Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Vakuutusoikeuden lainkäyttötoimintaan osallistuvista vakinaisista tuomarijäsenistä ja sivutoimisista jäsenistä säädetään vakuutusoikeuslaissa (132/2003), joka on tullut voimaan 1 päivänä toukokuuta 2003. Lain 4 §:ssä säädetään lääkärijäsenten kelpoisuudesta ja sivutoimiseen tehtävään määräämisestä. Valtioneuvosto määrää vakuutusoikeuteen riittävän määrän lääkärijäseniä ja lääkärivarajäseniä oikeusministeriön esityksestä viideksi vuodeksi kerrallaan. Lääkärijäsenten määräämistä varten sosiaali- ja terveysministeriö tekee ehdotuksen oikeusministeriölle.

Lääkärijäsenillä on toimikaudellaan vakuutusoikeuslain mukaan vastaava virassapysymisoikeus kuin tuomareilla. Käytännössä lääkärijäseniä on yhdeksän ja lääkärivarajäseniä sama määrä. Lääkärijäsenen paikan vapautuessa kesken toimikauden hänen tilalleen määrätään jäljellä olevaksi toimikaudeksi uusi jäsen.

Vakuutusoikeuslain 10 §:n mukaan lainkäyttöasiat ratkaistaan istunnossa, jossa on puheenjohtajana vakuutusoikeuden ylituomari, laamanni tai vakuutusoikeustuomari ja muina jäseninä kaksi lakimiesjäsentä. Asian käsittelyyn osallistuu yhden lakimiesjäsenen sijasta lääkärijäsen, jos lääketieteellinen selvitys voi vaikuttaa asian ratkaisuun. Muusta toimenpiteestä kuin lopullisesta pääasiaratkaisusta vakuutusoikeus voi päättää ilman sivutoimisia jäseniä.

Vakuutusoikeuden sivutoimisiin lääkärijäseniin ei sovelleta tuomareiden nimittämisestä annetun lain (205/2000) mukaista nimitystä edeltävää sidonnaisuuksien ilmoittamismenettelyä, jota sovelletaan vain vakinaisiin tuomarinvirkoihin nimitettäviin.

Valtion virkamieslain (750/1994) mukainen tuomareiden sidonnaisuuksien ilmoittaminen koskee selvitystä elinkeinotoiminnasta, omistuksesta yrityksissä ja muusta varallisuudesta, kyseiseen tehtävään kuulumattomista muista tehtävistä, lain 18 §:ssä tarkoitetuista sivutoimista ja muista sidonnaisuuksista, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa tuomarin edellytyksiä hoitaa täytettävänä olevan viran tehtäviä. Vakinaiset tuomarit antavat selvityksen sidonnaisuuksistaan oikeusministeriölle.

Vakuutusoikeuden tuomareihin ja sivutoimisiin asiantuntijoihin sovelletaan oikeudenkäymiskaaren 13 luvun tuomarin esteellisyyttä koskevia säännöksiä.

Tuomioistuimen riippumattomuuden ja puolueettomuuden kannalta arvioituna lääkäriä, jolla on työsuhde vakuutusyhtiöön tai vakuutusyhtiöryhmään ja jonka työsuhteeseen liittyy merkittävä taloudellinen intressi, ei tulisi määrätä vakuutusoikeuden sivutoimiseksi jäseneksi, koska esteellisyys voi konkretisoitua useissa yksittäisissä soveltamistilanteissa. Tällainen lääkärijäsen voi käsitellä vain työnantajaansa nähden kilpailevien vakuutusyhtiöiden asioita, eikä hänen lääketieteellistä erityisosaamistaan välttämättä voida hyödyntää kaikissa käsiteltävissä asioissa. Pysyvien esteiden syntymistä ehkäisisi se, että sivutoimiset lääkärijäsenet velvoitettaisiin antamaan samankaltainen sidonnaisuusilmoitus kuin tuomarit. Lainsäädännön täydentämistä tältä osin tulee selvittää.

Vakuutusoikeuden käsittelyajat ovat vakuutusoikeuden organisaation ja henkilöstön kehittämisestä huolimatta pysyneet pitkinä:

Vakuutusoikeuden käsittelyaikoja on tähän mennessä pyritty nopeuttamaan useilla eri tavoin. Vakuutusoikeuden perusorganisaatiota on uudistettu vakuutusoikeuslailla. Samalla on pyritty luomaan puitteet aiempaa tehokkaammalle vakuutusoikeuden johtamisorganisaatiolle. Vakuutusoikeuden henkilöstöresursseja on lisätty vuodesta 2004 vuoden 2008 budjettiin noin 16 prosenttia eli 20 henkilötyövuotta. Vakuutusoikeuden käsittelemien asioiden määrä on kuitenkin varsin mittava, ja se on pysynyt viime vuosina suurin piirtein samalla tasolla. Käytännössä vakuutusoikeus ratkaisee vuosittain noin 10 000—10 500 asiaa, eikä kehittämistoimilla ole pystytty toistaiseksi suurestikaan vaikuttamaan käsittelyaikoihin.

On nähtävissä, että kuluvana vuonna vakuutusoikeudessa tulee vireille eräitä viime vuosia huomattavasti vähemmän asioita. Vähentymä selittyy lähinnä kahdella eri tekijällä. Vakuutusoikeuden toimivaltaan aikaisemmin kuuluneet poistohakemukset, jotka muodostivat noin 20 prosenttia vakuutusoikeuden asiamääristä vuositasolla, kuuluvat nykyisin pääosin muutoksenhakulautakuntien ensi asteen toimivaltaan, eikä näistä päätöksistä ole tehty mainittavassa määrin enää jatkovalituksia vakuutusoikeuteen. Muutoksenhakulautakuntien uudelleenorganisointi on puolestaan hidastanut muutoksenhakulautakuntien toimintaa ja samalla vähentänyt vakuutusoikeuteen saapuvien asioiden määrää. Erityisesti jälkimmäinen selitystekijä huomioon ottaen nyt toteutumassa oleva vähentymä on ainakin osittain vain tilapäinen.

Käsittelyaikoja pyritään lyhentämään kehittämällä vakuutusoikeuden sisäisiä työmenetelmiä ja menettelytapoja sekä etsimällä vaihtoehtoja keventää päätösvaltaisia kokoonpanoja. Vakuutusoikeuden itsensä tekemässä aloitteessa esitetyistä keinoista valituslupajärjestelmän käyttöön ottaminen haettaessa muutosta valittamalla valitusoikeuteen on valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen, koska vakuutusoikeus on ainoa varsinainen tuomioistuinaste. Muihin esitettyihin kehittämistoimenpiteisiin ei liity vastaavaa vaikeutta, mutta nämäkin toimet edellyttävät lainsäädännön muutoksia. Vakuutusoikeuden tulostavoiteasiakirjaan vuodelle 2008 on kirjattu, että vakuutusoikeuden toiminnan kehittämiseksi asetetaan selvitysmies tai työryhmä. Oikeusministeriön tarkoituksena on käynnistää tulostavoiteasiakirjassa tarkoitettu valmistelu vuonna 2008.

Tuomioistuimen päätösperustelujen laadun varmistaminen ja kehittäminen kuuluvat ensisijaisesti tuomioistuimelle itselleen joko laatuhankkeena tai muilla tavoin toteutettavin toimenpitein. Oikeusministeriö tukee tätä kehittämistyötä järjestämällä erilaisia koulutustilaisuuksia ja seminaareja.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Bestämmelser om de ordinarie domarledamöterna och ledamöterna med uppgiften som bisyssla som deltar i försäkringsdomstolens rättsskipningsverksamhet finns i lagen om försäkringsdomstolen (132/2003) som trädde i kraft den 1 maj 2003. I 4 § i lagen föreskrivs om behörigheten för läkarledamöter och förordnande av ledamöter med uppgiften som bisyssla. Statsrådet förordnar på framställning av justitieministeriet för fem år i sänder till försäkringsdomstolen ett tillräckligt antal läkarledamöter och suppleanter för dem. För förordnande av läkarledamöterna lägger social- och hälsoministeriet fram ett förslag för justitieministeriet.

Enligt lagen om försäkringsdomstolen har läkarledamöterna under den tid för vilken de har utnämnts en motsvarande rätt att kvarstå i tjänst som domarna. I praktiken finns det nio läkarledamöter och samma antal läkarsuppleanter. När en läkarledamots plats blir ledig under mandatperioden, förordnas en ny ledamot för återstoden av mandatperioden.

Enligt 10 § i lagen om försäkringsdomstolen avgörs rättskipningsärenden vid ett sammanträde där överdomaren, en lagman eller en försäkringsrättsdomare vid försäkringsdomstolen är ordförande och två lagfarna ledamöterna är övriga ledamöter. Om en medicinsk utredning kan inverka på avgörandet av ärendet, deltar en läkarledamot i behandlingen av ärendet i stället för en av de lagfarna ledamöterna. I fråga om andra åtgärder än ett slutligt avgörande i huvudsaken kan försäkringsdomstolen fatta beslut utan ledamöter med uppgiften som bisyssla.

I fråga om läkarledamöterna med uppgiften som bisyssla tillämpas inte det förfarandet med redogörelse för bindningar enligt lagen om utnämning av domare (205/2000) som skall föregå utnämningen och som tillämpas endast på dem som utnämns till ordinarie domare.

Redogörelsen för domarnas bindningar enligt statstjänstemannalagen (750/1994) avser en redogörelse för näringsverksamhet, ägande i företag och annan förmögenhet samt uppgifter utanför tjänsten, bisysslor enligt 18 § och andra bindningar som kan vara av betydelse vid bedömningen av domarens förutsättningar att sköta de uppgifter som hör till den tjänst som skall besättas. De ordinarie domarna lämnar redogörelsen för bindningar till justitieministeriet.

På försäkringsdomstolens domare och på sakkunniga med uppgiften som bisyssla tillämpas bestämmelserna om domarjäv i 13 kap. i rättegångsbalken.

Med hänsyn till domstolens oavhängighet och opartiskhet bör till ledamot vid försäkringsdomstolen med uppgiften som bisyssla inte utnämnas en läkare som står i arbetsförhållande till något försäkringsbolag eller en grupp försäkringsbolag och vars arbetsförhållande är förenat med ett betydande ekonomiskt intresse. Detta är fallet eftersom jäv kan konkretiseras i många enskilda tilllämpningssituationer. En sådan läkarledamot kan behandla enbart ärenden som hänför sig till försäkringsbolag som konkurrerar med ledamotens arbetsgivare och hans eller hennes medicinska specialsakkunskap kan inte nödvändigtvis utnyttjas i alla ärenden som skall behandlas. Man skulle kunna undvika bestående hinder genom att förplikta läkarledmöterna med uppgiften som bisyssla att lämna en motsvarande redogörelse om bindningar som domarna. En komplettering av lagstiftningen till denna del bör utredas.

Trots en utveckling av försäkringsdomstolens organisation och personal har behandlingstiderna vid försäkringsdomstolen förblivit långa:

Man har hittills eftersträvat att på många sätt förkorta försäkringsdomstolens behandlingstider. Försäkringsdomstolens basorganisation har förnyats genom lagen om försäkringsdomstolen. Samtidigt har man eftersträvat att skapa ramar för en ledningsorganisation för försäkringsdomstolen som är effektivare än tidigare. Försäkringsdomstolens personalresurser har utökats cirka 16 procent från år 2004 till budgeten för år 2008, dvs. cirka 20 årsverken. Antalet ärende som behandlas av försäkringsdomstolen är dock tämligen stort och har under de senaste åren hållits på i stort sett samma nivå. I praktiken avgör försäkringsdomstolen årligen cirka 10 000—10 500 ärenden och tillsvidare har ma inte i någon högre grad förmått inverka på behandlingstiderna.

Det kan förutses att det under detta år väcks betydligt färre ärenden vid försäkringsdomstolen än under vissa av de senaste åren. Minskningen förklaras närmast av två faktorer. Ansökningarna om undanröjande som tidigare hörde till försäkringsdomstolens behörighet utgjorde cirka 20 procent av antalet ärenden på årsnivå omfattas numera av besvärsnämndernas behörighet som första instans och besluten i dessa ärenden har inte längre i nämnvärd grad överklagats hos försäkringsdomstolen. Omorganiseringen av besvärsnämnderna har för sin del gjort besvärsnämndernas verksamhet långsammare och alltså minskat på antalet ärenden som kommer in till försäkringsdomstolen. Särskilt med beaktande av den senare förklaringen är den minskning som nu uppstått åtminstone delvis endast tillfällig.

Man eftersträvar att förkorta behandlingstiderna genom att utveckla försäkringsdomstolens interna arbetsmetoder och förfaranden samt genom att söka alternativ i syfte att lindra reglerna om beslutföra sammansättningar. Av de medel som har föreslagits i försäkringsdomstolens egna initiativ är ett ibruktagande av ett besvärstillståndssystem vid överklagande hos försäkringsdomstolen problematisk med hänsyn till statsförfattningsrätten, eftersom försäkringsdomstolen är den enda egentliga domstolsinstansen. De övriga föreslagna utvecklingsåtgärderna är inte förknippade med samma svårigheter, men också dessa åtgärder kräver ändringar av lagstiftningen. I försäkringsdomstolens handling gällande resultatmålen för år 2008 har det skrivits in att det för utveckling av försäkringsdomstolen ska utses en utredningsman eller tillsätts en arbetsgrupp. Justitieministeriet har för avsikt att år 2008 inleda den beredning som avses i handlingen gällande resultatmålet.

En säkring och utveckling av kvaliteten för motiveringen till domstolens beslut hör i första hand till domstolen själv, antingen som ett kvalitetsprojekt eller med åtgärder som genomförs på annat sätt. Justitieministeriet stöder detta utvecklingsarbete genom att arrangera utbildning av olika slag och seminarier.