Yleisperustelut

Yleistä

Kotouttamista koskevaa sääntelyä ehdotetaan selkeytettäväksi säätämällä kotouttamisesta ja kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta eri laeissa. Uudessa laissa kotouttamisen edistämisestä lain soveltamisalaa laajennettaisiin koskemaan kaikkia ulkomaan kansalaisia, joilla on voimassa oleva oleskelulupa Suomessa, joiden oleskeluoikeus on rekisteröity tai joille on myönnetty oleskelukortti.

Kotoutumisen ja työllistymisen nopeuttamiseksi laissa säädettäisiin kotoutumisen alkuvaiheen palveluista, kuten kaikille annettavasta perustiedosta, ohjauksesta ja neuvonnasta, alkukartoituksesta, alkukartoituksen perusteella laadittavasta kotoutumissuunnitelmasta ja kotoutumiskoulutuksesta.

Kotoutumiskoulutuksen järjestelmä säilyisi pääosin ennallaan, mutta laissa säädettäisiin määräaikaisesta Osallisena Suomessa -kokeilusta, jossa kehitettäisiin kotoutumiskoulutusta kokeilemalla uusia koulutuksen malleja.

Valtioneuvosto antoi eduskunnalle syksyllä 2008 selonteon voimassa olevan kotouttamislain toimeenpanosta (VNS 4/2008 vp). Hallintovaliokunnan selonteosta antamassa mietinnössä (HaVM 8/2009 vp) tehdyt linjaukset ja kannanotot on otettu huomioon nyt käsiteltävässä hallituksen esityksessä.

Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että maahanmuuttajien kotoutumista koskevaa sääntelyä selkiytetään säätämällä kotoutumisen edistämisestä oma laki. Myös toimenpiteiden painottuminen kotoutumisen alkuvaiheeseen on tärkeä linjavalinta. Se ei kuitenkaan saa johtaa siihen, ettei alkukartoituksen ja kotoutumissuunnitelman tekemisen jälkeisiin toimenpiteisiin jää riittävästi resursseja.

Puitelakityyppisen kotouttamislain toimeenpano näyttää edellyttävän huomattavasti enemmän tukea ja ohjausta kuin sitä on esityksen mukaan mahdollista antaa. Esimerkiksi soveltamisalan laajentaminen koskemaan kaikkia Suomessa asuvia ulkomaan kansalaisia ei saa johtaa siihen, ettei osalle pystytä järjestämään lain tarkoittamia palveluja.

Kunnille osoitettujen tehtävien hoidossa olisi tullut esitettyä paremmin huolehtia siitä, että niillä on tosiasialliset edellytykset suoriutua esityksen mukaisista tehtävistä. Kuntien on muun muassa pystyttävä järjestämään neuvonta- ja ohjauspalveluja aikaisempaa useammille maahanmuuttajille. Valiokunta on huolissaan siitä, onko kuntien entisestään laajentuvien velvoitteiden toimeenpano nykyisillä voimavaroilla mahdollista.

Maahanmuuttajien yksilöllinen palvelu on vaativaa ja aikaa vievää. Lakiehdotus lisää maahanmuuttajien palveluun liittyviä velvoitteita kuntien lisäksi myös TE-toimistoille. Monissa TE-toimistoissa saattaa henkilöstöresurssien niukkuuden takia olla vaikea selviytyä lisääntyvistä palveluvelvoitteista ilman lisähenkilöstöä.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa 2.—6. lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomina sekä 1. lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Alkukartoitus, perustiedon antaminen ja kotouttamisohjelma

Alkukartoituksesta ei ole aikaisemmin säädetty. Siihen olisivat hallituksen esityksen mukaan oikeutettuja työttömät maahanmuuttajat sekä ne maahanmuuttajat, jotka ovat toimeentulotuen varassa. Näin esimerkiksi nykyisin kotouttamistoimenpiteiden ulkopuolelle jäävät ryhmät, kuten suomalaisten tai maahanmuuttajien puolisoina maahan saapuneet, jotka olisivat kokonaan työelämän ja työmarkkinoiden ulkopuolella, olisivat oikeutettuja alkukartoitukseen. TE-toimisto laatisi alkukartoituksen työnhakijaksi rekisteröidylle ja kunta toimeentulotukiasiakkaille. Alkukartoitusta on valiokunnan käsityksen mukaan pidettävä perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuna julkisena hallintotehtävänä.

Alkukartoituksessa arvioitaisiin alustavasti maahanmuuttajan työllistymis-, opiskelu- ja muut kotoutumisvalmiudet sekä kielikoulutuksen ja muiden kotoutumista edistävien toimenpiteiden ja palvelujen tarpeet. Valtio korvaisi kunnalle alkukartoituksesta aiheutuvat kustannukset laskennallisena korvauksena.

Hallintovaliokunta toteaa, että monet maahanmuuttajat ovat saadun selvityksen mukaan koulutustaan ja kokemustaan vastaamattomassa työssä. On hyvä, että alkukartoituksen perusteella tulija voidaan ohjata esimerkiksi tutkintojen vastaavuusselvitykseen ja tunnustamiseen tai lisä- ja täydennyskoulutukseen sekä soveltuvaan kielikoulutukseen. Ongelmana on tähän asti ollut kuitenkin se, että täydennys- ja pätevöittämiskoulutusta ei ole ollut riittävästi tarjolla, vaikka hyviä koulutusmalleja onkin ollut olemassa. Kielikoulutusta ei ole myöskään saadun selvityksen mukaan ollut riittävästi saatavilla eri osaamistasoille.

Alkukartoituksen tekomahdollisuudesta on valiokunnan mielestä olennaista tiedottaa tarpeeksi tehokkaasti, jotta maahanmuuttajat tietävät oikeudestaan pyytää alkukartoitusta.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että maahanmuuttajalle annetaan tietoa hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan työelämässä ja yhteiskunnassa. Perustietoaineisto sisältäisi tietoa muun muassa perhe- ja lapsilainsäädännöstä, tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, yhteiskunnallista ja historiallista tietoa sekä kunnallisia palveluja, sosiaaliturvaa, opiskelumahdollisuuksia ja koulutusjärjestelmää, työllisyysmahdollisuuksia ja työelämän pelisääntöjä koskevaa tietoa. Perustieto sisältäisi myös tietoa mahdollisuudesta osallistua alkukartoitukseen ja muihin kotoutumista edistäviin toimenpiteisiin.

Perustietoaineistoa tarjoaisivat ainakin Suomen edustustot, paikallispoliisit, Maahanmuuttovirasto ja maistraatit.

Kunta vastaa kotouttamisohjelmien laatimisesta, toimeenpanosta, kehittämisestä sekä ohjelmien toteutumisen ja vaikutusten seurannasta. Ohjelmien vaikuttavuus varmistetaan kytkemällä ne muuhun kunnan strategiseen ja talousarviosuunnitteluun.

Asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota siihen, että kotouttamisohjelman laatimisen ei tulisi olla pakollista silloin, kun kunnassa asuu vain muutama maahanmuuttaja.

Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksen mukaan kotouttamisohjelmat voidaan laatia myös seudullisina, jos se on paikalliset olosuhteet huomioon ottaen tarkoituksenmukaisempaa.

Kotoutumissuunnitelma ja kotoutumiskoulutus

Kotoutumissuunnitelma on maahanmuuttajan henkilökohtainen suunnitelma niistä toimenpiteistä, joita hän tarvitsee kielen oppimiseen, jatko-opintoihin ja työllistymiseen sekä ylipäätään Suomeen asettautumiseen. Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 13 §:n mukaan kunta tai TE-toimisto käynnistää alkukartoituksen perusteella kotoutumissuunnitelman laatimisen viimeistään kahden viikon kuluttua siitä, kun maahanmuuttajalle on tehty alkukartoitus.

Kotoutumissuunnitelma ei ole hallituksen esityksen mukaan sellainen viranomaispäätös, jolla olisi suoria oikeusvaikutuksia maahanmuuttajan asemaan ja josta voisi esimerkiksi valittaa.

Hallintovaliokunta pitää kahden viikon määräaikaa kotoutumissuunnitelman laatimisen käynnistämiselle alkukartoituksen tekemisen jälkeen lyhyehkönä aikana ja katsoo, että viranomaisten mahdollisuuksia sen toteuttamiseen on syytä seurata.

Kotoutumissuunnitelmien laatimisessa valiokunta haluaa kiinnittää erityistä huomiota Suomeen muuttaneisiin heikon tai vähäisen koulutustaustan omaaviin nuoriin, joilla saattaa olla suuriakin sopeutumisongelmia. Näille paljon tukea tarvitseville lapsille ja nuorille tulee aina laatia yksilöllinen kotoutumissuunnitelma, joka turvaa perusopetuksen, kotoutumista edistävää ammatillista ja muuta koulutusta ja muita palveluja pitkäjänteisesti.

Kotoutumiskoulutuksen järjestelmä säilytettäisiin hallituksen esityksessä pääosin nykyisellään. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kotoutumiskoulutuksen määrärahaa on lisätty jatkuvasti suhteessa kasvaviin asiakasmääriin, mutta työvoimapoliittisena aikuiskoulutuksena järjestetty kotoutumiskoulutus ei ole riittänyt vastaamaan muodoltaan ja määrältään kaikkeen kieli- ja kotoutumiskoulutuksen tarpeeseen.

Kotoutuminen edellyttää maahanmuuttajalta itseltään omatoimisuutta ja tavoitteellista osallistumista. Kotoutuminen ei voi onnistua, jos maahanmuuttaja ei itse aktiivisesti sitoudu kotouttamisprosessiin hankkimalla yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia taitoja ja valmiuksia ja osallistu viranomaisten tai muiden tahojen järjestämiin kotoutumista edistäviin toimenpiteisiin.

Valiokunta yhtyy sivistysvaliokunnan lausunnossa (SiVL 16/2010 vp) esitettyyn tarpeeseen järjestää kaikille maahanmuuttajille riittävän pitkäkestoista ja laadukasta suomen/ruotsin kielen opetusta, sillä ilman kielitaitoa vaarana on osallisuuden ja osallistumisen heikkeneminen ja syrjäytyminen yhteiskunnasta, sen mahdollisuuksista ja palveluista. Samalla valiokunta yhtyy asiantuntijalausunnoissa esitettyyn näkemykseen, että kielikoulutusta voitaisiin järjestää myös maahanmuuttajien ammatillisen koulutuksen ja työharjoittelun yhteydessä. Työnantajien tulisi osallistua työelämään tulevien maahanmuuttajien kielikoulutuksen rahoittamiseen, ja olisi hyvä, jos maahanmuuttajat voisivat osallistua kielikoulutukseen työajalla.

Lasten ja nuorten kotoutumiskoulutuksen osalta valiokunta yhtyy työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossaan (TyVL 17/2010 vp) esittämään näkemykseen, että maahanmuuttajien lasten pyrkimystä päästä eteenpäin suomalaisessa yhteiskunnassa on tärkeätä tukea. Yksikään nuori ei saa jäädä toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle, ja lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin pitää järjestää tarvittavat tukipalvelut, joilla edistetään opintojen loppuun suorittamista.

Erityisen tärkeätä on tukea luku- ja kirjoitustaidottomien nuorten mahdollisuuksia näiden taitojen hankkimisessa. Luku- ja kirjoitustaidon opetuksessa tulee noudattaa Opetushallituksen antamia opetussuunnitelman perusteita sekä niiden pohjalta laadittavaa koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelmaa.

Nuorten tukemiseen opintojen loppuun saattamiseksi tai luku- ja kirjoitustaidon hankkimiseksi olisi myös hyvä pohtia erilaisten kannustimien käyttöönottoa. Muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa omaksuttujen vastaavien käytänteiden vaikutuksia pitäisi valiokunnan mielestä tältä osin pyrkiä selvittämään.

Myös maahanmuuttajanuorten siirtymistä koulutuksesta työelämään tulee helpottaa luomalla toimivat käytännöt ammatillisten oppilaitosten ja alueen työnantajien yhteistyölle niin, että nuorten kynnys päästä työhön madaltuisi. Huomion ja toimenpiteiden kohdistaminen maahanmuuttajanuoriin voi osaltaan ehkäistä myös kantaväestön nuorten syrjäytymistä.

Hallintovaliokunnalle annettava selvitys

Hallintovaliokunta pitää hallituksen esityksessä ehdotetun perustietopaketin kokoamista tärkeänä maahanmuuttoa ja kotouttamista helpottavana tietolähteenä. Valiokunta edellyttää hallituksen antavan vuoden 2011 loppuun mennessä hallintovaliokunnalle selvityksen, jossa arvioidaan, asetetaanko kotoutumisen edistämisestä annettavassa laissa tarkoitetun perustietoaineiston omaksuminen Suomen kansansalaisuuden saamisen edellytykseksi hakijoille tehtävässä testissä.

Tietopaketin antaminen kotoutumisvaiheessa tukisi kansalaisuuden hakemisvaiheessa tehtävää testiä, ja kansalaisuuden saamisen edellytykset olisi toisaalta tarkoituksenmukaista ottaa mukaan jo kotoutumisen suunnitteluun.

Maamuuttajien kotoutumista tukevien opintojen edistymisen kannustamiseksi valiokunta edellyttää, että edellä mainitussa valiokunnalle annettavassa selvityksessä arvioidaan sitä, voidaanko kotoutumistukea maksaa maahanmuuttajille kieli- ja muiden opintojen edistymisen perusteella.

Kotoutumiskoulutuksen pitkäjänteisyyden turvaamiseksi valiokunta edellyttää, että mainitussa selvityksessä arvioidaan myös sitä, onko maahanmuuttajien kotoutumisen alkuvaiheen koulutusta syytä ohjata nykyistä suuremmassa määrin ja pitkäjänteisemmin kansalais-, työväen- ja kansanopistojen tehtäväksi (Valiokunnan 4. lausumaehdotus)

Ministeriöiden välinen yhteistyö ja aluetason viranomaisten vastuunjako ja yhteistyö

Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksessa ehdotetaan säädettäväksi kotouttamisen kannalta keskeisten ministeriöiden edustajista muodostettavasta yhteistyöelimestä (36 §). Se toimisi sisäasiainministeriön apuna ministeriöiden välisen kotouttamista koskevan yhteistyön ja tiedonkulun edistämiseksi sekä toimenpiteiden yhteensovittamiseksi.

Valiokunta pitää yhteistyöelimen asettamista tärkeänä asiana. Yhteistyöelimeen olisi kuitenkin hyvä ottaa mukaan myös keskeisten työmarkkinajärjestöjen edustus. Niillä on tärkeä tehtävä maahanmuuttajien työllistymisen ja muun kotoutumisen edistämisessä ja myönteisten maahanmuuttaja-asenteiden luomisessa.

Vastaanottokeskusten toiminnan kehittämiseksi kunnat tarvitsevat välttämättä ministeriöiden nykyistä pitkäjänteisempää ja suunnitelmallisempaa keskusten toimintaa koskevaa päätöksentekoa.

Aluetason viranomaisten osalta valiokunta kiinnittää huomiota viranomaisten väliseen käytännön tehtävän- ja vastuunjakoon.

TE-toimisto järjestää kotouttavia toimenpiteitä ja palveluja niille, jotka ovat ilmoittautuneet työnhakijoiksi ja joille on laadittu kotoutumissuunnitelma. Kunta puolestaan vastaa muun muassa perheiden ja työvoimaan kuulumattomien kotouttamisesta. Esityksen mukaan kunnan tai TE-toimiston tulee järjestää alkukartoitusta, jonka perusteella selvitetään, mikä tulisi olemaan ensisijainen asiakkaan kotoutumispalveluita järjestävä taho.

Valiokunnan mielestä on välttämätöntä seurata, miten asiakkaat käytännössä ohjautuvat alkukartoituksiin ja kuinka varmistetaan, että henkilö voidaan vaikkapa TE-toimiston alkukartoituksesta ohjata tarpeen vaatiessa kunnan palveluiden piiriin. Tarvittaessa menettelystä on annettava tarkentavat ohjeet tai säädösperustaa on tarkennettava.

Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että kunta ja TE-toimistot sekä muut kotouttamisesta vastaavat tahot tekevät yhteistyötä järjestökentän ja paikallisten yritysten kanssa.

Työperusteinen maahanmuutto

Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että kotouttamisprosessissa toimitaan läheisessä yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa, jotta työelämän vaatimukset ja yksilön oppimisen mahdollisuudet voidaan sovittaa yhteen ja edetä työelämään perehtymisessä rakentavasti tavoitteiden suuntaan.

Työn perusteella Suomeen tulevien palveluihin, esimerkiksi alkuvaiheen neuvontaan, kielikoulutukseen ja muuhun kotouttamiskoulutukseen, täydennyskoulutukseen ja tutkintojen vastaavuuden tunnustamiseen, tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota, ja näihin toimintoihin on ohjattava riittävästi taloudellisia resursseja ja viranomaisten työaikaa.

On myös huomattava, että nykyinen suhdannekehitys ei vaikuta siihen, että Suomen väestön ikääntymisestä johtuva työvoiman tarve tulee korostumaan talouden jälleen käännyttyä nousuun. Tämän vuoksi on erityisesti työperäisen maahanmuuton edistäminen nähtävä edelleenkin pitkän aikavälin työvoimapoliittisena kysymyksenä, johon on löydettävä ratkaisuja.

Tiedotus ja tilastointi

Tiedotuksen ja neuvonnan osalta valiokunta viittaa valtioneuvoston kotouttamislain toimeenpanosta annetun selonteon johdosta antamaansa mietintöön.

Asiantuntijakuulemisissa on käynyt ilmi, että kaikissa kunnissa ei ole ollut saatavilla riittävää tietoa maahanmuuttajien vastaanotosta vaan että osaaminen on pitänyt hankkia erehdysten kautta. Valiokunta katsoo, että kunnissa omaksuttuja hyviä käytänteitä on tämän vuoksi erityisen tärkeätä kerätä ja jakaa ne muille kunnille tiedoksi.

Maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin liittyvä tilastointi on mainittu hallituksen esityksen perusteluissa ongelmaksi. Tällä hetkellä ei ole riittävästi tietoa esimerkiksi maahanmuutosta, ulkomaisesta työvoimasta ja kotoutumisesta. Tarvittavia toimenpiteitä on vaikeata suunnitella ilman tilastotietoja. Valiokunta katsookin, että tilastointi olisi syytä saada kuntoon ensi tilassa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää tiedon yhteismitallisuuteen ja luotettavuuteen sekä yhdenmukaisiin seuranta- ja tilastointitapoihin.

Osallisena Suomessa -kokeilu

Hallituksen esitys sisältää ehdotuksen Osallisena Suomessa -kokeilun toteuttamisesta määräaikaisena vuosina 2010—2013. Kokeilun tavoitteena olisi kehittää maahanmuuttajien kotoutumiskoulutusta kokeilemalla uusia koulutuksen malleja ja järjestämistapoja, asiakaslähtöisiä opetussisältöjä ja nykyistä tehokkaampia opetusmenetelmiä. Etenkin suomen ja ruotsin kielen opetusta, yhteiskuntaan perehdyttävää opetusta sekä työllistymistä ja työelämään osallistumista tukevaa opetusta tehostettaisiin.

Maahanmuuttajalasten ja -nuorten osalta kokeilun tarkoituksena on tehostaa valmiuksia siirtyä perusopetuksesta jatko-opintoihin etenkin tehostamalla suomen tai ruotsin kielen opetusta toisena kielenä ja oman äidinkielen opetusta.

Kokeilussa aiheutuu lisäkustannuksia siitä, että kotoutumiskoulutukseen oikeutettujen piiriä laajennetaan nykyisestä. Lisäkustannusten arvioidaan olevan vuosina 2010—2013 kokonaisuudessaan noin 9—10 miljoonaa euroa. Kokeilua toteutettaisiin noin kymmenessä kunnassa ja niissä toimivissa TE-toimistoissa.

Vuosina 2011—2013 sisäasiainministeriö, opetusministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö kohdentavat kokeilun hallinnointiin ja muuhun toteutukseen vuosittain 500 000 euroa kukin, yhteensä 1,5 miljoonaa euroa vuosittain. Lisäksi Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden osallistuvat vastaavasti kohdentamalla yhteensä noin 3,5 miljoonaa euroa kokeilun rahoittamiseen vuosina 2010—2013.

Hallintovaliokunta toteaa, että kotouttamislain toimeenpanoon ei osoitettu erillisiä taloudellisia eikä henkilöstövoimavaroja sen tullessa voimaan vuonna 1999. Myöskään tämän jälkeen ei toimeenpanoon ole kohdennettu voimavaroja. Nyt annetussa hallituksen esityksessä ehdotetaan uusia toimenpiteitä, joilla on taloudellisia vaikutuksia. Tällaisia ovat ehdotukset perustiedon antamisesta, alkukartoituksen järjestämisestä ja kotoutumissuunnitelmien laatimisesta tarveharkinnan perusteella. Myös lain soveltamisala laajenee.

Valtio korvaa esityksen mukaan kunnille alkukartoituksesta aiheutuvat kustannukset laskennallisina korvauksina. Maahantulomatkojen kustannusten korvaamiseen oikeutettujen piirin rajaaminen nyt annetulla hallituksen esityksellä (1. lakiehdotuksen 86 §) koskemaan pääsääntöisesti vain pakolaiskiintiössä Suomeen otettuja henkilöitä ja heidän perheenjäseniään merkitsee vuosittain arviolta 1 000 000 euron kustannussäästöä riippuen perheenyhdistämishakemusten määristä ja myönteisistä päätöksistä. Tämä summa tulee valiokunnan mielestä käyttää sellaisenaan lisäyksenä kotouttamislain toimeenpanoon osoitettaviin määrärahoihin. Muutoin kokonaisuudistuksen toimeenpanoon ei ole tälläkään kertaa osoitettu erillisiä taloudellisia tai henkilöstövoimavaroja.

Valiokunta pitää kokeilun päämääriä sinänsä tavoiteltavina ja oikeansuuntaisina mutta katsoo, että voimavaroja olisi kokeilun asemesta tullut kohdistaa itse kotoutumislain toimeenpanoon ja kotouttamistoimenpiteiden nykyistä huomattavasti parempaan resursointiin. Valiokunta ilmaisee huolensa myös siitä, että onnistuneiden uusien kotoutumiskoulutuspalvelumuotojen jatkuvuus ja rahoitus hankekauden jälkeen on jätetty avoimiksi. Kuntien kannalta riskinä on myös se, että kokeiluhankkeissa tuotetut palvelut muuttuvat hankekauden jälkeen lakisääteisiksi ilman, että niihin osoitetaan täysimääräinen rahoitus valtion varoista.

Valiokunta edellyttää, että sille annetaan selvitys kokeilulla saavutetuista tuloksista viipymättä kokeilun päättymisen jälkeen.

Taloudelliset voimavarat ja kuntien rahoitusvastuu

Hallintovaliokunta ei yhdy hallituksen esityksen perusteluista ilmenevään käsitykseen, että kokonaisuudistuksen toimeenpanoon ei tarvita lisärahoitusta. Johdonmukainen kotoutumista tukeva politiikka vaatii lisää taloudellisia voimavaroja ja henkilöstöresursseja. Voimavaroja tarvitaan kunnissa, TE-toimistoissa ja muutoin paikallistasolla. Valiokunta uudistaa valtion talousarvioesityksestä (HE 126/2010 vp) antamassaan lausunnossa (HaVL 23/2010 vp) tekemänsä esityksen, että valtion vuoden 2011 talousarvioon lisättäisiin 500 000 euroa uudistettavan kotouttamislainsäädännön toimeenpanoon.

Selvittäessään mahdollisuuksiaan ottaa vastaan maahanmuuttajia kunnat joutuvat arvioimaan, onko niillä resursseja huolehtia kaikista maahanmuuttoon liittyvistä velvoitteista. Maahanmuuttajille suunnatut sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat keskimäärin puolitoistakertaa kalliimmiksi kuin kantaväestölle suunnatut palvelut.

Kuntien omien laskelmien ja arvioiden mukaan valtionosuudet ja laskennalliset korvaukset eivät kata kansainvälistä suojelua saavien ja eräiden muiden henkilöiden perus- ja muiden kotoutumista edistävien palvelujen järjestämisestä aiheutuvia kotoutumisajan kustannuksia. Ainoa vuoden 1993 jälkeen korvausten tasoon tehty muutos on vuoden 2010 alusta voimaan tullut laskennallisten korvausten 10 prosentin korotus.

Valiokunta uudistaa myös valtion talousarviosta antamassaan lausunnossa tekemänsä esityksen kiintiöpakolaisten kuntakorvausten maksuajan pidentämisestä kolmesta vuodesta neljään vuoteen sekä kiintiöpakolaisten kuntiin sijoittamisen edistämiseksi kunnille maksettavien laskennallisten korvausten korottamisesta 40 prosentilla 7 vuotta täyttäneiden osalta. Kun korvaukseen oikeutettujen piiriä on hallituksen esityksessä (1. lakiehdotuksen 45 §) ehdotettu laajennettavaksi koskemaan muitakin ryhmiä kuin kiintiöpakolaiset, koskee valiokunnan edellä sanottu kannanotto nyt myös heitä. Korotuksen kustannusvaikutus olisi 7,0 miljoonaa euroa, josta valiokunta esitti puolet toteutettavaksi vuoden 2011 talousarvioesityksen käsittelyn yhteydessä ja puolet vuoden 2012 talousarviossa.

Valiokunta edellyttää, että hallitus varaa valtion talousarvioesityksiin riittävän rahoituksen kotoutumisen edistämisestä annettavan lain tehokkaaseen ja kattavaan toimeenpanoon kuntakorvausten korottaminen mukaan lukien (Valiokunnan 3. lausumaehdotus).

Valiokunta huomauttaa, että mikäli kunnat ottaisivat kuntakorvausten maksuajan pidennyksen ja laskennallisten korvauksien korottamisen jälkeen kuntiin nykyistä enemmän kiintiöpakolaisia, vähenisivät vastaavasti esimerkiksi vastaanottokeskuksissa kuntapaikkaa odottavien ylläpitokustannukset.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös turvapaikkahakemusten käsittelyn nopeuttamiseen. Vuoden 2009 lisätalousarviossa ja kuluvan vuoden talousarviossa Maahanmuuttovirastolle myönnetyt lisähenkilöresurssit ovat pitäneet turvapaikkapäätöksenteon sujuvana. Käsittelyajat eivät kuitenkaan ole vielä lyhentyneet riittävästi. Ensi vuodelle ehdotettu 40 henkilön lisäresurssi turvaa päätöksenteon nopeuden ja säästää vastaanoton menoja. Valiokunta edellyttää hallituksen huolehtivan turvapaikkamenettelyn nopeuttamisesta käsittelyaikojen lyhentämiseksi olennaisesti ja pysyvästi (Valiokunnan 2. lausumaehdotus).

Ulkomaalais-, maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikan kokonaistarkastelu

Hallintovaliokunta katsoo, että Suomen ulkomaalais-, maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikan toimivuutta on syytä arvioida vaalikausittain. Valiokunta edellyttää hallituksen antavan eduskunnalle vaalikausittain ulkomaalais-, maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikasta ja sen toimivuudesta selonteon, jossa muun ohella verrataan Suomen maahanmuuttoa koskevia säännöksiä, käytäntöjä ja taloudellisia etuuksia muihin EU-maihin sen arvioimiseksi, muodostavatko Suomen säännökset, käytännöt tai taloudelliset etuudet vetovoimatekijöitä turvapaikan hakemiselle tai humanitaariselle maahanmuutolle (Valiokunnan 1. lausumaehdotus).