Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Vuoden 1987 alusta voimaan tulleella puoluelain muutoksella (1048/1986) tarkistettiin puolueiden kirjanpitovelvollisuutta ja eräiden asiakirjojen toimittamista oikeusministeriölle koskevia säännöksiä. Lakiin myös lisättiin säännös oikeusministeriön oikeudesta tarkastaa puolueiden ja näiden piiri- ja naisjärjestöjen tilinpitoa ja varojen käyttöä. Puolueiden tulee toimittaa oikeusministeriölle vuosittain puolueen ja sen piirijärjestöjen tuloslaskelma ja tase liitteineen sekä tilintarkastuskertomus. Tuloslaskelmissa on esitettävä vaalitoiminnasta aiheutuneet tuotot ja kulut riittävästi eriteltynä. Ministeriö antaa vuosittain kertomuksen puoluelaissa tarkoitetusta varainkäytön valvonnasta. Oikeusministeriön ohella myös Valtiontalouden tarkastusvirastolla on oikeus tarkastaa puolueille ja niiden piiri- ja naisjärjestöille valtionavustuksena annettujen varojen käyttöä.

Tarkastusmenettelyn voidaan katsoa toimivan tyydyttävästi ja toistaiseksi tarkastuksissa onkin jouduttu kiinnittämään puolueiden huomiota pääosin vain teknisluonteisiin puutteisiin ja epäkohtiin. Puolueiden keskeinen tulolähde on valtion myöntämä puoluetuki. Valvontatoiminnassa saatujen tietojen pohjalta näyttää siltä, että poliittisen toiminnan muut keskeiset tulolähteet ovat muut valtiolta saadut tuet, kuten eduskuntaryhmän kansliamääräraha, nuorisojärjestöjen saamat avustukset ja lehdistötuki, jäsenistöltä saatava tuki (kuten jäsen- ja kannatusmaksut, talkootyö, tuotot arpajaisista ja maksullisista tilaisuuksista, taustajärjestöjen rahallinen tuki, joka saattaa ilmetä muun muassa toimitilojen käyttöön antamisena ilman vuokraa tai alennetuin vuokrin), sekä yrityksiltä saatava erilainen tuki (kuten avustukset, tuki-ilmoitukset, alennukset sekä korko- ja sijoitustoiminnan tuotot).

Puoluelain mukaista puolueiden toiminnan ja varainkäytön valvontaa voidaan pitää riittävänä sen varmistamiseksi, että lahjustyyppistä puoluerahoitusta ei esiinny. Puolueiden tilinpäätösten julkisuus on myös omiaan lisäämään puoluerahoituksen ja puoluetoiminnan avoimuutta. Vielä on syytä mainita, että eri tiedotusvälineet ovat viime vuosina tehneet laajojakin selvityksiä puolueiden varainkäytöstä.

Laki ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta (414/2000) tuli voimaan 15.5.2000 ja sitä sovellettiin ensimmäisen kerran vuoden 2000 kunnallisvaaleissa. Laki velvoittaa vaaleissa valitut kansanedustajat, valtuutetut ja Euroopan parlamentin jäsenet varahenkilöineen sekä kaikki presidentinvaalin ehdokkaat julkistamaan vaalirahoituksensa vaalien jälkeen.

Hallitus on myös antanut eduskunnalle esityksen lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä eräiden virkarikoksia ja niihin liittyviä rikoksia koskevien säännösten muuttamisesta (HE 77/2001 vp). Ehdotukseen sisältyy kansanedustajien lahjontakielto. Eduskunta on hyväksynyt lakiehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä 4.6.2002.

Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande:

Genom en ändring av partilagen (1048/1986) som trädde i kraft i början av 1987 justerades bestämmelserna om partiernas bokföringsskyldighet och vissa handlingar som skall tillställas justitieministeriet. I lagen togs också in en bestämmelse om justitieministeriets rätt att granska partiernas och deras krets- och kvinnoorganisationers räkenskapsföring och medelsanvändning. Partierna skall årligen tillställa justitieministeriet partiets och dess kretsorganisationers resultat- och balansräkningar jämte bilagor samt revisionsberättelser. I resultaträkningarna skall intäkterna och kostnaderna för valarbete uppges tillräckligt specificerade. Ministeriet lämnar årligen en berättelse om tillsynen enligt partilagen över medelsanvändningen. Utöver justitieministeriet har även statens revisionsverk rätt att granska användningen av de medel som beviljats partierna och deras krets- och kvinnoorganisationer såsom statsunderstöd.

Granskningsförfarandet kan anses fungera tillfredsställande och hittills har endast brister och missförhållanden av teknisk natur behövts påtalas vid granskningarna. Statens partistöd är partiernas viktigaste inkomstkälla. Upplysningar som inhämtats vid tillsynsverksamheten ger vid handen att de övriga viktiga inkomstkällorna för den politiska verksamheten består av andra understöd från staten, såsom riksdagsgruppens kanslianslag, bidrag och presstöd till ungdomsorganisationerna, understöd från medlemmarna (såsom medlems- och understödsavgifter, talkoarbete, intäkter från lotterier och avgiftsbelagda tillställningar, finansiellt stöd från bakgrundsorganisationerna, som kan ta formen av t.ex. lokaler som ställs till förfogande hyresfritt eller mot sänkt hyra) samt annat stöd från företag (bidrag, annonser, rabatter samt intäkter från ränte- och investeringsverksamhet).

Övervakningen enligt partilagen av partiernas verksamhet och medelsanvändning kan anses tillräcklig för att partifinansiering av korruptionstyp inte skall förekomma. Det faktum att partiernas bokslut är offentliga är även ägnat att öka partifinansieringens och partiverksamhetens öppenhet. Ytterligare kan nämnas att olika medier under de senaste åren har gjort omfattande undersökningar av partiernas medelsanvändning.

Lagen om anmälan av kandidaters valfinansiering (414/2000) trädde i kraft den 15 maj 2000 och tillämpades första gången vid kommunalvalet 2000. Lagen förpliktar dem som valts till riksdagsmän, fullmäktige och ledamöter av Europaparlamentet och dem som valts till ersättare för dessa att göra anmälan om sin valfinansiering efter valen.

Regeringen har även lämnat riksdagen en proposition om godkännande av vissa bestämmelser i Europarådets straffrättsliga konvention och med förslag till ändring av vissa bestämmelser om tjänstebrott som har samband med dem (RP 77/2001 rd). I förslaget ingår ett förbud mot att muta riksdagsmän. Riksdagen godkände lagförslaget vid första behandlingen den 4 juni 2002.