KIRJALLINEN KYSYMYS 574/2014 vp
KK 574/2014 vp - Tuula Peltonen /sd
Tarkistettu versio 2.0
Mönkijöiden turvallisuuden parantaminen
Eduskunnan puhemiehelle
Tänä kesänä on
jälleen uutisoitu kymmenistä vakavista mönkijäonnettomuuksista.
Yleisimmin onnettomuuksissa mönkijä kaatuu maaston
epätasaisuuden takia ja kuljettaja jää mönkijän
alle vakavin seurauksin. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat
tutkivat kaikki kuolemaan johtaneet onnettomuudet. Tutkijalautakunnat ovat
päätyneet suosittamaan turvakaarien asentamista
mönkijöihin.
Rekisteröimätön mönkijä on
maastoajoneuvo, jota koskevat maastoajoneuvoasetuksen säännöt. Maastossa
ja jäällä mönkijää voi
kuljettaa 15 vuotta täyttänyt. Maastossa saa ajaa
maanomistajan luvalla. Maastomönkijällä ajaminen
tiellä sallitaan vain tilapäisesti, kun tietä ylitetään
tai jos tietä pitkin ajamista on pidettävä tien
turvallisen ylittämisen kannalta tarpeellisena. Moottoritietä ei
saa ylittää, ja junaradankin saa ylittää vain
tasoristeyksissä. Tie on kuitenkin lupa ylittää,
ja vesistön tai rautatien kohdalla saa käyttää siltaa.
Jos maasto-olot ovat vaikeat, voidaan tiellä ajaa erityistä varovaisuutta
noudattaen 40 kilometrin tuntinopeudella. Pelkästään
tien ylittäminen vaatii B-luokan ajokortin. Tieliikennemönkijöitä koskevat
toiset säännöt. Tieliikennemönkijät
on rekisteröitävä, ja niillä ajettaessa
on käytettävä suojakypärää.
Lisäksi mönkijällä ajo tiellä ja
tien yli edellyttää mönkijän
luokkaan sopivaa ajokorttia.
Mönkijöillä ajaminen on tällä hetkellä kuitenkin
edelleen turvatonta. Markkinoilla on myynnissä monenlaisia
mönkijöitä, joista monissa on ilmennyt
vakavia turvallisuuspuutteita. Mm. Kilpailu- ja kuluttajavirasto
on todennut, että runkorakenne ja rungon kestävyys
ovat usein heikkoja, ketjun suojaus riittämätöntä ja
kuumenevien osien suojaus puutteellista; lisäksi on esiintynyt lukuisia
muita pienempiä puutteita. Mönkijässä painopiste
on myös ajettaessa korkealla ja akseliväli lyhyt
ja kapea. On todettu, että mönkijät ovat yllättävän
raskaita. Jos mönkijä kaatuu, kuskille ei jää minkäänlaista
hengitystilaa. Turmista suurin osa on johtunut puristuksiin jäämisestä niin, että
uhri
on menehtynyt tukehtumiseen tai rintakehävammaan. Kaatuminen
voi sattua vahingossa kokemattomalle kuljettajalle, mutta osassa
onnettomuuksia on ollut syynä varomaton ajo. Valitettavan
usein mönkijäonnettomuuksiin liittyy leikkiminen.
Kaatumistilanteessa kuskilla ei ole kypärän
lisäksi mitään turvavälineitä.
Suojakypärän käyttökin on pakollista
tällä hetkellä vain tieliikennemönkijän
kuljettajalla. Liikennevakuutuskeskus on esittänytkin suojakypärää pakolliseksi
myös maastomönkijää ajettaessa.
Pakollinen turvakaari olisi suojavälineenä tärkeä.
Turvakaarella tarkoitetaan ajajan yläpuolella olevaa kaatumisen kestävää ja
mönkijän rungossa kiinni olevaa metallikaarta.
Turvakaari estää ajajaa ja matkustajaa jäämästä kaatuvan
mönkijän alle puristuksiin. Traktoreihin tulivat
kaatumisonnettomuuksien vuoksi samankaltaiset turvakaaret pakollisiksi
vuosikymmeniä sitten.
Samoin olisi tärkeää selkeyttää mönkijöitä koskevaa
ajoneuvo- ja tielainsäädäntöä.
Tällä hetkellä omistajan ja kuljettajan
on itse otettava selvää eri lähteistä,
mitkä vaatimukset koskevat juuri omaa ajoneuvoa. Myös
mönkijöiden kuljettajia tulisi valistaa paremmin
ajoneuvon ominaisuuksista ja käyttäytymisestä erilaisissa
maastoissa. Myyntitilanteessa olisi hyvä saada käsittely-
ja huoltokoulutusta sekä ajo-ohjeita vaikka erillisellä dvd:llä mukaan.
Työmönkijöihin on jo saatavissa ohjeistusta
ja koulutusta mm. metsäalan oppilaitoksissa, mutta yksityiskäyttöön
ostettujen mönkijöiden kuljettajat ovat täysin
oman aktiivisuutensa varassa ohjeistuksen suhteen.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä, että mönkijöiden
turvallisuutta ryhdytään lopultakin parantamaan
mm. turvakaarien asentamisen, suojakypärän käytön
lisäämisen, ostotilanteen ohjeistuksen ja lainsäädännön
selkeyttämisen keinoin?
Helsingissä 14 päivänä heinäkuuta
2014
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Tuula Peltosen /sd näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 574/2014 vp:
Mitä hallitus aikoo tehdä, että mönkijöiden
turvallisuutta ryhdytään lopultakin parantamaan
mm. turvakaarien asentamisen, suojakypärän käytön
lisäämisen, ostotilanteen ohjeistuksen ja lainsäädännön
selkeyttämisen keinoin?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Liikenne- ja viestintäministeriössä on
tiedostettu mönkijöiden turvallisuustilanteen
heikkeneminen. Tiedossamme on, että vuosina 2009—2011 Suomessa
tapahtui yhteensä 19 kuolemaan johtanutta mönkijäonnettomuutta.
Vuonna 2012 kuolemantapauksia oli seitsemän ja huomion
arvoista on, että kenelläkään
menehtyneistä ei ollut kypärää.
Turvallisuustilanteeseen on vaikuttanut erityisesti mönkijöiden
lisääntyminen.
Tyypillisessä kuolemaan johtaneessa onnettomuudessa
menehtynyt on ollut mönkijää kuljettanut
46—65-vuotias mies, joka on ajanut ajoneuvoa alkoholin
vaikutuksen alaisena sekä ilman suojakypärää.
Yleisimmät mönkijäonnettomuudet ovat
teiltä suistumisia ja kaatumisia. Tyypillistä niissä on
pään lyöminen esteeseen tai kuljettajan
jääminen kaatuneen mönkijän
alle. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien mukaan suojakypärä olisi
voinut pelastaa useita menehtyneitä kuljettajia.
Mönkijät voidaan jakaa käyttötarkoituksen mukaan
kahteen ryhmään: maastomönkijöihin
ja tieliikennemönkijöihin. Tieliikenteeseen tarkoitetut
mönkijät ovat nelipyörä (katumönkijä,
L7e-luokka) ja kevyt nelipyörä (mopomönkijä,
L6e-luokka). Maastomönkijöihin kuuluvat työkäyttöön
tarkoitetut T3-luokan traktori (traktorimönkijä)
sekä vain maastossa käytettäväksi
tarkoitettu maastoajoneuvo (maastomönkijä). Traktorimönkijää on
mahdollista kuljettaa tiellä T-luokan ajo-oikeudella. Maastomönkijää voi
kuljettajaa tiellä vain poikkeustapauksessa ja tällöin
vaatimuksena on B-luokan ajo-oikeus.
Täysin samanlaisten ajoneuvovarusteiden edellyttäminen
maastokäyttöön tarkoitetuilta mönkijöiltä kuin
tieajoneuvoilta olisi epätarkoituksenmukaista. Suojakypärä ei
kuitenkaan ole ajoneuvovaruste, vaan henkilökohtainen suojaväline.
Tällä hetkellä kokoaikaista suojakypäräpakkoa
edellytetään tieliikennelain 89 §:n
mukaan vain tieliikennemönkijöitä käyttäviltä, maastomönkijöitä kypäräpakko
ei koske. Epäkohta on tiedostettu liikenne- ja viestintäministeriössä ja
sitä tullaan arvioimaan käynnissä olevan
tieliikennelainsäädännön kokonaisuudistuksen
yhteydessä. Mainittakoon tässä vielä,
että moottorikelkan kuljettajalla ja matkustajalla on kokonaikainen
kypäräpakko.
Turvakaari on ajoneuvovaruste, josta säännellään
pääosin EU:n tasolla. Suomi noudattaa ajoneuvojen
luokittelussa, teknisissä vaatimuksissa ja ajokorttivaatimuksissa
lähtökohtaisesti EU-säädöksiä.
EU-säädöksissä L-luokan ajoneuvojen,
joihin mönkijöistä tieliikenteeseen tarkoitetut
nelipyörä ja kevyt nelipyörä kuuluvat,
luokittelu ja tekniset vaatimukset ovat muuttumassa. Kaksi- ja kolmipyöräisten
ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja
markkinavalvonnasta 15.1.2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston
asetuksessa (EU) N:o 168/2013 määritetään
L-luokan ajoneuvojen luokittelussa noudatettavat perusteet. EU:n
komissio on yhdessä jäsenmaiden kanssa aloittanut
työskentelyn L-luokan ajoneuvojen liikenneturvallisuus-
ja ympäristösäädösten
uudistamiseksi. Suomen tavoitteena on parantaa näiden ajoneuvojen
turvallisuutta kehittämällä esimerkiksi
jarruja ja kolariturvallisuutta koskevia vaatimuksia.
Mönkijän ostotilannekoulutus voisi olla käytännössä hankala
toteuttaa lainsäädännöllä.
Se voisi edellyttää täysin uudenlaisen
koulutusjärjestelmän muodostamista ajokorttiopetuksen
rinnalle. Toisaalta vastuullisimmat myyjät tarjoavat
tällä hetkellä koulutusta halukkaille.
Mönkijöitä ostetaan myös yksityisiltä henkilöiltä ja tällöin
koulutusvaatimusta ei olisi mahdollista edellyttää.
Tietoa mönkijöitä koskevista säännöistä,
niiden käyttämisestä ja käytön
riskeistä on saatavilla esimerkiksi Liikenneturvan internetsivuilla
(www.liikenneturva.fi), josta löytyy myös erillinen
mönkijäopas.
Helsingissä 5 päivänä elokuuta
2014
Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 574/2014 rd undertecknat
av riksdagsledamot Tuula Peltonen /sd:
Vad tänker regeringen göra för
att man äntligen ska börja förbättra
fyrhjulingarnas säkerhet bland annat genom att montera
störtbågar, öka användningen av
skyddshjälm, ge instruktioner vid köp och förtydliga
lagstiftningen?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Vid kommunikationsministeriet är man medveten om att
fyrhjulingarnas säkerhetssituation försämrats. Åren
2009—2011 inträffade sammanlagt 19 dödsolyckor
med fyrhjulingar i Finland. År 2012 var antalet dödsfall
sju, och det är värt att notera att inget av offren
använde skyddshjälm. Till den försämrade
säkerhetssituationen har i synnerhet bidragit det ökade
antalet fyrhjulingar.
Vid en typisk dödsolycka är offret en 46—65-årig
man som kört fordonet alkoholpåverkad och utan
skyddshjälm. De vanligaste fyrhjulingsolyckorna är
avkörningar och olyckor där fordonet välter.
Typiskt slår offret huvudet i ett hinder eller hamnar under
fyrhjulingen när denna välter. Enligt kommissionerna
för undersökning av trafikolyckor hade hjälm
räddat flera omkomna förare.
Fyrhjulingarna kan enligt sitt ändamål indelas i
två grupper: fyrhjulingar för vägtrafik
och terränghjulingar. Fyrhjulingarna för vägtrafik är s.k.
kvadricyklar (fordon i kategori L7e) och lätta fyrhjulingar
(fordon i kategori L6e). Till terränghjulingarna räknas
hjultraktorer i kategori T3 vilka är avsedda som arbetsredskap
och ATV (All Terrain Vehicle) vilka enbart är avsedda att framföras
i terrängen. Hjultraktor får framföras på väg
med körrätt för fordon av kategori T.
Terränghjuling får framföras på väg
bara i undantagsfall och då är kravet körrätt
för fordon av kategori B.
Att kräva identisk fordonsutrustning för terrängfordon
och fordon avsedda för vägtrafik är inte ändamålsenligt.
Skyddshjälm hör dock inte till fordonsutrustningen
utan är personlig skyddsutrustning. Enligt 89 § i
vägtrafiklagen krävs skyddshjälm under
körning för närvarande bara för
fyrhjulingar avsedda för vägtrafik, för
terränghjulingarna är hjälm inte obligatorisk.
Detta missförhållande har uppmärksammats
av kommunikationsministeriet och det kommer att åtgärdas
i samband med totalreformen av vägtrafiklagstiftningen
som nu pågår. Här kan också nämnas
att hjälm är obligatorisk för snöskoterförare och
deras passagerare.
Störtbågen är ett fordonstillbehör
som huvudsakligen regleras på EU-nivå. Finland
tillämpar i princip EU:s rättsakter när
det gäller klassificering av fordon, tekniska krav på dem
och körkortskrav. I EU:s rättsakter ser man för
närvarande över klassificeringen av fordon i kategori
L, dit de för vägtrafik avsedda kvadricyklarna
och de lätta fyrhjulingarna räknas. I Europaparlamentets
och rådets förordning (EU) nr 168/2013
av den 15.1.2013 om godkännande av och marknadstillsyn
för två- och trehjuliga fordon och fyrhjulingar
anges de grunder enligt vilka fordon i kategori L ska klassificeras.
EU-kommissionen har i samarbete med medlemsländerna börjat
reformera rättsakterna gällande trafiksäkerhet
och miljö för fordon i kategori L. Finland avser
förbättra dessa fordons säkerhet genom
att utveckla exempelvis kraven på bromsar och krocksäkerhet.
Utbildning i samband med köp av en fyrhjuling kan vara
besvärligt att realisera lagstiftningsvägen. Det
kunde förutsätta etablering av ett helt nytt utbildningssystem
vid sidan av körkortsutbildningen. Å andra sidan
ger ansvarsmedvetna säljare redan utbildning åt
intresserade. Fyrhjulingar köps också av privatpersoner och
i det fallet kan man inte kräva utbildning. Information
om de regler som gäller för fyrhjulingar, om deras
användning och om riskerna i samband med körning
finns på Trafikskyddets webbplats (www.liikenneturva.fi),
där det också finns en fyrhjulingsguide.
Helsingfors den 5 augusti
2014
Trafik- och kommunminister Paula Risikko