KIRJALLINEN KYSYMYS 455/2010 vp
KK 455/2010 vp - Jari Larikka /kok
Tarkistettu versio 2.0
Lähisuhde- ja perheväkivallan nostaminen
julkiseen keskusteluun
Eduskunnan puhemiehelle
Tilastojen mukaan lähisuhde- ja perheväkivalta on
suomalaisessa yhteiskunnassa yleinen ja vakava ongelma. Lähisuhdeväkivallalla
tarkoitetaan sukulaisuus-, seurustelu-, ystävyys- ja tuttavuussuhteissa
tapahtuvaa väkivaltaa. Lähisuhdeväkivallan
yleisin muoto on parisuhdeväkivalta, joka tarkoittaa avioliitossa,
avoliitossa, seurustelusuhteessa tai muussa vastaavassa suhteessa
tapahtuvaa väkivaltaa.
Parisuhdeväkivallan kohteena on useimmiten nainen.
Suomessa kuolee vuosittain parikymmentä naista kumppaninsa
tekemän väkivallan uhrina. Myös miehet
joutuvat lähi- ja parisuhdeväkivallan kohteiksi.
Vuosina 2002—2007 surmatuista 489 miehestä 30
(noin 6 %) surmasi nykyinen tai entinen kumppani,
kun samalla ajanjaksolla 208 surmatusta naisesta 132 (noin 64 %) surmasi
nykyinen tai entinen kumppani (Martti Lehti: Henkirikoskatsaus 2008.
Optula).
Huomioitavaa on, että poliisin tietoon tulleet perheväkivaltatapaukset
ovat lisääntyneet 2000-luvulla. Syynä tähän
voidaan varmuudella pitää ilmoitusalttiuden kasvamista
sekä poliisin ilmiöön kiinnittämää huomiota.
Vaikutusta ilmoitusherkkyyden kasvamiseen on varmasti myös
lukuisten kansalaisjärjestöjen tekemällä työllä sekä erilaisilla
kansallisilla kampanjoilla. Esimerkkeinä mainittakoon Miessakit — Lyömätön
linja, Väestöliitto — Kotirauhaa-kampanja,
Naistenlinja, Vertaistuki sekä Monika-Naiset.
Vaikean asian julkisuuteen nostamisella voidaankin havaita olevan
positiivinen vaikutus tilastojen kehitykseen. Valitettavan usein
kuitenkin erilaiset kampanjat jäävät
pinnallisiksi ja unohtuvat nopeasti.
Tilastot osoittavat kuitenkin, että ongelma on edelleen
varsin laaja Suomessa. Poliisin tietoon tulleesta väkivallasta
edelleen noin 12 % on perheväkivaltaa,
9 % naisiin ja 3 % miehiin kohdistuvaa.
Valtiovallan näkyvä lähisuhde- ja perheväkivallan
esille nostaminen olisi välttämätöntä, jotta
tapaukset saataisiin vähenemään. Vetoankin
tässä nyt avoimesti tasa-arvoasioista vastaavan
kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin vaikutusmahdollisuuksiin
väkivallan kitkemiseksi.
Esimerkiksi Espanjan tasa-arvoministeri on nyt maan EU-puheenjohtajakaudella
ollut näkyvästi esillä vastustaessaan
perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa. "Punainen kortti
hyökkääjälle" -kampanja on saanut
paljon julkisuutta, ja tulokset ovat olleet rohkaisevia: jopa kolmannes
naisiin kohdistuneista kuolemantapauksista lähisuhdeväkivallan
seurauksena on vähentynyt ensimmäisen kampanjavuoden
aikana. Nykyään Espanjassa kerrotaan mm. TV:ssä nimeltä henkilöt,
jotka ovat syyllistyneet surmatöihin parisuhteessaan. Voidaankin
sanoa, että avoimuudella on mahdollisuus saada paljon hyvää aikaan.
Suomessa lähisuhde- ja perheväkivalta nousi otsikoihin
viikko sitten ikävällä tavalla, kun selvisi,
että hätäpuhelun aikana hätäkeskuspäivystäjä oli
kysynyt soittajalta: "Otatko muijaltas pataan?" Tämä kuvastaa
osaltaan hyvin asenteissamme olevan ongelman. Lähisuhde-
ja perheväkivalta on Suomessa edelleen tabu, johon häpeä ja
vaikeneminen kuuluvat lähes itsestäänselvyyksinä.
Tähän tarvitaan muutos, sillä ongelma
on suuri. Lähisuhde- ja perheväkivallan julkinen
esiin nostaminen on siksi välttämätöntä.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Mihin pikaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä saattaakseen
lähisuhde- ja perheväkivallan julkiseen keskusteluun myös
Suomessa Espanjan tasa-arvoministeri Bibiana Aidon esimerkin tavoin?
Helsingissä 27 päivänä toukokuuta
2010
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies,
olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja
Jari Larikan /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen
KK 455/2010 vp:
Mihin pikaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä saattaakseen
lähisuhde- ja perheväkivallan julkiseen keskusteluun myös
Suomessa Espanjan tasa-arvoministeri Bibiana Aidon esimerkin tavoin?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Kuten kysyjä toteaa, on lähisuhde- ja perheväkivalta
tilastojen mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa yleinen ja vakava
ongelma. Suomessa ongelmaa vastaan on työskennelty pitkään
eri tavoin. Suomi on osallistunut Euroopan neuvoston kampanjaan
lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisessä vuosina
2007—2008, jolloin Suomessa myös toteutettiin
laaja mediakampanja.
Aloitteestani Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen (THL) on
perustettu lähisuhde- ja perheväkivaltaan keskittynyt
yksikkö. THL toimii lähisuhde- ja perheväkivaltaa
koskevien asioiden koordinoijana Suomessa. THL on tehnyt erittäin merkittävän
työn ehkäisytyön juurruttamiseksi viemällä valtakunnalliset
lähisuhde- ja perheväkivallan suositukset ja ohjeet
kuntatasolle ja alueille. THL myös ylläpitää portaalia
www.tervesuomi.fi, joka on tarkoitettu mm. parisuhde- ja perheväkivallan
uhreille, tekijöille ja heidän omaisilleen, neuvomaan
ja ohjaamaan avun hakemisessa. Myös eri lähisuhde-
ja perheväkivallan ehkäisemiseksi työskentelevien
järjestöjen verkkosivuilla löytyy ohjeistusta
avun hakemiseksi eri osapuolille.
Lähisuhde- ja perheväkivallan ennaltaehkäiseminen
sisältyy sekä sisäisen turvallisuuden ohjelmaan
että hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan (2008—2011).
Tasa-arvo-ohjelmassa on sitouduttu muun muassa laatimaan poikkihallinnollinen
ohjelma naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi.
Sosiaali- ja terveysministeriö antoikin syyskuussa 2009
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tehtäväksi
laatia naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamisohjelman
vuosille 2011—2015. Valmisteilla olevan ohjelman tavoitteena
on löytää uusia keinoja mm. väkivallan ennaltaehkäisemiseksi,
väkivallan kierteen katkaisemiseksi ja uhrin auttamiseksi
sekä myös tekijän väkivallasta
vieroittamiseksi ja vastuuseen saattamiseksi.
Ohjelmassa esitetään kohdennettuja ja suunnattuja
kampanjoita eri kohderyhmille, kuten lapset, nuoret, nuoret aikuiset,
ammatteihin opiskelevat ja ammattihenkilöt jne., väkivallan
ennaltaehkäisemiseksi. Näiden suunnattujen kampanjoiden
avulla saadaan julkisuutta ja myös herätetään
yhteiskunnallista keskustelua. Kohdennettuja kampanjoita on mm.
materiaalin tuottaminen eri ikäryhmille.
Nuorille suunnitellaan sähköisen median avulla
toteutettavaa kampanjaa seksuaalisen väkivallan vastustamiseksi
ja maahanmuuttajille suunnataan informaatiota Suomen lainsäädännöstä ja tavoista
suhtautumisessa lähisuhde- ja perheväkivaltaan
ja tietoa siitä, mistä apu löytyy. Ohjelman
tarkoituksena on lisäksi parantaa kuntatyöntekijöiden
yhteistyön toimintamalleja niin, että apua tarvitsevat
pääsisivät nopeasti avun piiriin. Tavoitteena
on rakentaa väkivallan ennaltaehkäisemiseksi toimintamallit
sisälle rakenteisiin ja aloittaa tähän
liittyvä asennekasvatus jo lapsista ja nuorista.
Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta
2010
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 455/2010 rd undertecknat
av riksdagsledamot Jari Larikka /saml:
Vilka skyndsamma åtgärder ämnar
regeringen vidta för att väcka offentlig diskussion
om våld i nära relationer och inom familjen även
i Finland, såsom Spaniens jämställdhetsminister
Bibiana Aido gjort i Spanien?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Såsom spörsmålsställaren
konstaterar, är våld i nära relationer
och inom familjen enligt statistiken ett allmänt och allvarligt
problem i det finländska samhället. I Finland
har problemet motarbetats länge på många
olika sätt. Finland deltog i Europarådets kampanj
för reducering av våld i nära relationer
och inom familjen under åren 2007—2008. Samtidigt
genomfördes en omfattande kampanj i medierna i Finland.
På mitt initiativ har det inom Institutet för
hälsa och välfärd inrättats
en enhet som koncentrerar sig på våld i nära
relationer och inom familjen. Institutet för hälsa
och välfärd samordnar frågor som berör
våld i nära relationer och inom familjen i Finland.
Institutet för hälsa och välfärd
har gjort ett ytterst betydande arbete för att etablera
det förebyggande arbetet, genom att föra de riksomfattande
rekommendationerna och anvisningarna om våld i nära
relationer och inom familjen till kommunal och regional nivå.
Institutet för hälsa och välfärd
upprätthåller också portalen www.tervesuomi.fi,
som är avsedd som rådgivning och vägledning
i hjälpsökandet för personer som upplevt
våld i nära relationer och inom familjen, samt
för våldsutövarna och deras anhöriga.
På de webbplatser som upprätthålls av olika
organisationer som arbetar med förebyggande av våld
i nära relationer och inom familjen finns ytterligare anvisningar
om hur olika parter kan söka hjälp.
Åtgärder för att förebygga
våld i nära relationer och inom familjen ingår
såväl i programmet för den inre säkerheten
som i regeringens jämställdhetsprogram (2008—2011).
I jämställdhetsprogrammet har regeringen bland
annat förbundit sig att göra upp ett sektorsövergripande program
för att minska våldet mot kvinnor. Social- och
hälsovårdsministeriet gav i september 2009 Institutet
för hälsa och välfärd i uppdrag
att göra upp ett program för att bekämpa
våldet mot kvinnor för åren 2011—2015.
Målet för programmet är att hitta nya
metoder bl.a. för att förebygga våld,
bryta våldsspiralen och hjälpa offret samt för
att avvänja våldsutövaren från
våld och ställa honom eller henne till svars för
våldet.
I programmet föreslås fokuserade och riktade kampanjer
för att förebygga våld. Kampanjerna riktas
till olika målgrupper, t.ex. barn, unga, unga vuxna, yrkesstuderande
och yrkesutbildade personer osv. De här riktade kampanjerna
ger publicitet och väcker också samhällsdiskussion.
I en riktad kampanj kan man t.ex. producera material för
olika åldersgrupper.
För unga planeras en kampanj för bekämpning
av sexuellt våld, som ska genomföras med hjälp
av elektroniska medier. Till invandrare riktas information om Finlands
lagstiftning och förhållningssätt till
våld i nära relationer och inom familjen, samt
information om var hjälp kan fås. Syftet med programmet är
också att förbättra verksamhetsmodellen
för samarbetet mellan kommunanställda, så att
de behövande snabbt får hjälp. Målet är
att bygga in verksamhetsmodellerna för förebyggande
av våld i strukturerna och påbörja en
attitydfostran redan hos barn och unga.
Helsingfors den 17 juni 2010
Omsorgsminister Paula Risikko