tai muun päihdyttävän tai huumaavan aineen vaikutuksen alainen.

Koska pelikasinoon pyrkijät rekisteröidään, pyrkijän ikä tulee tietoon. Tämän vuoksi sana "ilmeisesti" on alle 18-vuotiaan henkilön osalta tarpeeton laissa. Lisäksi valiokunta lähtee siitä, että pelikasinotoiminnan harjoittajalle tulee säätää velvollisuus henkilön poistamiseen, kun 1 momentin tunnusmerkistö täyttyy. Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi, että 15 §:n 1 momentti kuuluu seuraavasti: "Pelikasinotoiminnan harjoittaja ei saa päästää pelikasinoon henkilöä ja pelikasinotoiminnan harjoittajan tulee poistaa henkilö, joka on alle 18-vuotias taikka ilmeisesti alkoholin tai muun päihdyttävän tai huumaavan aineen vaikutuksen alainen."

16 §. Raha-automaatteja ja kasinopelejä koskevat erityiset säännökset.

Valiokunta ehdottaa, että alle 15-vuotias henkilö saisi pelata nykyiseen tapaan raha-automaattia samaan perheeseen kuuluvan täysi-ikäisen henkilön läsnäollessa ja suostumuksella.

4 luku. Rahapelitoiminnan tuotot

17 §. Tuottojen käyttötarkoitukset.

Arpajaislain 17 §:n 1 momentin mukaan raha-arpajaisten sekä veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuotto käytetään urheilun ja liikuntakasvatuksen, tieteen, taiteen ja nuorisotyön edistämiseen. Lain 18 §:n 1 kohdan mukaan valtion talousarvioon otetaan vuosittain mainittuja arpajaismuotoja toimeenpanevan rahapeliyhteisön tuottoa vastaava arviomääräraha. Tuoton jakamisesta mainittujen käyttötarkoitusten kesken ehdotetaan säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan tämä asiallisesti rajoittaa eduskunnalle perustuslain mukaan kuuluvaa budjettivaltaa.

Eduskunnan valtaa päättää budjetista on käytännössä rajoitettu sellaisilla lain säännöksillä, joilla toimeenpanovallan toimielimille on annettu oikeus sitoa valtion menoja. Samanlaista menettelyä on voinut välillisesti liittyä myös lainsäädäntövallan siirtoihin esimerkiksi tilanteissa, joissa lain nojalla annettavasta asetuksesta valtiolle on voinut aiheutua sidottuja menoja. Lakiehdotuksessa on kysymys eduskunnalle perustuslain mukaan kuuluvan toimivallan nimenomaisesta rajoittamisesta, tosin pelkästään siten, että määrärahan käyttötarkoitukset on lueteltu laissa. Perustuslakivaliokunnan mielestä tuoton jakamisesta laissa mainittujen käyttötarkoitusten kesken olisi ehdotettua asianmukaisempaa säätää lailla tai jättää asia eduskunnan vuosittaisessa budjettimenettelyssä päätettäväksi. Perustuslakivaliokunta puoltaa säännösten ottamista asiasta lakiin.

Sivistyslakivaliokunta pitää lausunnossaan tärkeänä, että veikkausvoittovarojen jakosuhteista säädetään erillisellä lailla eikä esimerkiksi arpajaislakiin sijoitettavin säännöksin. Lausunnon mukaan tämä on tärkeää sen vuoksi, että jakosuhteista säädettäessä säädetään samalla kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan keskeisimmästä rahoitusjärjestelmästä. Veikkausvoittovarat kattavat yhteenlaskettuina 79 prosenttia näiden toimialojen rahoituksesta. Myös tieteen rahoituksessa veikkausvoittovaroilla on merkittävä osuus.

Hallintovaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan ja sivistysvaliokunnan kantaan erillisen jakosuhteita koskevan lain säätämisestä. Tältä osin valiokunta viittaa ehdottamaansa uuteen kahdensanteen lakiehdotukseen.

Samalla hallintovaliokunta ehdottaa arpajaislakiehdotuksen 17 §:n 1 momentin viimeisen virkkeen muuttamista seuraavasti: "Tuoton jakamisesta näiden käyttötarkoitusten kesken säädetään erikseen lailla."

Sivistysvaliokunnan lausunnosta ilmenee, että valiokunta on keskustellut myös naisjärjestöjen esityksestä, jonka mukaan arpajaislainsäädännön uudistamisen yhteydessä tulisi raha-arpapelien tuotonjakokohteita laajentaa siten, että myös naisjärjestöjen toiminnan tukeminen otettaisiin jakokohteeksi. Hallituksen esityksen perusteluissa mainituista syistä valiokunta on päätynyt kannattamaan sitä, että naisjärjestöt saisivat edelleen veikkausvoittovaroista tukea harjoittamansa toiminnan perusteella. Hallintovaliokunta yhtyy myös tältä osin sivistysvaliokunnan näkemykseen. Arpajaislain systematiikan mukaan rahapelitoiminnan tuottoja ei jaeta sillä perusteella, ketkä harjoittavat toimintaa, vaan avustuksen antaminen perustuu tuettavan toiminnan yleishyödylliseen perusteeseen. Naisjärjestöt ovatkin saaneet vuosittain tukea veikkausvoittovaroista harjoittamaansa toimintaa varten.

18 §. Tuottojen ottaminen valtion talousarvioon.

Valiokunta ehdottaa pykälän 3 kohdassa asetuksen täsmentämistä valtioneuvoston asetukseksi.

19 §. Tuottojen tilittäminen.

Edellä 13 §:n 1 momentin kohdalla lausuttuun viitaten hallintovaliokunta ehdottaa 19 §:n muuttamista.

20 §. Tuottojen jaosta päättäminen.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että arpajaislakiehdotuksessa osoitetaan raha-automaatti-, kasinopeli- ja pelikasinotoimintaa harjoittavan rahapeliyhteisön hoidettavaksi eräitä julkisia hallintotehtäviä. Lain 20 §:n 1 momentin mukaan rahapeliyhteisö tekee valtioneuvostolle ehdotuksen sen tuotosta myönnettävien avustusten jaosta. Lain 23 §:n 1 momentissa säädetään rahapeliyhteisön tehtävästä maksaa kyseiset avustukset ja valvoa niiden käyttöä. Rahapeliyhteisöllä on valvontaa varten oikeus tarkastaa avustuksen saajan koko varainhoito ja tilinpito.

Perustuslakivaliokunta toteaa lisäksi lakiehdotuksen 67 §:ää koskevissa huomautuksissaan, että sen mielestä rahapelien tuotosta jaettavien avustusten myöntämisperusteista (arpajaislain 67 §:n 1 momentin 5 ja 7 kohta) olisi asianmukaista säätää lailla, vaikka kyse onkin harkinnanvaraisesta eikä säädettyyn oikeuteen perustusvasta avustuksesta. Samoin lailla olisi asianmukaista säätää muistakin arpajaislain 67 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetuista asioista.

Perustuslakivaliokunta lausuu lisäksi, että arpajaislakiehdotuksen 67 §:n 1 momentin 5 kohta on ristiriidassa perustuslain 80 §:n 1 momentissa tarkoitetun lainalaa koskevan säännöksen kanssa siltä osin kuin ehdotettu asetuksenantovaltuus koskee avustusten palautusvelvollisuutta ja takaisinperintää. Lakiehdotuksesta on poistettava lailla säänneltäviä asioita koskevat mainitut asetuksenantovaltuudet, jotta ehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perussäännökset avustusten palautusvelvollisuudesta ja takaisinperinnästä on annettava lailla.

Perustuslakivaliokunnan esittämien, yleisperustelujen 5 kohdassa yleisesti selostettujen oikeudellisten puutteiden korjaamiseksi hallitus on antanut perustuslain 71 §:ssä tarkoitetut täydentävät hallituksen esitykset raha-automaatti-, kasinopeli- ja pelikasinotoiminnan tuotosta myönnettävistä avustuksista (HE 75/2001 vp) ja totopelien tuotosta myönnettävistä avustuksista (HE 65/2001 vp). Näihin lakiehdotuksiin on sisällytetty säännökset niistä perusteista ja menettelyistä, joita noudatetaan myönnettäessä harkinnanvaraisia avustuksia sanottujen rahapelitoimintojen tuotoista. Säädöksissä on myös avustusten maksatusten keskeyttämistä, avustuksen palauttamista, avustusten takaisinperintää ja viivästyskorkoa sekä avustusten käytön valvontaa koskevat säännökset.

Raha-arpa-, veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuotosta myönnettävien avustusten osalta tarpeelliset säännökset sisältyvät eduskunnassa samanaikaisesti käsiteltävänä olevaan yleiseen harkinnanvaraisia valtionavustuksia koskevaan lakiin (HE 63/2001 vp).

Koska rahapelien tuotoista myönnettävistä avustuksista säädetään samanaikaisesti erillislainsäädännössä, on arpajaislakiehdotuksen tuotonjakoa koskevia 20 ja 23 §:ää vastaavasti muutettava ja 24 § hallituksen esityksen mukaisessa muodossa tarpeettomana poistettava.

Hallintovaliokunta ehdottaakin arpajaislain 20 §:n 1 momentin muuttamista siten, että sen kolmannessa virkkeessä sosiaali- ja terveysministeriölle säädettäväksi ehdotettu ohjaus- ja valvontavelvoitesäännös korvataan viittaussäännöksellä asianomaiseen tuotonjakolakiin (HE 75/2001 vp).

Vastaavasti 2 momentin sijasta asianomaisessa tuotonjakolaissa säädetään totopelien tuotonjaon valmistelua varten asetettavaa toimielintä koskeva asetuksenantovaltuus. Arpajaislain 20 §:n 2 momentti ehdotetaan korvattavaksi totopelien tuotosta jaettavia avustuksia koskevalla viittaussäännöksellä (HE 65/2001 vp).

Edellä lausutun perusteella hallintovaliokunta ehdottaa arpajaislain 20 §:n hyväksymistä näin kuuluvana: "Raha-automaatti-, kasinopeli- ja pelikasinotoimintaa harjoittava rahapeliyhteisö tekee valtioneuvostolle ehdotuksen sen tuotosta jaettavien avustusten jaosta (jakoehdotus). Avustusten jaosta päättää valtioneuvosto. Jakoehdotuksen valmistelun ohjauksesta ja valvonnasta sekä jakoehdotuksen valmisteluun liittyvistä menettelyistä säädetään lailla erikseen.

Maa- ja metsätalousministeriö päättää totopelien tuotosta myönnettävien avustusten jaosta. Avustusten myöntämisperusteista, tuotonjakoon liittyvästä menettelystä ja määräajoista sekä totopelien tuottojen käyttämisestä hevoskasvatuksen ja hevosurheilun edistämiseen säädetään lailla erikseen."

23 §. Tuotoista jaettavien avustusten maksaminen ja käytön valvonta.

Kuten edellä 20 §:n kohdalla on todettu, raha-automaatti-, kasinopeli- ja pelikasinotoiminnan tuotosta sekä totopelien tuotosta myönnettävistä avustuksista säädetään erityislaeilla. Arpajaislakiin ei näin ollen ole enää tarpeen sisällyttää näiden rahapelien tuotoista jaettavien avustusten maksamista ja käytön valvontaa koskevia menettelyllisiä säännöksiä. Tämän vuoksi hallintovaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen 23 §:n 1, 2 ja 3 momentin yhdistämistä viittaussäännökseksi asianomaista rahapeliä koskevaan tuotonjakolakiin. Muutetussa muodossa arpajaislakiehdotuksen 23 § kuuluisi seuraavasti: "Rahapelien tuotoista myönnettävien avustusten maksamisesta ja avustusten käytön valvonnasta säädetään erikseen lailla."

24 §. Ohjaus- ja valvontatehtävien kustannusten korjaaminen.

Edellä 20 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttuun viitaten hallintovaliokunta ehdottaa 24 §:n poistamista lakiehdotuksesta sellaisena kuin se on hallituksen esityksessä.

5 luku. Tavara-arpajaiset

24 §. Arvauskilpailuja koskeva soveltamisalasäännös (Uusi).

Valiokunta ehdottaa 24 §:n sijoittamista kokonaan uuden sisältöisenä tavara-arpajaisia koskevaan 5 lukuun näin kuuluvana: "Tämän luvun säännöksiä sovelletaan myös arvauskilpailuihin lukuunottamatta 25 §:ää."

Koska arvauskilpailut ovat eräänlaisia tavara-arpajaisia, niissä on perusteltua noudattaa tavara-arpajaisia koskevia säännöksiä. Tältä osin viitataan myös perustuslakivaliokunnan täydentävään lausuntoon.

Uudella soveltamisalasäännöksellä selkeytetään arvauskilpailujen luonnetta tavara-arpajaisina. Tavara-arpajaisia koskevat säännökset tulevat siten asiallisesti luvanvaraisuutta lukuunottamatta koskemaan myös arvauskilpailuja. Jäljempänä 31 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi arvauskilpailuja koskevista erityisistä säännöksistä.

26 §. Tavara-arpajaisluvan antamisen edellytykset.

Perustuslakivaliokunta pitää välttämättömänä rajoitusten oikeasuhtaisuuden ja sääntelyn täsmällisyyden vuoksi, että luvan antamista koskeva 26 §:n 1 momentin säännös on tarkistettava sidottua harkintaa osoittavaksi. Hallintovaliokunta ehdottaakin sanotun muutoksen tekemistä kyseiseen momenttiin.

Hallintovaliokunta katsoo, ettei ehdotetun 26 §:n 1 momentin 3 kohdasta selkeästi ilmene, saako voittona olla uusi arpa. Ehdotettu säännös vastaa voimassa olevan tavara-arpajaisasetuksen 1 §:n 3 momentin säännöstä. Sen nojalla on vakiintuneesti katsottu, että voittona saadaan antaa uusi arpa. Tämä on perustunut tulkintaan, jonka mukaan arpaa on pidetty tavarana.

Arpajaisverolain (552/1992) 2 §:n 3 momentti koskee voiton arvon määrittämistä. Lainkohdan mukaan voiton arvo on pääsääntöisesti esineen tai hyödykkeen hankintahinta. Säännöksestä ei ole valiokunnan käsityksen mukaan pääteltävissä, etteikö uutta arpaa voisi antaa voittona. Näin ollen, kun erityistä kieltosäännöstä ei ehdoteta, voidaan uusi arpa edelleen antaa voittona.

Vaikkei kieltosäännöstä nykyisinkään ole, käytännössä voittoina annettavien arpojen arvoa ei ole saanut sisällyttää arpojen yhteenlasketusta myyntihinnasta määritettävään voittojen vähimmäisarvoa koskevaan 35 prosentin osuuteen. Tällä on estetty se, ettei voittoina annettaisi pelkästään tai pääasiassa uusia arpoja. Jotta tätä mahdollisuutta ei vastedeskään voitaisi käyttää, on tarkoituksenmukaista, että ehdotetun 26 §:n 1 momentin 3 kohtaa täydennetään seuraavasti: "3) voittojen yhteenlaskettu arvo vastaa vähintään 35 prosentin osuutta arpojen yhteenlasketusta myyntihinnasta ja pienin voitto vastaa vähintään arvan hintaa eikä voittoina annettavien arpojen arvoa ole sisällytetty edellä säädettyyn voittojen vähimmäisarvoon".

27 §. Toimeenpano- ja osallistumisoikeutta koskevat poikkeukset.

Ehdotetun 27 §:n 1 momentin mukaan tavara-arpajaiset, joissa arpojen yhteenlaskettu myyntihinta ei ylitä asetuksessa säädettyä markkamäärää ja joissa arpojen myynti ja voittojen jako tapahtuu samassa tilaisuudessa, saa toimeenpanna ilman 25 ja 26 §:ssä tarkoitettua lupaa. Ehdotuksen mukaan arpojen yhteenlaskettu myyntihinta ei saa ylittää asetuksessa säädettyä markkamäärää. Koska elinkeinovapauteen liittyvän oikeuden perusteista tulee perustuslain 18 §:n 1 momentin ja 80 §:n 1 momentin mukaan säätää lailla, ei ilman lupaa järjestettävien pienarpajaisten ylintä sallittua kokonaismyyntihintaa voida perustuslakivaliokunnan lausunnonkaan mukaan jättää ehdotetulla tavalla asetuksella säädettäväksi. Ehdotusta on tämän vuoksi välttämätöntä tarkistaa esimerkiksi niin, että kokonaismyyntihinnan yläraja käy ilmi laista. Näin täsmennettynä lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Momentin edellytysten täyttyessä yleishyödyllinen yhteisö voisi myös vastaisuudessa toimeenpanna pienimuotoiset tavara-arpajaiset ilman lupaa. Voimassa olevan tavara-arpajaisasetuksen (824/1969) mukaan ilman lupaa saadaan toimeenpanna tavara-arpajaiset, joissa arpojen yhteenlaskettu myyntihinta on enintään 5 000 markkaa. Tätä summaa voidaan pitää liian alhaisena. Hallintovaliokunta pitää nykyoloissa tarkoituksenmukaisena enimmäismääränä 2 000 euroa.

Lakiehdotuksen 27 §:n 1 momentti ehdotetaan tarkennettavaksi seuraavasti: "Edellä 5 §:ssä tarkoitettu yhteisö tai säätiö saa toimeenpanna ilman 25 §:n 1 momentissa säädettyä lupaa 7 §:ssä säädetyin edellytyksin tavara-arpajaiset, joissa arpojen yhteenlaskettu myyntihinta on enintään 2 000 euroa ja joissa arpojen myynti ja voittojen jako tapahtuu samassa tilaisuudessa (pienarpajaiset)."

Valiokunta toteaa, että ehdotetun lain 27 §:n 2 momentin nojalla (vain 5 §:ssä tarkoitetulla yhteisöllä ja) koululuokalla ja sitä vastaavalla opintoryhmällä on oikeus pienarpajaisten toimeenpanoon. Näin ollen kaupalliset yritykset eivät voi lainkaan toimeenpanna arpajaislaissa tarkoitettuja arpajaisia. Perustuslakivaliokunnan mielestä pienarpajaisten toimeenpano-oikeus tulee koululuokkien ja opintoryhmien lisäksi ulottaa koskemaan muitakin vapaaehtoisia harrastusryhmiä.

Hallintovaliokunta pitää asianmukaisena, että myös työyhteisöt ja vakiintuneet harrastusryhmät saavat järjestää aivan pienimuotoisia arpajaisia. Vaikka työyhteisön ja vakiintuneen harrastusryhmän käsitteisiin jää tiettyä väljyyttä, ei valiokunnan käsityksen mukaan jäljempänä ehdotetussa muodossa synny yhteiskunnallisia ongelmia, vaikka arpajaiset sallitaankin. Nykyisin lienee tavanomaista, että työyhteisöt järjestävät esimerkiksi pikkujoulujuhlissaan pieniä arpajaisia, joiden tuotto tuloutetaan yleishyödylliseen toimintaan. Valiokunta haluaa hallituksen esitystä täydentävällä sääntelyllä välttää myös tarpeettomia ilmoituksia poliisille vähäisten arpajaisten osalta.

Hallintovaliokunta ehdottaa edellä lausutun johdosta, että 27 §:ään otetaan uusi näin kuuluva 4 momentti: "Työyhteisö ja vakiintunut harrastusryhmä voi ilman 25 §:n 1 momentissa säädettyä lupaa ja 30 §:ssä säädettyä tilitysvelvollisuutta toimeenpanna jäsentensä keskuudessa virkistys- tai harrastustoimintansa taikka yleishyödyllisen toiminnan edistämiseksi tavara-arpajaiset, joissa arpojen yhteenlaskettu arvo ei ylitä 500 euroa ja joissa arpojen myynti ja voittojen jako tapahtuu samassa tilaisuudessa (miniatyyriarpajaiset).

28 §. Tavara-arpajaisten käytännön toimeenpano.

Pykälän 3 momentin 3 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi, että tavara-arpajaisten käytännön toimeenpanijaksi ei saa määrätä muun muassa henkilöä, jota todennäköisin syin epäillään tai hänet on tuomittu sellaisesta rikoksesta, joka vaarantaa hänen luotettavuutensa tavara-arpajaisten käytännön toimeenpanijana. Koska persoonapronomini "hänet" ei sovellu lainkohtaan, valiokunta ehdottaa sen korvaamista sanalla "joka".

Valiokunta toteaa, että esityksen mukaan myös luonnollinen henkilö voi toimia tavara-arpajaisten käytännön toimeenpanijana. Vaikka lakiehdotus tältä osin edellyttää luonnolliselta henkilöltä tiettyjen kriteerien täyttämistä, valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota siihen, että tältä osin seurataan luotettavaa asioiden hoitamista.

29 §. Arvonnan valvonta ja arvonnan tuloksesta ilmoittaminen.

Valiokunta ehdottaa 29 §:n 1 momentin loppuun tehtäväksi seuraavan lisäyksen: "pien- ja miniatyyriarpajaisia".

Lisäksi valiokunta ehdottaa 2 momenttiin lisättäväksi valtioneuvostoa koskevan maininnan asetuksen antajana.

30 §. Tilitys ja tilityksen oikaisu.

Tavara-arpajaisten järjestämisestä saatujen käytännön kokemuksiin perustuvien seikkojen perusteella valiokunta ehdottaa 30 §:n 1 momentin muuttamista siten, että tilityksen toimittamiselle varattu määräaika pidennetään neljästä kuukaudesta viideksi kuukaudeksi tavara-arpajaisluvan voimassaoloajan päättymisestä laskettuna. Tällöin arpajaisten loppuun saattamiselle varattu määräaika pysyisi nykyiseen tapaan viiden kuukauden mittaisena.

Hallituksen esityksen liitteenä olevassa arpajaisasetusehdotuksessa tavara-arpajaisten tilityksessä erotetaan voitot kolmeen ryhmään: perityt, lunastamattomat ja myymättömät arvat. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lunastamattomien ja myymättömien arpojen erottelu saattaa olla vaikeaa. Tämän vuoksi tulisi asetusta valmisteltaessa harkita tämän erottelun poistamista.

Lakiehdotuksen 30 §:n 3 momentin osalta valiokunta kiinnittää huomiota momentin toisen virkkeen joustavaan tulkintaan sanojen "yhteisöön kuuluvien" osalta. Esimerkiksi tilaisuudessa juhlapuhujana oleva henkilö luettaisiin tässä yhteydessä kuuluvaksi yhteisöön.

31 §. Arvauskilpailuja koskevat erityiset säännökset.

Edellä yleisperustelujen 6 kohdassa ja uuden 24 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttuun viitaten hallintovaliokunta ehdottaa arvauskilpailuja koskevan 31 §:n hyväksymistä kokonaan muutettuna seuraavan sisältöisenä:

"Arvauskilpailun toimeenpanijan on tehtävä arvauskilpailusta kirjallinen ilmoitus vähintään viisi päivää ennen arvauskilpailun toimeenpanon aloittamista. Ilmoitus yhden kihlakunnan alueella toimeenpantavasta arvauskilpailusta tulee tehdä toimeenpanopaikan kihlakunnan poliisilaitokselle. Ilmoitus usean kihlakunnan tai yhden tai useamman läänin alueella toimeenpantaviin arvauskilpailuihin tulee tehdä toimeenpanijan kotipaikan lääninhallitukselle. Arvauskilpailun toimeenpanoaika saa olla enintään kuusi kuukautta. Arvauskilpailun kohteena saa käyttää vain ennalta täsmällisesti ja tarkkarajaisesti määriteltävissä olevaa ilmiötä tai asiantilaa. Arvauskohteena ei saa käyttää arvottua tulosta. Arvauskilpailun oikea vastaus ei saa olla kenenkään tiedossa arpojen myyntiaikana. Lupaviranomainen voi kieltää arvauskilpailun toimeenpanon, jos on perusteltua syytä epäillä, että arvauskilpailun toimeenpanija rikkoo arvauskilpailun toimeenpanosta annettuja säännöksiä ja määräyksiä."

Valiokunta toteaa tässä yhteydessä, etteivät arvauskilpailuja koskevat säännökset rajoita liikeyritysten oikeutta toimeenpanna vastikkeettomia arvauskilpailuja vastaisuudessakin.

Lisäksi valiokunta huomauttaa, että arvauskilpailuja koskevat lakiehdotuksen 27 §:n 1, 2 ja 4 momenttien pien- ja miniatyyriarpajaisia koskevat säännökset, joiden mukaan pienimuotoisista arvauskilpailuista ei tarvitsisi tehdä viranomaiselle ilmoitusta.

6 luku. Bingopeli

32 §. Bingolupa.

Pykälän mukaan luvan bingopelin toimeenpanemiseen antaa ja peruuttaa pelin toimeenpanopaikan kihlakunnan poliisilaitos. Voimassa olevan bingoasetuksen 3 §:n mukaan lupa bingopelin toimeenpanoon myönnetään vain hakijan kotikunnan alueelle. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota niihin mahdollisiin ongelmiin, joita saattaa syntyä sen johdosta, että esimerkiksi bingotoimintaa harjoittavan urheiluseuran luonnollinen toiminta-alue saattaa ulottua usean kunnan alueelle.

33 §. Bingoluvan antamisen edellytykset.

Edellä 26 §:n 1 momentin perusteluissa lausuttuun viitaten hallintovaliokunta ehdottaa myös bingoluvan antamisen edellytysten kirjoittamista sidottua harkintaa osoittaviksi.

35 §. Bingopelin voitot.

Valiokunta ehdottaa 35 §:n 2 momentin hyväksymistä näin kuuluvana: "Pelaajille jaettavien voittojen enimmäisarvo ei saa ylittää 75 prosenttia kuuden kalenterikuukauden kokonaismyynnin arvosta, kuitenkin niin, ettei jaettavien voittojen enimmäisarvo saa ylittää 95 prosenttia yhdenkään kalenterikuukauden aikana."

Uusi muotoilu on bingojärjestäjän kannalta joustava, mutta estää kuitenkin ylisuureen voitonjakoon perustusvan epäterveen kilpailun.

7 luku. Tavaravoittoautomaatit

38 §. Tavaravoittoautomaattilupa.

Hallintovaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta tavaravoittoautomaattiluvan myöntämistä koskevan viranomaisen harkinnan kirjoittamista sidottua harkintaa osoittavaksi.

39 §. Tavaravoitot.

Valiokunta ehdottaa 39 §:n 3 momenttiin lisättäväksi valtioneuvostoa koskevan maininnan asetuksen antajana.

8 luku. Arpajaisten toimeenpanon valvonta

42 §. Arpajaisten valvonta.

Perustuslakivaliokunta lausuu 67 §:n 1 momentin 8 kohdan yhteydessä, että arpajaisten toimeenpanon valvonta on valiokunnan mielestä muotoiltu liian väljäksi. Hallintovaliokunta katsoo, että riittävän tehokas toiminnan ohjausjärjestelmä voi perustua myös sisäasiainministeriön antamaan ohjeistukseen, kun valvontatehtävän luonne ilmenee 42 §:n 1 momentista. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa 42 §:n 2 momentin toisen virkkeen muuttamista kuulumaan seuraavasti: "Ministeriö voi antaa arpajaisten toimeenpanoa ja toimeenpanon valvontaa koskevia lausuntoja ja ohjeita."

9 luku. Erinäisiä säännöksiä

47 §. Voittojen periminen.

Lakiehdotuksen 47 §:n 3 momentin mukaan tavara-arpajaisten ja arvauskilpailujen voitto, lukuunottamatta tavara-arpajaisia, jotka saadaan toimeenpanna ilman tässä laissa säädettyä lupaa, on perittävä kolmen kuukauden kuluessa tavara-arpajaisluvan voimassaoloajan päättymisestä.

Voimassa olevan tavara-arpajaisasetuksen (824/1969) 7 §:n mukaan voittojen perimistä varten on varattava vähintään kahden kuukauden aika arpajaisluvan voimassaoloajan päättymisestä lukien. Jos arvontaa ei ole suoritettu ennen arpojen myynnin aloittamista, on arvonta toimitettava viimeistään kahden viikon kuluttua arpojen myyntiajan päättymisestä lukien. Arvonnan tuloksesta on ilmoitettava viimeistään viikon kuluessa arvonnan suorittamisesta.

Valiokunnan käsityksen mukaan nykyistä sääntelyä vastaavaa kahden kuukauden määräaikaa voittojen perimiselle on pidettävä riittävänä, koska sen puitteissa jäisi lyhimmilläänkin viisi viikkoa aikaa voiton perimiseen. Tämän vuoksi lakiehdotuksen 47 §:n 3 momentin määräaika ehdotetaan muutettavaksi kahden kuukauden mittaiseksi.

48 §. Ratkaisusuositus.

Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momentin 1 virkkeessä sanan "ratkaisun" muuttamista muotoon "ratkaisusuosituksen".

Pykälän 3 momentissa täsmennetään, että kysymyksessä on valtioneuvoston asetus.

50 §. Pelikasinon tekninen valvonta.

Arpajaislain 50 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi pelikasinotoiminnan harjoittajan oikeudesta valvoa pelikasinon toimintaa teknisellä laitteella ennalta siitä ilmoitettuaan. Perustuslakivaliokunta on arvioinut ehdotusta perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun yksityiselämän suojan kannalta. Pelitoiminnan teknisellä laitteella toteutettavaa valvontaa on lausunnon mukaan pidettävä kasinon turvallisuuden ja pelitoiminnan luotettavuuden edistämiseksi hyväksyttävänä. Teknistä valvontaa voidaan pitää perusteltuna pelikasinon sisäänkäynti- ja asiakastiloissa samoin kuin henkilökunnan työtiloissa. Perustuslakivaliokunta ei sen sijaan pidä pelitoiminnan valvomisen kannalta tarpeellisena ulottaa teknistä valvontaa kasinon henkilökunnan virkistystiloihin. Ehdotettua säännöstä on siten näiltä osin välttämätöntä muuttaa.

Edellisessä kappaleessa lausuttuun viitaten hallintovaliokunta ehdottaa 50 §:n muuttamista siten, että henkilökunnan virkistystilat rajataan teknisen valvonnan ulkopuolelle.

51 §. Pelikasinon asiakas- ja valvontarekisteri.

Pykälän 1 momentin nojalla pelitoiminnan harjoittajalla on oikeus pelitoiminnan valvomiseksi pitää pelikasinon asiakas- ja valvontarekisteriä. Perustelujen mukaan valvonta- ja asiakasrekisteriä käytetään "pääasiassa" pelikasinojen palvelujen myynnissä ja markkinoinnissa. Henkilötietojen suojaa koskevan perusoikeussäännöksen (PL 10 §:n 1 momentti) kannalta tärkeä sääntelykohde on muun muassa rekisteröinnin tarve (PeVL 14/1998 vp, HaVM 26/1998 vp), jonka on ilmettävä lain tasolla.

Ilmaisu rekisterin käyttötarkoituksesta on saadun selvityksen mukaan kirjoitusvirheen luontoisena saanut perusteluissa virheellisen painotuksen. Rekisterinpidon tarkoitus on antaa pelikasinotoiminnan harjoittajalle ja virallisille valvojille tietoa asiakkaista, näiden pelaamisesta ja mahdollisesta häiriökäyttäytymisestä. Nämä tiedot ovat välttämättömiä pelikasinotoiminnan harjoittajalle lakiehdotuksen 15 §:ssä tarkoitettujen valvontavelvoitteiden täyttämiseksi. Tiedot ovat tarpeen myös virallisille valvojille lakiehdotuksen 14 §:ssä tarkoitetun laillisuusvalvonnan täyttämiseksi.

Pelikasinotoiminnan harjoittajan oikeudesta käyttää henkilötietoja myös suoramainontaan ja muuhun sen kaltaiseen markkinointiin ei säädetä erikseen arpajaislaissa, vaan henkilötietojen käsittelyä koskevassa yleislaissa, henkilötietolaissa (523/1999). Tältä osin valiokunta viittaa tarkemmin henkilötietolain 19 §:ään.

54 §. Esteellisyys ja virkavastuu.

Lakiehdotuksen 54 §:n 1 momentissa säädetään, että raha-automaattien käytettävänä pitämiseen, kasinopelien toimeenpanemiseen ja pelikasinotoiminnan harjoittamiseen luvan saaneen rahapeliyhteisön luottamus- ja toimihenkilön esteellisyydestä on voimassa, mitä hallintomenettelylaissa (598/1982) säädetään virkamiehen esteellisyydestä. Pykälän 2 momentti koskee 1 momentissa tarkoitetun toimihenkilön virkavastuuta.

Edellä yleisperusteluista ja 20 §:n yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee, että eduskunnalle on annettu erillinen hallituksen esitys raha-automaattiavustuksista (HE 75/2001 vp). Tässä tuotonjakolaissa säädettäisiin myös tuottojen käytön valvonnasta. Tämän vuoksi arpajaislakiehdotuksen 54 §:n 2 momentista tulee poistaa toimihenkilöiden virkavastuuta koskeva säännös siltä osin kuin se koskee avustusten käytön valvontaa. Uudelleen muotoiltuna 54 §:n 2 momentti kuuluisi seuraavasti: "Edellä 1 momentissa tarkoitetut toimihenkilöt ovat virkavastuun alaisia valmistellessaan 20 §:n 1 momentissa tarkoitettua jakoehdotusta."

55 §. Vaitiolovelvollisuus ja asiakirjojen julkisuus.

Edellä 54 §:n kohdalla lausuttuun viitaten valiokunta ehdottaa 55 §:stä poistettavaksi avustusten käytön valvontaa koskeva säännös.

56 §. Eräitä peliautomaatteja ja pelilaitteita koskevat poikkeukset.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvatun elinkeinovapauden ja 15 §:n 1 momentissa turvatun omaisuuden suojan kannalta on pulmallista, että arpajaislain 56 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen lupien myöntämistä koskeva säännös on muotoiltu viranomaisen tarkoituksenmukaisuusharkintaan viittaavaksi. Hallintovaliokunta ehdottaa 56 §:n kirjoittamista viranomaisen oikeusharkintaa osoittavaksi, jotta lakiehdotus voidaan näiltä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Lain voimaantullessa siirrytään eurojen käyttöön. Tämän vuoksi hallituksen esityksessä näistä laitteista saatavaksi suurimmaksi sallituksi voitoksi ehdotettu 200 markkaa muutetaan euroina sitä lähinnä vastaavaksi tasasummaksi, joka on 35 euroa.

Hallintovaliokunta toteaa selvyyden vuoksi, että niin sanotut yllätystavara-automaatit eivät kuulu arpajaislain soveltamisalaan. Kysymys on myyntiautomaateista, joista ostaja saa jokaisella ostokerralla vähäarvoisen, yleensä lähinnä "rihkamaksi" luokiteltavan esineen. Se seikka, että ostaja ei tiedä, minkä nimenomaisen esineen hän kulloinkin saa, ei merkitse sitä, että myyntitoimintaa olisi pidettävä arpajaisten toimeenpanona.

57 §. Rahaliikenteen valvontalaite.

Valiokunta ehdottaa pykälän ensimmäiseen virkkeeseen sanonnallista täsmennystä.

58 §. Tarkastuslaitokseksi määrääminen ja tarkastuslaitoksen tietojenantovelvollisuus.

Hallintovaliokunta ehdottaa 58 §:n 1 momentin kirjoittamista osoittamaan viranomaisen oikeusharkintaa.

Sisäasiainministeriö antaa pykälän nojalla sitä hakevalle elinkeinonharjoittajalle määräyksen toimia rahaliikenteen valvontalaitteiden tarkastuksia ja hyväksymisiä suorittavana tarkastuslaitoksena. Lain 57 §:n nojalla raha- ja tavaravoittoautomaatissa sekä 56 §:ssä tarkoitetussa peliautomaatissa tai pelilaitteessa on oltava tarkastuslaitoksen tarkastama ja hyväksymä rahaliikenteen valvontalaite. Ottaen huomioon sen, että 45 §:n nojalla poliisilla on oikeus kieltää mainittujen laitteiden käyttäminen, jos niissä ei ole tarkastuslaitoksen tarkastamaa ja hyväksymää valvontalaitetta, tarkastuslaitoksen tarkastuksella ja hyväksymisellä on selvästi yrittäjään kohdistuvia oikeusvaikutuksia.

Tämän vuoksi hallintovaliokunta ehdottaa, että myös tarkastuslaitoksen suorittamassa valvontalaitteen tarkastamis- ja hyväksymismenettelyssä tulee hyvän hallinnon takeiden turvaamiseksi noudattaa yleistä hallinto-oikeudellista lainsäädäntöä. Valiokunnan ehdottamassa muodossa 58 §:n uusi 4 momentti kuuluu seuraavasti:

Rahaliikenteen valvontalaitteen tarkastamis- ja hyväksymismenettelyssä noudatetaan hallintomenettelylakia, kielilakia (148/1922), saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa annettua lakia (516/1991), viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia, henkilötietolakia ja arkistolakia (831/1994). (Uusi 4 mom.)

60 §. Automaattiin ja pelilaitteeseen tehtävät merkinnät.

Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentissa sanan "liiketunnus" korvaamista ilmaisulla "yritys- ja yhteisötunnus".

Perustuslakivaliokunta toteaa, että arpajaislakiehdotuksen 67 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan asetuksella säädetään raha- ja tavara-arpajaisten arpoihin merkittävistä ja niiden myynnin yhteydessä annettavista tiedoista. Laissa ei ole nimenomaisia säännöksiä merkintä- ja tietojenantamisvelvollisuudesta, vaan velvollisuuksia koskevat säännökset näyttävät sisältyvän valtuutukseen välillisesti. Valiokunnan mielestä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteiden tulee kuitenkin käydä ilmi riittävän selkeistä lain säännöksistä. Lakiin on lisättävä perussäännökset siitä, mistä seikoista tietoja on annettava.

Hallintovaliokunta katsoo, että arpoihin tulee arpojen ostajien oikeusturvan takaamiseksi merkitä arpajaisten toimeenpanoa ja toimeenpanijaa koskevia tietoja. Tällaisia tietoja ovat muun muassa luvan saaja, luvan voimassaoloaika, arvan hinta, arpojen lukumäärä ja voittojen määrä, arvo ja laji.

Hallintovaliokunta ehdottaa arpoihin merkittävistä ja myynnin yhteydessä annettavista tiedoista säädettäväksi 60 §:n uudessa 2 momentissa seuraavasti: "Arpaan tai sen myynnin yhteydessä maksutta annettavaan ilmoitukseen tulee merkitä arpajaisten toimeenpanoa, toimeenpanijaa sekä voittojen määrää, arvoa ja lajia koskevat tiedot."

Samalla valiokunta ehdottaa pykälän otsikon muuttamista: "Automaattiin ja pelilaitteseen sekä arpoihin merkittävät tiedot."

Arpajaislain 67 §:n 1 momentin 1 kohdan valtuussäännöksen nojalla asetuksella säädettäisiin raha- ja tavara-arpajaisten arpoihin merkittävistä ja niiden myynnin yhteydessä annettavista tiedoista.

62 §. Arpajaisten toimeenpanoa koskevat kiellot.

Hallintovaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausuntojen johdosta lakiehdotuksen 62 §:n 2 momentin 2 kohdan poistamista. Ottaen huomioon eduskuntakäsittelyssä täsmentynyt sääntelykokonaisuus, momentti voidaan muutoinkin valiokunnan käsityksen mukaan poistaa lakiehdotuksesta.

64 §. Arpajaisrikkomus.

Muiden kuin rikoslaissa olevien rangaistussäännösten osalta on saadun selvityksen mukaan tulkinnanvaraista, millaista syyksiluettavuutta vaaditaan, jollei asiasta ole erikseen lausuttu. Selkeyden vuoksi hallintovaliokunta ehdottaa pykälän täsmentämistä siten, että tunnusmerkistön täyttävä teko tai laiminlyönti on rangaistava tahallisena tai tuottamuksellisena.

Ehdotetun 64 §:n 3 kohdan osalta valiokunta toteaa, että momentti sisältää viittauksen lakiehdotuksen 16 §:ään, jossa varsinaisesti säädetään rangaistusuhan sisältävästä kielletystä menettelystä. Lakiehdotuksen 16 §:n sanamuodon mukaisesti kielto koskee yhtäältä raha-automaattitoiminnan harjoittajaa ja toisaalta kasinopelitoiminnan harjoittajaa. Valiokunta ehdottaa, että 64 §:n 3 kohta kirjoitetaan selkeämmin koskemaan pelaamisen sallijaa, ei pelaajaa.

66 §. Muutoksenhaku.

Edellä 58 §:n kohdalla esitettyyn viitaten hallintovaliokunta ehdottaa 66 §:n muuttamista siten, että myös 57 §:ssä tarkoitetun rahaliikenteen valvontalaitteen hyväksymistä koskevaan päätökseen saadaan hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

67 §. Tarkemmat säännökset.

Asetuksenantovaltuuksia koskevan sääntelyn osalta valiokunta viittaa yleisesti yleisperustelujen kohdassa 7 lausuttuun.

67 §:n 1 momentin 1 kohta.

Arpajaislakiehdotuksen 67 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan asetuksella säädetään raha- ja tavara-arpajaisten arpoihin merkittävistä ja niiden myynnin yhteydessä annettavista tiedoista. Laissa ei ole nimenomaisia säännöksiä merkintä- ja tietojenantamisvelvollisuudesta, vaan velvollisuuksia koskevat säännökset näyttävät sisältyvän valtuutukseen välillisesti. Perustuslakivaliokunnan mielestä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteiden tulee kuitenkin käydä ilmi riittävän selkeistä lain säännöksistä. Tämän vuoksi lakiin on lisättävä perussäännökset siitä, mistä seikoista tietoja on annettava.

Perustuslakivaliokunnan lausunto on otettu 67 §:n 1 momentin 1 kohdan osalta huomioon lakiehdotuksen 60 §:ssä.

67 §:n 1 momentin 2 kohta.

Valiokunta ehdottaa, että lainkohdan nojalla voidaan valtioneuvoston asetuksella säätää myös arvauskilpailua koskevan ilmoituksen sisällöstä.

67 §:n 1 momentin 5—7 kohta.

Arpajaislakiehdotuksen 67 §:n 1 momentin 5 kohta on perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan ristiriidassa perustuslain 80 §:n 1 momentissa tarkoitetun lain alaa koskevan säännöksen kanssa siltä osin kuin ehdotettu asetuksenantovaltuus koskee avustusten palautusvelvollisuutta ja takaisinperintää. Lakiehdotuksesta on poistettava lailla säänneltäviä asioita koskevat mainitut asetuksenantovaltuudet, jotta ehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perussäännökset avustusten palautusvelvollisuudesta ja takaisinperinnästä on annettava lailla.

Perustuslakivaliokunnan mielestä rahapelien tuotosta jaettavien avustusten myöntämisperusteista (arpajaislain 67 §:n 1 momentin 5 ja 7 kohta) olisi asianmukaista säätää lailla, vaikka kyse onkin harkinnanvaraisesta eikä säädettyyn oikeuteen perustuvasta avustuksesta. Samoin olisi asianmukaista säätää muistakin arpajaislain 67 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetuista asioista. Perustuslakivaliokunta painottaa, ettei asetukseen ehdotetun valtuuden nojalla voida sisällyttää yksilön oikeuksia ja velvollisuuksien perusteita koskevia säännöksiä esimerkiksi avustusehdoista säädettäessä.

Edellä on yleisperusteluissa ja yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu (20, 23 ja 24 §), että hallitus on antanut täydentävinä esityksinä ehdotukset laiksi raha-automaatti-, kasinopeli ja pelikasinotoiminnan tuotoista myönnettävistä avustuksista (HE 75/2001 vp) ja totopelien tuotoista myönnettävistä avustuksista (HE 65/2001 vp). Arpajaislain 20 ja 23 § ehdotetaan muutettaviksi asianomaisten pykälien kohdalla tarkemmin selostelulla tavalla ja 24 § poistettavaksi. Tämän vuoksi arpajaislakiehdotuksen 67 §:n 1 momentin 5,6 ja 7 kohdat voidaan tarpeettomina poistaa.

67 §:n 1 momentin 8 kohta.

Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, että lakiehdotuksen 67 §:n 1 momentin 8 kohdan valtuus on muotoiltu liian väljäksi. Valtuuden nojalla annettavalla asetuksella ei nimittäin voida säätää arpajaisten toimeenpanon valvonnasta yleensä, vaan joistakin valvontaviranomaisten käytännön toimiin liittyvistä seikoista.

Valiokunta toteaa, ettei puheena olevan säännösehdotuksen tarkoittama säädösvaltuus ole saadun selvityksen mukaan tarkoitettu antamaan sisäasiainministeriölle valtuutta antaa yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteisiin eikä muutenkaan lain alaan kuuluvia oikeussääntöjä, vaan ohjeet asianomaiselle viranomaiselle arpajaisten toimeenpanon valvonnan tarkemmasta järjestämisestä. Valvonnan järjestämistä koskevalla ohjauksella saattaa sinänsä olla kuitenkin vaikutuksia arpajaisia toimeenpanevien tahojen oikeusasemaan.

Hallintovaliokunta viittaa edellä 42 §:n kohdalla lausuttuun ja ehdottaa 67 §:n 1 momentin 8 kohdan valtuussäännöksen poistamista.

67 §:n 1 momentin 10 kohta.

Arpajaislain 67 §:n 1 momentin 10 kohta sisältää valtuuden säätää asetuksella arvauskilpailujen kohteesta. Valtuus on perustuslakivaliokunnan mukaan tarpeettoman avoin. Valiokunnan mielestä ei asetuksella tule voida säätää esimerkiksi siitä, mistä asioista arvauskilpailuja voidaan järjestää. Valtuussäännöstä on siten välttämätöntä täsmentää tai se on poistettava laista, jotta lakiehdotus voidaan näiltä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Arvauskilpailujen kohdetta koskevista yleisistä vaatimuksista voidaan tarvittaessa säätää lailla.

Hallintovaliokunta ehdottaa 67 §:n 1 momentin 10 kohdan poistamista ja toteaa, että arvauskilpailujen kohdetta koskevat säännökset on sisällytetty arpajaislakiehdotuksen 31 §:ään.

67 §:n 2 momentti.

Valiokunta ehdottaa asetuksella säätämisen täsmentämistä koskemaan valtioneuvoston asetusta.

4. Laki viihdelaitelain muuttamisesta

Asetuksenantovaltuudet.

Viihdelaitelain 5 §:n 2 momentti, 6 §:n 3 momentti, 8 § ja 17 § sisältävät asetuksenantovaltuuden. Edellä yleisperusteluissa lausuttuun viitaten hallintovaliokunta ehdottaa mainittuja pykäliä muutettavaksi niin, että niistä ilmenee valtioneuvosto asetuksenantajana.

3 a §. Viihdelaitteeseen tehtävät merkinnät.

Valiokunta ehdottaa sanan "liiketunnus" korvaamista ilmaisulla "yritys- ja yhteisötunnus".

5 §. Viihdelaitteen tekniset ominaisuudet. (Uusi)

Pykälän 1 momentin mukaan viihdelaitteen on oltava rakenteeltaan, varusteiltaan ja muilta ominaisuuksiltaan turvallinen. Valiokunta ehdottaa, että valtioneuvoston asetuksella voidaan 2 momentin mukaan antaa tarkempia säännöksiä 1 momentissa mainituista seikoista.

6 §. Rahaliikenteen valvonta. (Uusi)

Viihdelaitelain 6 §:n 3 momentin valtuussäännöstä on tarpeen muuttaa nykyisestään sen vuoksi, että viihdelaitelaissa ei ole säädetty velvoitetta laatia viihdelaitteen käytettävänä pitämisestä tositteita ja selvityksiä. Tämä velvoite sisältyy vain välillisesti nyt puheena olevaan valtuussäännökseen. Tositteiden ja selvitysten laatimisvelvoitetta koskeva säännös on hallituksen esityksessä ehdotettu otettavaksi viihdelaitelain uudeksi 8 a §:ksi. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että viihdelaitelain 6 §:n 3 momenttiin jää edelleen valtuus valtioneuvoston asetuksella antaa tarkempia säännöksiä rahaliikenteen valvontalaitteista.

Rahaliikenteen valvontalaitteista on tarkoitus antaa erillinen asetus, jonka soveltamisalaan kuuluisivat sekä viihdelaitteissa että arpajaislain 56 §:ssä tarkoitetuissa peliautomaateissa ja pelilaitteissa käytettävät rahaliikenteen valvontalaitteet.

8 §. Rahaliikenteen valvontalaitteen tarkastus ja hyväksyminen.

Valiokunta ehdottaa 8 §:n 1 momentin muuttamista siten, että sisäasiainministeriön määräämän tarkastuslaitoksen on tarkastettava ja hyväksyttävä rahaliikenteen valvontalaite ennen sen käyttöön ottamista, siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään.

Valiokunta ehdottaa hyvän hallinnon takeiden turvaamiseksi, että viihdelaitelakiin otetaan uusi 8 §:n 3 momentti seuraavasti: "Rahaliikenteen valvontalaitteen tarkastamis- ja hyväksymismenettelyssä noudatetaan hallintomenettelylakia (598/1982), kielilakia (148/1922), saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa annettua lakia (516/1991), viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999), henkilötietolakia (523/1999) ja arkistolakia (831/1994)."

16 §. Muutoksenhaku. (Uusi)

Marraskuun 1 päivänä 1999 voimaan tulleella hallinto-oikeuslailla (430/1999) on kumottu lääninoikeuslaki (1021/1974). Samalla lääninoikeudet lakkautettiin ja ne korvattiin yleisillä alueellisilla hallintotuomioistuimilla, joita hallinto-oikeuslain 1 §:n mukaan nimitetään hallinto-oikeuksiksi.

Viihdelaitelain 16 §:n 1 momentin mukaan poliisin viihdelaitelain 14 §:n mukaan määräämään kieltoon ja uhkasakkoa koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla lääninoikeuteen. Hallinto-oikeuslain 1 §:stä johtuu, että voimassa olevan viihdelaitelain 16 §:n 1 momentin viittaus lääninoikeuteen on tarpeen muuttaa viittaukseksi hallinto-oikeuteen.

Valiokunta ehdottaa, että viihdelaitelakiin lisätään uusi 16 §:n 3 momentti seuraavasti: "Tämän lain 8 §:ssä tarkoitettuun rahaliikenteen valvontalaitteen hyväksymistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään."

6. Laki rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 3 §:n muuttamisesta

Esityksessä on ehdotettu muutettavaksi rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (68/1998) 3 §:ää, jossa luetellaan ilmoitusvelvolliset yhteisöt ja elinkeinonharjoittajat. Voimassa olevaan 3 §:n 10 kohtaan verrattuna muutos merkitsisi, että säännöksessä mainittaisiin nimenomaisesti veikkaustoimintaa harjoittava rahapeliyhteisö.

Esitykseen ei sitä vastoin sisälly ehdotusta sanotun lain 6 §:n muuttamisesta, jossa yksityiskohtaisesti, elinkeino- ja toimialoittain, säädetään ilmoitusvelvollisten velvollisuudesta tunnistaa asiakkaansa tiettyjen edellytysten täyttyessä. Voimassa olevan lain 6 §:n 4 momentissa säädetään tunnistamisvelvollisuudesta pelikasinotoiminnassa, vedonlyöntitoiminnassa sekä totopeleissä. Kun veikkaustoimintaa harjoittava rahapeliyhteisö lisätään hallituksen esityksen mukaisesti ilmoitusvelvollisten piiriin, on asianmukaista, että myös veikkaustoiminnassa noudatettavasta tunnistamisvelvollisuudesta otetaan pykälään erityinen säännös.

Tämän vuoksi hallintovaliokunta ehdottaa 6 §:n 4 momentin 2 kohdan muuttamista seuraavasti: "2) veikkaus- ja vedonlyöntitoiminnassa tai totopelissä pelaajan asettaman rahapanoksen ollessa yhtenä suorituksena tai toisiinsa kytkeytyvinä suorituksina yhteensä vähintään 3 000 euroa."

Lisäksi valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 3 §:n 10 kohdassa säädetty ilmoitusvelvollisuus koskisi veikkausyhtiön osalta kaikkea veikkaustoimintaa.

8. Laki raha-arpajaisten sekä veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuoton käyttämisestä (Uusi)

8.1. Voimassa oleva lainsäädäntö ja käytäntö

Voimassa olevan arpajaislain (491/1965) 3 §:n mukaan veikkausvoittovarojen käyttökohteet ovat urheilu ja liikuntakasvatus sekä tiede, taide ja nuorisokasvatustyö. Laki ei sisällä säännöksiä siitä, missä suhteessa veikkausvoittovarat on jaettava edellä mainittuihin käyttökohteisiin, vaan jakosuhteista säädetään erillisessä vuonna 1982 annetussa asetuksessa veikkauspelien ylijäämän käyttämisestä (725/1982). Asetuksen 2 §:n mukaan veikkausvoittovaroista käytetään vuosittain 36,6 prosenttia urheilu- ja liikuntakasvatuksen tukemiseen sekä 8 prosenttia Suomen Kansallisoopperan tukemiseen ja 3 prosenttia Suomen Kansallisteatterin tukemiseen kuitenkin siten, että niille tarvittaessa annetaan myös lisäavustusta, sekä jäljelle jäävä osa tieteen, taiteen ja nuorisokasvatustyön tukemiseen.

Valtiontaloudellisista syistä edellä mainitussa asetuksessa olevia prosenttiosuuksia ei ole vuodesta 1992 lukien voitu toteuttaa, vaan veikkausvoittovaroja on jouduttu julkisen talouden tasapainon parantamiseksi käyttämään lakisääteisten menojen, ennen kaikkea yleisten kirjastojen, mutta myös eräiden muiden kulttuurin ja taiteen toimialojen valtionosuuksien, kuten kuntien kulttuuritoiminnan valtionosuuksien rahoittamiseen. Muutos on lainsäädäntöteknisesti toteutettu vuosittain budjettilakimenettelyllä, jolloin veikkausvoittovarojen käyttökohteita on laajennettu kirjastojen, kuntien kulttuuritoiminnan ja muun muassa taiteilija-apurahajärjestelmän valtionosuuksien maksamisen suuntaan (poikkeuslait 925—928/2000 ovat voimassa vuoden 2001 loppuun). Järjestely on rahoituksellisesti merkinnyt sitä, että erityisesti liikunnan ja nuorisotyön, mutta myös taiteen prosenttiosuudet veikkausvoittovaroista ovat pienentyneet ja näin vapautuvalla osuudella on rahoitettu edellä mainittuja valtionosuuksia ja -avustuksia. Tieteen veikkausvoittovaraosuudesta edellä mainittuja valtionosuuksia ei ole rahoitettu, vaan tiede on kasvattanut edellä mainituista muutoksista huolimatta prosenttiosuuttaan veikkausvoittovarojen kokonaismäärästä.

Saadun selvityksen perusteella taiteen ja kulttuurin, liikuntatoimen ja nuorisotyön koko valtion rahoituksesta noin 80 prosenttia rahoitetaan veikkausvoittovaroin. Yksistään liikuntatoimen osalta veikkausvoittovaroin rahoitetaan 99 prosenttia koko toimialasta. Myös tieteen rahoittajana veikkausvoittovarat ovat merkittävät, sillä niillä rahoitetaan muun muassa Suomen Akatemian tutkimushankkeita ja edistetään tieteellistä tutkimusta prosentuaalisesti enemmän kuin Suomen Akatemialle on osoitettu tutkimusmäärärahoja budjettimomentilta.

8.2. Uusi arpajaislainsäädäntö

Uutta arpajaislakia valmisteltaessa lähtökohtana oli, että veikkausvoittovarojen käyttökohteet säilytetään nykyisellään, mutta niiden prosenttiosuuksista ei säädettäisi lailla. Prosenttiosuuksista voitaisiin hallituksen esityksen mukaan säätää asetuksella.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan veikkausvoittovarojen tuoton jakaminen mainittujen käyttötarkoitusten kesken valtioneuvoston asetuksella asiallisesti rajoittaisi eduskunnalle perustuslain mukaan kuuluvaa budjettivaltaa. Valiokunnan mukaan ehdotettua asianmukaisempaa olisi säätää asiasta lailla tai jättää asia eduskunnan vuosittaisessa budjettimenettelyssä päätettäväksi. Valiokunta puoltaa säännösten ottamista lakiin.

Sivistysvaliokunta on edellä mainitusta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa esittänyt raha-arpajaisten sekä veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuoton käyttämisestä annetun lain säätämistä. Laissa säädettäisiin veikkausvoittovarojen käyttökohteille prosenttiosuudet. Laki sisältäisi 10 vuoden mittaisen siirtymäajan, jonka aikana kirjastojen valtionosuuksiin käytettävät veikkausvoittovarat palautuisivat niin sanotuille alkuperäisille edunsaajille.

8.3. Oy Veikkaus Ab:n tuoton kehittyminen

Oy Veikkaus Ab:n liikevaihto on kasvanut voimakkaasti erityisesti 1990-luvun puolivälin jälkeen ja vielä vuonna 1998. Vuonna 1999 liikevaihto kasvoi enää 0,3 prosenttia. Sen sijaan vuonna 2000 yhtiön liikevaihto kasvoi jälleen 7,2 prosenttia.

Veikkausyhtiön kilpailutilanne on kiristynyt jatkuvasti sekä kotimaisen että ulkomaisen tarjonnan lisäännyttyä. Yhtiön vuoden 2001 tammi-maaliskuun osavuotikatsauksen mukaan yhtiön liikevaihto jäi kyseisenä ajanjaksona 2 prosenttia pienemmäksi kuin viime vuoden vastaavana ajanjaksona. On mahdollista, ettei yhtiö tule tänä vuonna saavuttamaan sille asetettua tulouttamistavoitetta, mikä on noin 50 miljoonaa markkaa suurempi kuin viime vuonna eli noin 2,3 miljardia markkaa.

8.4. Hallintovaliokunnan ehdotus

Hallintovaliokunta ehdottaa uuden raha-arpajaisten sekä veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuoton käyttämisestä annettavan lain säätämistä. Laissa ehdotetaan säädettäväksi veikkausvoittovarojen tuoton käytöstä eri tarkoituksiin.

1 §. Jakosuhteet.

Valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen 1 §:ssä, että arpajaislain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua raha-arpajaisten sekä veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuottoa vastaavat määrärahat otetaan valtion talousarvioon siten, että tuotosta käytetään vuosittain urheilun ja liikuntakasvatustyön edistämiseen 25 prosenttia, nuorisotyön edistämiseen 9 prosenttia, tieteen edistämiseen 17,5 prosenttia ja taiteen edistämiseen 38,5 prosenttia sekä jäljelle jäävä osa, 10 prosenttia, edellä mainittuihin tarkoituksiin sen mukaan kuin vuosittain valtion talousarviossa päätetään. Mainitut jako-osuudet tulisivat sovellettaviksi vuoden 2003 alusta lukien.

2 §. Jakosuhteisiin siirtyminen.

Lakiehdotuksen 2 §:n 1 momentissa säädetään 1 §:ää täydentäen, että kirjastolaissa (908/1998) tarkoitettuihin valtionosuuksiin voidaan käyttää raha-arpajaisten sekä veikkaus- ja vedonlyöntipelien valtion talousarvioon otetusta tuotosta vuonna 2003 enintään 85 prosenttia, vuonna 2004 enintään 75 prosenttia, vuonna 2005 enintään 65 prosenttia, vuonna 2006 enintään 55 prosenttia, vuonna 2007 enintään 45 prosenttia, vuonna 2008 enintään 35 prosenttia, vuonna 2009 enintään 25 prosenttia, vuonna 2010 enintään 15 prosenttia ja vuonna 2011 enintään 5 prosenttia kirjastojen valtionosuuksiin asianomaisena kalenterivuonna yhteensä myönnettävistä määrärahoista.

Hallintovaliokunnan ehdottamassa mallissa, joka pohjautuu sivistysvaliokunnan lausuntoon, palautettaisiin vähitellen 10 vuoden siirtymäkauden aikana kirjastojen valtionosuuksiin käytetyt veikkausvoittovarat taiteelle, urheilu- ja liikuntakasvatustyölle sekä nuorisotyölle.

Laki edellyttäisi vuosittain kehyslisäystä kirjastojen valtionosuuksien osalta valtion talousarvioon yleisiin budjettivaroihin sen verran kuin kirjastojen valtionosuuksia siirrettäisiin pois veikkausvoittovaramomentilta. Kehyslisäys olisi ensimmäisenä vuonna 38,6 miljoonaa markkaa ja sen jälkeen se nousisi vuosittain kumulatiivisesti, kunnes kaikki kirjastojen valtionosuudet rahoitettaisiin budjettivaroin 10 vuoden siirtymäkauden jälkeen, seuraavasti:

1. vuosi	38,6 Mmk
2. vuosi	85,0 Mmk
3. vuosi	131,5 Mmk
4. vuosi	178,0 Mmk
5. vuosi	224,4 Mmk
6. vuosi	270, 9 Mmk
7. vuosi	317,3 Mmk
8. vuosi	363,8 Mmk
9. vuosi	410,3 Mmk
10. vuosi	433,5 Mmk

Luvut ovat laskennallisia ja perustuvat vuoden 2001 talousarvion lukuihin.

Hallintovaliokunnan ehdottaman lain raha-arpajaisten sekä veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuoton käyttämisestä 1 §:ssä tarkoitetut edunsaajien prosenttiosuudet, urheilun ja liikuntakasvatustyön edistämiseen 25 prosenttia, nuorisotyön edistämiseen 9 prosenttia, tieteen edistämiseen 17,5 prosenttia ja taiteen edistämiseen 38,5 prosenttia, lasketaan siitä voittovarojen kokonaismäärästä, josta on ensin vähennetty 2 §:n 1 momentin mukaisesti kirjastojen valtionosuudet. Valiokunta tähdentää tässä yhteydessä, että kirjastotoimen määrärahojen riittävä taso tulee turvata siirtymäkauden aikana ja myös sen jälkeen.

Tässä laissa esitettyjen prosenttiosuuksien lisäksi talousarviossa jää vapaasti kohdennettavaksi 10 prosenttia siitä voittovarojen kokonaismäärästä, josta on ensin vähennetty 2 §:n 1 momentin mukaisesti kirjastojen valtionosuudet.

Vuoden 2002 osalta noudatetaan 2 §:n 2 momentin mukaista menettelyä, mikä tarkoittaa, että veikkausvoittovarojen jaosta eri käyttötarkoituksiin päätetään valtion talousarviossa.

3 §. Voimaantulo.

Pykälässä säädetään voimaantulosta. Tarkoitus on, että laki tulee voimaan vuoden 2002 alusta edellä 2 §:n kohdalla selostetuin tavoin.