Yleisperustelut
Yleistä
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa ensimmäisen
lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä esitetyin
huomautuksin ja muutosehdotuksin sekä toisen lakiehdotuksen
hyväksymistä muuttamattomana.
Yhteistoiminnasta
Poliisin hallinnosta annetun lain (110/1992) 8 §:n
mukaan paikallispoliisin yhteistoiminta-alueiden muodostamisesta
päättää sisäasiainministeriö lääninhallitusta,
asianomaisia kihlakunnanvirastoja ja poliisilaitoksia sekä alueen
kuntia kuultuaan. Yhteistoiminnassa hoidettavista tehtävistä,
yhteistoiminnan johtajasta ja muista johtosuhteista päättää lääninhallitus.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan sisäasiainministeriölle
kuuluva toimivalta siirrettäväksi poliisin ylijohdolle
ja lääninhallitukselle kuuluva toimivalta annettavaksi
poliisin lääninjohdolle. Perusteluina esitetään,
että "kysymys on enemmän poliisin toiminnalliseen
johtamiseen liittyvistä asioista".
Eduskunta on vuoden 2000 valtiopäivillä hyväksynyt
hallintovaliokunnan mietinnön (HaVM 6/2000 vp)
koskien valtioneuvoston selontekoa kihlakuntauudistuksen toteutumisesta
(VNS 1/1999 vp). Selontekomenettelyllä ja siihen
liittyvillä eduskunnan kannanotoilla on valiokunnan käsityksen
mukaan merkittävä osuus 1 päivänä joulukuuta
1996 voimaan tulleen kihlakuntauudistuksen toimeenpanon ohjaamisessa
ja itseasiassa koko uudistuksen koossa pitämisessä.
Edellä mainitun mietinnön pohjalta eduskunta
on edellyttänyt hallituksen huolehtivan uudistuksen tarkasta
seurannasta sekä antavan eduskunnalle vuoden 2005 loppuun
mennessä uuden selonteon kihlakuntauudistuksen toimeenpanon edistymisestä.
Selonteossa on esitettävä toimenpiteet, joihin
on ryhdytty hallintovaliokunnan mietinnön johdosta muun
muassa seuraavissa asioissa:
-
eri toimialojen palvelujen riittävän
ja tasapuolisen saatavuuden turvaaminen maan eri osissa,
-
erityisesti poliisi-, ulosotto- ja syyttäjäntehtävien
järjestäminen ja hoitaminen kihlakunnittain,
-
kihlakuntajaon säilyttäminen paikallisen luonteensa
mukaisesti ja läheisyysperiaatetta noudattaen riittävän
tiheänä,
-
eri toimialojen yhteistoiminnan laatu ja laajuus.
Valtioneuvoston selontekoa koskevasta hallintovaliokunnan
mietinnöstä, johon tässä yhteydessä on
syytä laajemminkin viitata, ilmenee huoli siitä,
että yhteistoimintaratkaisuilla saatetaan vaarantaa koko
tärkeä paikallishallintouudistus. Mietinnössä todetaan,
että jokaisessa kihlakunnassa on lain mukaan oltava poliisipäällikkö,
joka johtaa paikallista poliisilaitosta. Kihlakunta on siten poliisipiirijaon
peruste, eikä täydellinen poliisitoimen yhteistoiminta
ole mahdollista. Yhteistoiminnan tarkoitus on tukea kihlakunnan
poliisitointa sen perustan ollessa kihlakunnan omissa toiminnoissa.
Paikallishallinnon kannalta on vaarallisinta, jos kihlakuntien erilaiset
palvelut siirretään yksi kerrallaan pois.
Kihlakuntauudistuksen toimeenpanossa keskeisenä ongelmana
on ollut, että poliisi-, ulosotto- ja syyttäjätoimen
yhteistoimintajärjestelyitä on toteutettu toisistaan
riippumatta ja tarkastelematta toimenpiteiden vaikutusta kunkin
yksittäisen kihlakunnan osalta paikallishallinnon kehittämisen
perusteista annetun puitelain (126/1992) 2 §:n
tavoitteiden valossa ja ottaen samalla huomioon, että eri
tehtävät hoidetaan kihlakunnittain.
Erityisesti yhteistoimintajärjestelyjen laajuus ja
resurssipula sekä mahdolliset kihlakuntajaotuksen muutokset
voivat vaarantaa kihlakuntauudistuksen onnistuneen toimeenpanon.
Kuten selontekomietinnöstä ilmenee, vastaisuudessa
on lisättävä olennaisesti keskushallinnon
tason yhteistyötä arvioitaessa eri toimialojen
tehtävien hoitamista kihlakuntajärjestelmässä.
Yhteistoimintaratkaisutkin on tarpeen muussa tapauksessa viedä valtioneuvoston
yleisistunnossa ratkaistaviksi lain muutoksella. Tällä hetkellä erityisen
epätyydyttävää on, että poliisin yhteistoimintajärjestelyistä voidaan
päättää virkamiestasolla.
Nyt käsiteltävänä olevan
poliisin hallinnosta annetun lain 8 §:n muuttamista koskeva
säädösehdotus on selkeästi ristiriidassa
eduskunnan vuoden 2000 valtiopäivillä hyväksymien linjausten
kanssa. Pykälän hyväksyminen esitetyn
sisältöisenä merkitsisi paikallispoliisin
yhteistoimintaa koskevan päätöksenteon
siirtymistä kokonaan poliittisen vastuun ulkopuolelle virkamiehille
niin sanottuun poliisin putkihallintoon. Hallituksen esityksessä ehdotettu
sääntely muodostaakin uhkan, että yhteistoimintajärjestelyjen
myötä päädytään
siihen, että tosiasiallisesti valtion paikallishallinnon
järjestelmä menettää nykyisessä muodossaan
merkityksensä ilman, että lainsäätäjä on
tätä tarkoittanut.
Nykyinen sääntely ei myöskään
ole täysin ongelmaton. Valiokunta luottaa kuitenkin siihen, että voimassa
olevaa normistoa sovelletaan eduskunnan näkökulmasta
tarkastellen hyväksyttävällä tavalla.
Vaihtoehtona olisi tietysti säätää sisäasiainministeriölle
kuuluva toimivalta valtioneuvoston yleisistunnolle, jolla tasolla päätetään
itse kihlakuntajaosta. Vastaavasti lääninhallituksen
toimivalta voitaisiin siirtää sisäasiainministeriölle.
Tätä voidaan perustella sillä, että päätettäessä yhteistoiminta-alueista
joudutaan tosiasiallisesti arvioimaan myös yhteistoiminnassa
hoidettavia tehtäviä.
Hallituksen esityksestä ilmenevät ne tahot, joilta
esityksestä on pyydetty lausunto. Saadun selvityksen mukaan
lausuntopyyntö ei kuitenkaan ole koskenut 8 §:n
1 ja 2 momentissa ehdotettuja yhteistoimintajärjestelyjä.
Asian merkittävyys huomioon ottaen valiokunta ei pidä hallituksen
esityksen valmistelua tältä osin asianmukaisena.
Helsingin poliisilaitoksen hallinnollinen asema
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että Helsingin
kihlakunnan poliisilaitos on kaikkien tehtäviensä osalta
suoraan sisäasiainministeriön alainen. Poliisilaitoksen
hallinnollinen asema on nykyisin kaksijakoinen. Se hoitaa suoraan
ministeriön alaisena tehtävät, jotka
koskevat poliisilaitoksen taloussuunnittelua ja talousarviota, valtakunnallisia
erityistehtäviä sekä poliisilaitoksen henkilöstöä ja
poliisisoittokuntaa. Käytännössä lääninhallituksen
ohjaava rooli on ollut varsin vähäinen.
Hallituksen esityksen hyväksyminen johtaa siihen, että Helsingin
kihlakunnan poliisilaitoksen asema poikkeaa poliisin normaalista
kolmiportaisesta linjaorganisaatiosta. Toisaalta myöskään
nykyinen hallintomalli ei ole tyydyttävä.
Hallintovaliokunta on ottaen erityisesti huomioon vallitsevan
tosiasiallisen tilan ja poliisilaitoksen hoidettavana olevat erityistehtävät päätynyt
siihen, että ohjausjärjestelmää on
syytä selkeyttää hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla.
Yksityiskohtaiset perustelut
6 §. Paikallispoliisi.
Kihlakunnan poliisipäällikön viran
kelpoisuusvaatimuksiin ehdotetaan lisättäväksi
käytännössä osoitettu johtamistaito.
Poliisipäällikön johtamisrooli on
muuttunut viime vuosina yhä enemmän varsinaisesta
poliisitoiminnan konkreettisesta johtamisesta koko poliisilaitoksen
yleisjohtamiseen. Poliisipäällikkö vastaa
koko poliisilaitoksen toiminnasta, toimintalinjojen määrittelystä,
tulostavoitteiden saavuttamisesta, toimintaedellytysten turvaamisesta,
toiminnan kehittämisestä, toiminnan ja talouden
yhteensovittamisesta sekä talous- ja henkilöstöhallinnosta.
Asiantuntemuksen lisäksi tehtävässä vaaditaan
monipuolisia valmiuksia päätöksentekoon
ja eri tyyppisiin johtamistilanteisiin sekä vuorovaikutustaitoa.
Poliisipäällikön viran menestyksekäs
hoitaminen on tähänkin saakka vaatinut johtamisominaisuuksia.
On kuitenkin perusteltua, että kelpoisuusvaatimuksia täydennetään
hallituksen esittämällä tavalla.
Poliisipäälliköiden ja muutoinkin
koko poliisitoimen kannalta — esimerkiksi suhteessa syyttäjiin — on
välttämätöntä, että oikeustieteellisen
tutkinnon suorittaneilla on kunnolliset mahdollisuudet rekrytoitua
poliisipäälliköiden virkoihin. Tämän
vuoksi on huolehdittava siitä, että muun muassa
erityisten harjoitteluvirkojen avulla voidaan saavuttaa poliisipäällikön
virkaan vaadittava kelpoisuus.
Valiokunta ehdottaa 6 §:n 2 momentissa säilytettäväksi
nykyisen ilmaisun "muu soveltuva ylempi korkeakoulututkinto".
Sanan "soveltuva" poistaminen saattaisi antaa virheellisesti sellaisen
kuvan, että vasta valintaprosessissa arvioidaan
ylemmän korkeakoulututkinnon soveltuvuutta poliisipäällikön
viran kelpoisuusvaatimuksena, kun 12 §:n 3 momentissa säädetään
nimenomaisesti virkaan vaadittavasta tutkinnosta.
6 a §. Nimismies.
Myös nimismiehen viran kelpoisuusvaatimuksiin esitetään
lisättäväksi käytännössä osoitettu
johtamistaito. Tältä osin viitataan edellä 6 §:n
kohdalla perusteluissa lausuttuun.
8 §. Yhteistoiminta.
Edellä yleisperusteluissa lausuttuun viitaten valiokunta
ehdottaa 8 §:n 1 ja 2 momentin poistamista sekä 3
momentin muuttamista siten, että yhteistoimintajärjestelyt
säilyvät nykyisellään lukuunottamatta
Helsingin poliisilaitoksen muuttuvasta asemasta johtuvia yhteistoimintajärjestelyjä.
Valiokunta pitää sinänsä poliisin
yhteistoimintaa tarpeellisena. Paikallispoliisissa hoidetaankin
paljolti keskinäisin sopimuksin yhteistyössä muun
muassa talousrikostutkintaa, huumausainerikoksiin liittyvää tiedustelu-
ja tarkkailutoimintaa, pidätettyjen säilytystä,
päällystön johtovalmiutta ja työpaikkakoulutusta.
Yhteistoiminnan rajat määräytyvät
keskeisesti poliisin hallinnosta annetun lain 6, 6 a ja 8 §:n nojalla.
Yhteistoiminta voi olla luonteeltaan ainoastaan kihlakunnan poliisitointa
tukevaa, koska tehtävät on hoidettava kihlakunnittain
ja kihlakunnan poliisipäällikön on voitava
johtaa paikallista poliisilaitosta eli poliisitointa kihlakunnassa
(6 ja 6 a §). Lisäksi yhteistoimintajärjestelyissä on
otettava huomioon valtion paikallishallintoa koskevan puitelain
2 §:n koko kihlakuntajärjestelmää koskevat
tavoitteet, joilla on poliisitoimen kannalta kihlakuntajärjestelmässä erityinen
merkitys.
Valiokunta on lähtenyt siitä, että sallitun
yhteistoiminnan rajat on asian luonne huomioon ottaen säädetty
riittävän täsmällisesti laissa. Säännösten
soveltamisessa on luonnollisesti noudatettava perusteluissa lausuttua.
Edellisessä kappaleessa esitetyn lisäksi on tämän
vuoksi huomattava 8 §:n säätämisen
yhteydessä hallintovaliokunnan mietinnöstä HaVM
13/1995 vp ilmenevät pykälän
perustelut.
12 §. Poliisiammattikorkeakoulu.
Valiokunta ehdottaa 6 §:n 2 momentin osalta edellä lausuttuun
viitaten 12 §:n 3 momentin säilyttämistä nykyisellään
siltä osin, että momentissa käytetään
ilmaisua "muusta soveltuvasta ylemmästä korkeakoulututkinnosta".