Yleisperustelut

Yleistä

Käsiteltävänä olevat hallituksen esitykset muodostavat arpajaislain uudistamisen ensimmäisen vaiheen, jonka tavoitteena on tehostaa rahapelaamisesta aiheutuvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäisemistä sekä lisätä viranomaisten keinoja puuttua lainvastaiseen pelitoimintaan (HE 96/2008 vp ja HE 212/2008 vp). Nämä esitykset sisältävät rahapelien markkinointia, rahapelien ikärajoja, lupaviranomaisen toimivaltuuksia ja rangaistussäännöksiä koskevia säännösehdotuksia.

Saadun selvityksen mukaan toisessa vaiheessa on eduskunnalle tarkoitus antaa ehdotukset rahapelijärjestelmään, rahapelien jaotteluun ja rahapelitoiminnan ohjaukseen liittyvistä säännöksistä.

Saamansa selvityksen perusteella hallintovaliokunta pitää käsiteltävänä olevia hallituksen esityksiä tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä tästä mietinnöstä ilmenevin kannanotoin ja muutosehdotuksin.

Yksinoikeusjärjestelmästä

Arpajaisilla tarkoitetaan voimassa olevassa arpajaislaissa (1047/2001) toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton. Erilaiset arpajaisten toimeenpanomuodot on määritelty lain 3 §:ssä. Arpajaislain 4 §:stä ilmenee, että rahapelitoiminnalla tarkoitetaan sellaisten arpajaisten toimeenpanoa, joista pelaaja voi voittaa rahaa. Arpajaislaki koskee siten kaikkia arpajaisia, myös rahapelejä. Arpajaislainsäädännön perustana olevat sosiaaliset näkökohdat antavat sekä tälle toiminnalle että sen sääntelylle erikoisleiman, joka erottaa ne puhtaasti kaupallisesta, yrittäjien väliseen kilpailuun liittyvästä toiminnasta ja sen sääntelystä.

Rahapelilupajärjestelmän tarkoituksena on rahapelitoimintaan osallistuvien oikeusturvan takaaminen, väärinkäytösten ja rikosten estäminen sekä pelaamisesta aiheutuvien haittojen vähentäminen. Suomessa pidetään yksinoikeusjärjestelmää parhaimpana tapana päästä mainittuihin tavoitteisiin. Yksinoikeuteen perustuvalla lupajärjestelmällä on rajoitettu oikeutta rahapelitoiminnan harjoittamiseen. Samaa rahapeliä varten saadaan antaa samaksi ajaksi vain yksi lupa. Voimassa olevan sääntelyn lähtökohta on, että valtakunnassa on sallittua ainoastaan toiminta, jolle valtakunnan lupaviranomainen on myöntänyt rahapeliluvan. Kaikki muu vastaava toiminta on valtakunnassa kiellettyä. Rangaistussäännösten tarkoituksena on pitää kyseiset rajoitukset voimassa ja suojata toimilupaan perustuvaa yksinoikeutta.

Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan arpajaisia ja muita rahapelejä koskeva lainsäädäntö kuuluu maakunnan lainsäädäntövaltaan. Valtakunnan lailla ei voida siten säätää toiminnasta, joka kuuluu luonteeltaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Valtakunnan lakia voidaan näin ollen soveltaa ainoastaan siltä osin kuin arpajais- tai rahapelitoimintaa on pantu toimeen valtakunnassa tai laitonta markkinointia on kohdistettu valtakuntaan.

Hallintovaliokunta toteaa, että korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2005:27, johon myös perustuslakivaliokunta viittaa lausunnossaan, arvioidaan, milloin Ahvenanmaan maakunnassa rahapelitoimintaa harjoittavan toimijan katsotaan toimeenpanevan valtakunnassa voimassa olevan lain soveltamisalaan kuuluvaa rahapelitoimintaa. Näitä edellytyksiä tarkastellaan myös valtionsyyttäjän syyttämättäjättämistä koskevassa päätöksessä 28.1.2009 (asia nro R 07/6). Toimenpiteiden, joiden tarkoituksena on mahdollistaa peleihen osallistuminen valtakunnassa ja edistää sitä, on katsottu merkitsevän, että arpajaisten toimeenpano tapahtuu valtakunnassa. Samat seikat koskevat ulkomailla toimivaa rahapelitoimintaa harjoittavaa toimijaa, kun arvioidaan kysymystä, koska arpajaiset on toimeenpantu Suomessa.

Mainitusta korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenee myös, ettei ole olemassa mitään syytä kyseenalaistaa EY-tuomioistuimen jo tekemää Suomen arpajaislakia koskevaa perusarviota, jonka mukaan suomalaisen järjestelmän on katsottu olevan sopusoinnussa EY:n perustamissopimuksen kanssa. Valiokunta toteaa lisäksi EY-tuomioistuimen oikeuskäytännön antavan jäsenmaille suuren vapauden päättää rahapelipolitiikkansa tavoitteista ja keinoista ja siten myös siitä, mitä pelaajien suojeleminen edellyttää.

Korkein hallinto-oikeus on puolestaan ratkaisussaan KHO 2007:28 katsonut, että kokonaisuutena arvioiden Suomen arpajaislain valvonta- ja soveltamiskäytäntö pyrkivät niiden rahapelitoimintaa koskevien tavoitteiden toteuttamiseen, joiden on puolestaan todettu olevan sopusoinnussa EY-tuomioistuimen oikeuskäytännössä asetettujen vaatimusten kanssa. Suomen lainsäädännössä ja sen soveltamiskäytännössä on myös havaittavissa yhä selkeämpää pyrkimystä puuttua rahapelitoiminnasta aiheutuviin ongelmiin, erityisesti riippuvuutta aiheuttaviin pelimuotoihin ja ongelmapelaamiseen.

Hallituksen alkuperäisessä esityksessä HE 96/2008 vp selostetaan myös EU-lainsäädäntöä. Alkuperäisestä esityksestä ilmenee muun muassa, että luvattomia eli kiellettyjä pelejä pelaavien ja vetoja lyövien pelaajien houkuttelemiseksi luvallisen ja säännellyn toiminnan piiriin luvan saaneiden toimijoiden on muodostettava luotettava, mutta samanaikaisesti houkutteleva vaihtoehto kielletylle toiminnalle, mikä itsessään voi merkitä laajan pelivalikoiman tarjoamista, tietynlaista mainontaa ja turvautumista uusiin jakelutekniikoihin.

Rahapelien ikäraja

Runsaasti pelaavien riskiryhmään arvioidaan Suomessa kuuluvan noin 65 000 henkilöä. Peliriippuvaisten hoito aiheuttaa yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia. Lisäksi liiallinen pelaaminen aiheuttaa monenlaisia yksilö- ja pienyhteisötason ongelmia. Pelaamisen aloittamisen nuorena on todettu olevan selvä peliongelman syntymisen riskitekijä. Tämän vuoksi valiokunta pitää perusteltuna 18 -vuoden yleisen alaikärajan asettamista rahapelaamiselle.

Rahapelitoiminnan luonteesta johtuen korostuu tarve huolehtia pelaamisen valvonnasta asianmukaisella tavalla. Tästä syystä valiokunta puoltaa alkuperäisessä esityksessä ehdotettua säännöstä, jonka nojalla ikärajavalvonta kuuluu rahapeliyhteisöjen itsensä lisäksi niiden asiamiesten ja raha-automaattien käytettävänä pitämiseen tilan luovuttaneiden tehtäviin (arjapaislain 14 a §). Valvontavelvoitteen noudattamisen tehostamiseksi on myös syytä asettaa rikosoikeudellinen vastuu rahapeliyhteisöjen, niiden edustajien ja asiamiesten lisäksi raha-automaattien käytettävänä pitämiseen tilan luovuttaneille sekä niiden edustajille (arpajaisrikkomus, arpajaislain 64 §). Rikosoikeudellisen vastuun kohdentuminen yhteisömuotoisissa tahoissa määrittyy rikosoikeuden yleisten oppien mukaisesti.

Lakivaliokunta pitää myös lausunnossaan ikärajavalvontaa peliriippuvuuden ehkäisemisen kannalta hyvin olennaisena seikkana, koska pelaamisen aloittaminen nuorena on selvä peliongelman syntymisen riskitekijä. Tämän vuoksi ikärajavalvontaa on erittäin tärkeää pyrkiä tehostamaan eri keinoin.

Luvallisten rahapelien markkinointi

Lukuunottamatta arpajaislain 62 §:n kieltoa edistää ilman laissa edellytettyä lupaa toimeenpantuja arpajaisia julkaisemalla tai levittämällä mainosaineistoa tai muulla vastaavalla tavalla voimassa olevaan arpajaislakiin ei sisälly säännöksiä rahapelien markkinoinnista. Hallituksen esityksessä HE 96/2008 vp ehdotetaan rahapelaamisesta aiheutuvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi arpajaislakiin lisättäväksi luvallisten rahapelien markkinointia koskeva säännös (arpajaislain 14 b §). Luvallisten rahapelien ja rahapeliyhteisöjen markkinointi on säädettävän lain nojalla lähtökohtaisesti sallittua, jos se tapahtuu vastuullisella tavalla ja tarkoituksessa suunnata olemassa olevaa kysyntää luvallisiin rahapeleihin. Markkinointia ei saa kohdistaa alaikäisiin eikä sillä saa luoda runsaalle pelaamiselle myönteistä mielikuvaa. Myöskään pelaamattomuutta tai kohtuullista pelaamista ei saa kuvata kielteisesti.

Markkinoinnilla tarkoitetaan rahapelien myynnin edistämisen tarkoituksessa tapahtuvaa viestintää. Markkinointia on varsinaisen mainonnan lisäksi kaikenlainen epäsuora mainonta ja muu myynnin edistämistoiminta.

Erityisiä pelihaittariskejä sisältävien luvallisten rahapelien markkinointi säädetään vastaisuudessa kielletyksi muualla kuin erityisissä pelisaleissa, pelikasinoissa tai raviradoilla. Erityinen pelihaittojen vaara todetaan pelisääntöjen vahvistamisen yhteydessä. Alkuperäisen hallituksen esityksen HE 96/2008 vp perusteluissa on kuvattu ongelmapelaamis- ja peliriippuvuusriskiin vaikuttavia peliominaisuuksia sekä lueteltu niitä nykyisiä rahapelejä, joihin sisältyy mainittuja haittariskejä. Tässä kohdin on syytä todeta, ettei markkinointikielto rajoita sinänsä erityisiä pelihaittariskejä sisältävien pelien toimeenpanijoiden mahdollisuuksia markkinoida rahapeliyhteisöä itseään. Valiokunta tähdentää lisäksi lupa- ja valvontaviranomaisten, sosiaali- ja terveysministeriön ja riippumattomien tutkimuslaitosten yhteistyön tärkeyttä rahapelien toimeenpanosta aiheutuvien ongelmien seuraamiseksi, tutkimiseksi, ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi. Valiokunta painottaa myös luvallista rahapelitoimintaa harjoittavien rahapeliyhteisöjen omaa toimintaa haittojen torjumisessa.

Hallituksen esityksen HE 96/2008 vp säännökset merkitsevät myös sitä, että Suomessa rahapelejä saa markkinoida laissa säädettävin rajoituksin vain yksinoikeusjärjestelmän mukaisesti rahapeliluvan saanut rahapeliyhteisö. Muu rahapelien markkinointi on kokonaan kiellettyä

Ilman lupaa toimeenpantujen arpajaisten markkinointi

Arpajaisten toimeenpanoa koskevista kielloista säädetään arpajaislain 62 §:ssä. Voimassa olevassa laissa kiellettyä on muun muassa ilman laissa edellytettyä lupaa toimeenpantujen arpajaisten edistäminen julkaisemalla tai levittämällä mainosaineistoa tai muulla vastaavalla tavalla (arpajaislain 62 §:n 2 momentin 1 kohta). Tämä sääntely ehdotetaan alkuperäisessä hallituksen esityksessä HE 96/2008 vp korvattavaksi arpajaisten markkinoinnin kiellolla. Rahapelin markkinoiminen vastoin arpajaislain 62 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädettyä kieltoa on puolestaan täydentävässä hallituksen esityksessä HE 212/2008 vp ehdotetun rikoslain 17 luvun 16 a §:n nojalla rangaistavaa.

Markkinoinnin määritelmä sisältyy arpajaislakiehdotuksen uuteen 4 §:n 3 kohtaan. Markkinoinnilla tarkoitetaan mainontaa, epäsuoraa mainontaa ja muuta myynninedistämistoimintaa. Lisäksi mainitusta 3 kohdasta ilmenee, että epäsuoraa mainontaa on erityisesti tuotteen myynnin edistäminen tuotteen mainonnan yhteydessä siten, että muun tuotteen tunnuksena käytetään sellaisenaan tai tunnistettavaksi muutettuna tuotteen tai sen myyjän tunnusta tai että muun tuotteen mainonnasta muutoin välittyy mielikuva tietystä tuotteesta tai sen myyjästä. Valiokunta tähdentää 4 §:n 3 kohdan sanamuodon kattavan kaikenlaisen myyntiä epäsuorastikin edistävän toiminnan. Hallintovaliokunta korostaa lakivaliokunnan lausuntoon samalla viitaten, että rahapelitoimintaa on tärkeää säännellä tiukasti ja viranomaisilla on oltava tehokkaat keinot puuttua säännösten vastaiseen toimintaan.

Suomalainen rahapelitoiminnan yksinoikeusjärjestelmä lähtee siitä, että Suomessa rahapelejä voivat toimeenpanna vain ne toimijat, jotka ovat saaneet arpajaislain nojalla rahapeliluvan. Valiokunta korostaa, että kaikki muu rahapelien toimeenpano on Suomessa kiellettyä. Samoin kaikenlainen luvattoman rahapelitoiminnan epäsuorakin myynninedistämistoiminta on lainvastaista. Yksinoikeusjärjestelmän lähtökohtiin kuuluu myös se seikka, että laitonta pelitarjontaa torjutaan tehokkaasti yhteiskunnan toimin ja samalla suunnataan pelaamista lailliseen pelaamiseen.

Korkein oikeus käsittelee ratkaisussaan KKO 2005:27 myös markkinointikysymystä arvioidessaan, onko kysymys valtakunnassa tapahtuvasta arpajaisten toimeenpanosta. Korkein oikeus tarkastelee asiakokonaisuutta ottaen huomioon arpajaislain yleisen soveltamisalan ja tarkoituksen sekä lakiin sisältyvien rangaistussäännösten tehtävän.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenee muun muassa, että kääntämällä internetsivusto suomeksi on myötävaikutettu siihen, että valtakunnan suomenkielisille pelaajille ovat tarjoutuneet käytännön mahdollisuudet osallistua internetissä toimeenpantuihin peleihin. Siten on tietoisesti tähdätty valtakunnan pelimarkkinoille. Kysymystä on käsitelty myös valtionsyyttäjän 28.1.2009 tekemässä päätöksessä (asia nro R 07/6). Päätöksessä katsotaan, että sitä tosiseikkaa, että pelisivu on saatavilla suomeksi, on pidettävä merkittävänä arvioitaessa pelitoiminnan suuntaamista valtakunnan alueelle. Suomi ei ole käyttökieli muissa maissa kuin Suomessa, eikä suomi ole yleinen kieli Ahvenanmaalla. Ei ole uskottavaa, että pelisivu on käännetty suomeksi muualla kuin valtakunnassa asuvia suomenkielisiä ajatellen.

Rahapelien markkinointina ei perustuslakivaliokunnan mielestä voida pitää esimerkiksi pelkkää suomenkielisten pelisivujen saatavilla oloa internetissä. Hallintovaliokunta pitää hyväksyttävänä tällaista lähestymistapaa, joka merkitsee, ettei yksinomaan suomenkielisten internetsivujen saatavilla olo ilman muita arpajaisiin osallistumista edistäviä toimia merkitse lainvastaista markkinointia. Alkuperäiseen hallituksen esitykseen sisältyvä markkinoinnin määritelmä on lain tasolla uusi, eikä sillä siten ole sellaisenaan markkinoinnin osalta suoraa yhtymäkohtaa esimerkiksi mainitun korkeimman oikeuden ratkaisun kanssa. Hallituksen esityksen sanamuoto on kuitenkin hallintovaliokunnan käsityksen mukaan — kattaessaan kaikenlaisen rahapelaamisen epäsuorankin markkinoinnin — sellainen, että markkinoinnin käsitettä on tarkennettava arpajaislain 4 §:n 3 kohtaan tehtävällä lisäyksellä. Hallintovaliokunta ehdottaakin säädettäväksi, ettei arpajaisten markkinointina pidetä, arpajaissivustossa käytetystä kielestä riippumatta, pelkkää ulkomaisen tai ahvenanmaalaisen arpajaissivuston saatavilla oloa sähköisessä tietoverkossa, jos arpajaissivustoon ei ole liitetty muuta arpajaisiin Suomessa tai valtakunnassa osallistumista edistävää aineistoa. Esimerkiksi pelisivujen suomenkielisyys voi muodostaa yhdessä muiden markkinointia ilmentävien seikkojen kanssa kokonaisuuden, jota voidaan pitää laittomana markkinointina. Selvyyden vuoksi on tässä yhteydessä syytä todeta, ettei jo syntyneessä pelisuhteessa tapahtuva asiakasneuvonta ilman markkinointitarkoitusta, esimerkiksi pelaajan suojelemiseksi, merkitse laitonta menettelyä.

Perustuslakivaliokunta pitää selvänä, ettei ehdotettua markkinoinnin kieltoa voida soveltaa rahapelien mainontaan esimerkiksi sellaisissa Suomessa levitettävissä ulkomaalaisissa tai ahvenanmaalaisissa painokirjoituksissa, joiden pääasiallinen tarkoitus ei ole rahapelien mainonta. Hallintovaliokunta korostaa, ettei tarkoitus ole puuttua ulkomaalaisten tai ahvenanmaalaisten aikakaus- ja sanomalehtien levittämiseen, vaikka ne sisältäisivät rahapelien mainontaa. Tällaisia painokirjoituksia, jotka ovat ahvenanmaalaisina lähtökohtaisesti ruotsinkielisiä ja ulkomaalaisina usein englanninkielisiä, saadaan myydä myös Suomessa. Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi 4 §:n 3 kohtaa selkeytettäväksi siten, ettei markkinointina pidetä myöskään arpajaisten markkinointia Suomessa tai valtakunnassa levitettävässä ulkomaisessa tai ahvenanmaalaisessa julkaisussa, jos julkaisun pääasiallinen tarkoitus ei ole rahapelien markkinointi ja jos arpajaisten markkinointi ei kohdistu erityisesti Suomeen tai valtakuntaan.

Valiokunta tähdentää, ettei markkinointikiellon kiertäminen kuitenkaan ole sallittua. Esimerkiksi suomalaisen julkaisun levittäminen muualta käsin ei tee menettelyä lailliseksi. Kiellettyä on esimerkiksi johonkin Suomessa järjestettävään tapahtumaan liittyvässä ohjelmalehtisessä tai muussa tapahtumajulkaisussa tapahtuva arpajaisten myynnin edistäminen. Muutoinkin on arvioitava kokonaisvaltaisesti, missä määrin tosiasiallisesti pyritään vaikuttamaan julkaisulla rahapelien myynnin edistämiseen.

Valiokunta painottaa, että luvattoman rahapelin markkinoinnin estäminen on yksinoikeusjärjestelmän kannalta ja valtion valvontatoimien uskottavuuden vuoksi erittäin tärkeää. Tärkeää on myös, että luvattoman rahapelin markkinointi rangaistaan rahapelirikoksena. Erityisesti internetympäristössä on huomattava, että luvaton rahapelin toimeenpano ja laittoman pelitoiminnan kielletty markkinointi saattavat olla tilannekohtaisesti vaikeasti erotettavissa toisistaan, kun pelisivustoissa pelejä koskevaan laittomaan markkinoivaan aineistoon saattaa sisältyä välitön mahdollisuus pelaamiseen.

Valvontaviranomaisen toimivaltuudet

Nykyisellään valvontaviranomaisena toimivan Poliisihallituksen keinot puuttua luvattomaan rahapelitoimintaan rajoittuvat esitutkintapyynnön tekemiseen. Esitutkinta ja siinä käytettävät pakkokeinot ovat hidas tapa reagoida luvattomaan toimintaan. Tämän vuoksi hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että valvontaviranomainen voi kieltää luvattoman rahapelin toimeenpanon ja sen markkinoinnin (arpajaislain 62 a §) sekä luvallisen rahapelin lainvastaisen markkinoinnin (arpajaislain 62 b §).

Lisäksi on perusteltua, että lupaviranomainen voi asettaa kieltojensa tehosteeksi uhkasakon (arpajaislain 62 c §). Luvattoman rahapelin toimeenpanoa tai markkinointia koskevan kiellon tehosteeksi asetetun uhkasakon tuomitsee maksettavaksi valvontaviranomainen sekä luvallisen rahapelin lainvastaista markkinointia koskevan kiellon tehosteeksi asetetun uhkasakon Markkinatuomioistuin. Luvattoman rahapelin toimeenpanon tai markkinoinnin kieltämistä koskevissa asioissa muutosta valvontaviranomaisen tekemiin päätöksiin haetaan hallinto-oikeudelta. Luvallisen rahapelin markkinointia koskevissa asioissa valvontaviranomaisen päätös voidaan saattaa Markkinaoikeuden käsiteltäväksi.

Kiellot voivat kohdistua rahapelin toimeenpanijan lisäksi sen puolesta pelimaksuja ja voittoja välittäviin asiamiehiin, tilan raha-automaattien käytettävänä pitämiseen luovuttaneisiin sekä rahapelien markkinointiin osallistuviin muihin tahoihin. Näin mahdollistetaan myös ulkomaille sijoittautuneiden rahapelitoimijoiden toimintaan puuttuminen. Vastaavasti kiellot kohdistuvat niihin, jotka osallistuvat eri tavoin laittomaan markkinointiin.

Hallintovaliokunta tähdentää perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten, että hallinnollisia pakkokeinoja — kiellot ja uhkasakot — voidaan kohdistaa myös Ahvenanmaan maakunnan alueella toimivaan toimijaan, jos rahapelitoimintaa on toimeenpantu tai sellaisen markkinointia on harjoitettu valtakunnan alueella. Sama koskee myös ulkomailta käsin tapahtuvaa vastaavaa toimintaa.

Muut kannanotot

Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että ryhdytään valmistelemaan tavara-arpajaisten kehittämistoimenpiteitä muun muassa urheiluseurojen varainhankinnan kannalta. Ensi vaiheessa on syytä ryhtyä ainakin toimenpiteisiin, joilla mahdollistetaan arpajaisten järjestäminen nykyistä kuuden kuukauden jaksoa pidemmällä ajanjaksolla.

Rahapelitoiminnan luonne edellyttää tehokasta viranomaisvalvontaa. Arpajaislupajärjestelmämme uskottavuuden kannalta on tärkeää, että laillista rahapelitoimintaa harjoittavat noudattavat säännöksiä ja asetettuja muita velvoitteita. Erityisen painokkaasti on kyettävä puuttumaan laittomaan pelitarjontaan ja markkinointiin. Kaikki tämä edellyttää toimivaltuuksien ohella muun muassa asianmukaisia henkilöresursseja ja tietojärjestelmiä. Valiokunta korostaa, että säädettävän normiston toimivuutta ja viranomaisten toimintaedellytyksiä on tarkkaan seurattava ja ryhdyttävä tarvittaessa lainvalmistelu- ja muihin toimenpiteisiin laittoman pelitoiminnan entistä tehokkaammaksi torjumiseksi.

Valiokunta katsoo lisäksi, että hallituksen tulee tarkkaan seurata jatkuvasti lisääntyvää internetissä tapahtuvaa erilaista rahapelitoimintaa sekä arvioida niitä keinoja ja eri toimintatapoja, joilla voidaan tukea kansallista rahapelipolitiikkaa. Samalla on seurattava rahapelipolitiikan ja lainsäädännön kehitystä EU:n eri jäsenmaissa.

Valiokunta toteaa, että yksinoikeusjärjestelmän tarkoituksena on muun muassa torjua sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja aiheuttavaa pelaamista suuntaamalla pelaamista lailliseen rahapelitoimintaan, jonka markkinointiin puolestaan sisältyy tästä mietinnöstä ilmeneviä rajoituksia. Myös perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan lausunnoista ilmenee, että esillä olevan ehdotetun sääntelyn tarkoituksena on ehkäistä rahapelaamisesta aiheutuvia sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja estämällä pelaamiseen kehottava agressiivinen myynnin edistäminen. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että rajoitusten taustalla on perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä kansanterveyden edistämiseen ja lasten suojeluun liittyviä perusteita. Valiokunta korostaa lisäksi, että valtion, tutkimuslaitosten ja rahapeliyhteisöjen on tärkeää panostaa eri toimin rahapelien yksilöllisten ja yhteiskunnallisten haittavaikutusten ennalta estämiseen ja torjuntaan.