Perustelut

Laki julkisen hallinnon asiakaspalvelujen järjestämisestä yhteisissä palvelupisteissä (802/1993) on tullut voimaan 1 päivänä lokakuuta 1993 (HaVM 14/1993 vp — HE 52/1993 vp). Säädettävänä olevan lain tarkoituksena on uudistaa yhteispalvelua koskeva lainsäädäntö siten, että säännökset ovat sopusoinnussa perustuslain kanssa. Samalla tavoitteena on turvata palvelujen saatavuutta mahdollistamalla asiakaspalvelujen järjestämisessä mahdollisimman laaja julkisen sektorin yhteistyö.

Hallintoselonteosta antamassaan vastauksessa eduskunta on muun muassa katsonut, että julkisen sektorin toimijoiden yhteisellä palvelujen järjestämisellä on vastaisuudessa merkittävä rooli palvelujen saatavuuden turvaamisessa. Yhteispalvelun avulla voidaan ylläpitää alueellisesti riittävän kattavaa palveluverkkoa nykyistä tehokkaammin. Palvelupisteiden palveluvalikoimaa on kehitettävä keskeisten palvelujen osalta kattavaksi ja palvelujen saatavuuteen saman tasoisena kaikissa pisteissä on kiinnitettävä erityistä huomiota. Suuremmissa kuntakeskuksissa yhteispalvelu helpottaa asiantuntijaresurssien suuntaamista tehokkaammin niihin kohteisiin, joissa niitä todella tarvitaan (HaVM 2/2006 vp — VNS 2/2005 vp).

Kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskevasta laista ilmenee, että valtio ja kunnat kehittävät ja ottavat käyttöön tieto- ja viestintäteknisiä ratkaisuja hyödyntävän organisaatio- ja hallinnonalarajat ylittävän yhteispalvelumallin (HaVM 31/2006 vp — HE 155/2006 vp). Tässä yhteydessä on syytä viitata lisäksi kihlakuntahallintoon liittyen hallintovaliokunnan mietintöön HaVM 24/2006 vp koskien poliisin hallinnosta annetun lain muuttamista (110/1992).

Käsiteltävänä olevaa lakiehdotusta julkisen hallinnon yhteispalvelusta on tarkoitus soveltaa valtion viranomaisille, kunnallisille viranomaisille ja Kansaneläkelaitokselle kuuluvien avustavien asiakaspalvelutehtävien järjestämiseen ja hoitamiseen viranomaisten yhteistyönä. Säädettävään lakiin sisältyy avustavia asiakaspalvelutehtäviä koskeva rajaus, joka estää sellaisten tehtävien järjestämisen yhteispalvelulla, joihin sisältyy päätöksentekovallan käyttöä tai jotka lain mukaan edellyttävät palvelun käyttäjän henkilökohtaista käyntiä toimivaltaisessa viranomaisessa. Näin ollen kysymys ei ole tehtävien rajoituksettomasta hoitamisesta yhteispalvelulla eikä myöskään julkista valtaa sisältävän toimivallan siirrosta. Yhteispalvelussa hoidettavat avustavat asiakaspalvelutehtävät on määritelty laissa riittävän täsmällisesti.

Valiokunta pitää tärkeänä sisäasiainministeriön asettaman yhteispalvelun tehostamishankkeen työtä, jossa pyrkimyksenä on nykyisten yhteispalvelupisteiden palveluvalikoiman saaminen nykyistä merkittävästi laajemmaksi ja yhtenäiseksi. Tällä tavalla voidaan parantaa valtion palveluiden saatavuutta monissa osissa maata merkittävästi.

Yhteispalvelussa noudatetaan sitä yleis- ja erityislainsäädäntöä, joka koskee kulloinkin kyseessä olevaa yhteispalvelutehtävää. Saadun selvityksen perusteella esityksen valmistelussa ei ole noussut esiin sellaisia erityistarpeita, joiden johdosta voimassa olevaa yleis- tai erityislainsäädäntöä olisi tarpeen täydentää tai muuttaa.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että yhteispalvelua hoitaville henkilöille annetaan tehtävien vaatima koulutus ja huolehditaan asianmukaisen tukimateriaalin laatimisesta. Neuvontatilanteessa on voitava myös turvautua toimivaltaisen asianomaisen viranomaisen tukeen. Valiokunta toteaa, että esimerkiksi kielilaki (423/2003) koskee yhteispalveluna tarjottavia palveluja ja säädettävän lain soveltamisalaan kuuluvia viranomaisia. Valiokunta tähdentää kielilain edellyttämien kielitaitovaatimusten merkitystä kansalaisten kielellisten oikeuksien turvaamisessa.

Valiokunnan saaman selvityksen perusteella yhteispalvelun henkilöstö on yhteispalvelun toimeksisaajan palveluksessa. Sääntelyllä ei ole tarkoitus puuttua työnantajan direktio-oikeuteen, yhteispalvelun osapuolten oikeuteen rekrytoida henkilöstöä tai henkilöstön palvelussuhteen ehtoihin.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.