Jo vuonna 1999 sosiaali- ja terveysministeriön varhaiskasvatustyöryhmän muistiossa (1999:4) esitettiin, että 1.4.1973 voimaan tulleet lasten päivähoidosta annettu laki ja asetus tulisi kokonaisuudessaan uudistaa. Työryhmä esitti tuolloin, että tulisi säätää laki lasten päivähoidosta ja varhaiskasvatuksesta. Työryhmä totesi, että sääntely ei vastaa asiallisesti eikä lakiteknisesti tämän päivän käytäntöjä.

Vuonna 2001 yli sata kansanedustaja allekirjoitti toimenpidealoitteen (TPA 261/2001 vp), jossa vaadittiin työryhmän asettamista valmistelemaan varhaiskasvatuslainsäädännön kokonaisuudistusta. Olin itse tämän toimenpidealoitteen ensimmäinen allekirjoittaja.

Tämän jälkeen päivähoitolain uudistaminen varhaiskasvatuslaiksi on ollut kirjattuna hallitusohjelmissa vuosina 2003—2006, 2007—2010 ja 2011—2014. Kuluvaa vaalikautta on jäljellä puoli vuotta. Edelleenkään meillä ei ole hallituksen esitystä varhaiskasvatuslaiksi eikä selvää tulevaisuuden kuvaa siitä, miltä haluamme varhaiskasvatuspalvelujen näyttävän tulevaisuudessa.

Valtion ensi vuoden talousarvioesityksen opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokka esiteltiin eduskunnalle 17.9.2014. Talousarvioesityksessä ei ole varattu määrärahoja varhaiskasvatuksen kehittämiseen. Myönteistä esityksessä on kuitenkin siinä asetettu tavoite, että vuoteen 2020 mennessä 95 % 4-vuotiaista lapsista osallistuisi varhaiskasvatukseen.

Tämä tavoite on hyvä, vaikka ei kovin kunnianhimoinen verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin, joissa jo nyt lähes 100 % yli kolmivuotiaista lapsista on pedagogisen varhaiskasvatuksen piirissä. Ensi vuoden valtion talousarvioesityksessä on laskettu, että vuonna 2015 päivähoitoon osallistuu vain noin 700 lasta enemmän kuin vuonna 2014. Näyttää siis siltä, että varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrän kasvua ei todellisuudessa tavoitella tai toivota.

Vuoden 2015 valtion talousarvioesityksessä on määritelty Opetushallitukselle tehtäväksi valmistella varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteet. Tämä on myös hyvä mutta haastava tavoite Opetushallitukseen kohdistuvien säästötoimenpiteiden takia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n 12.9.2014 julkaiseman "Lapsiperheiden hyvinvointi 2014" -raportin mukaan korkeammin koulutettujen vanhempien lapset ovat useammin hoidossa päiväkodissa verrattuna vähemmän koulutettujen vanhempien lapsiin. Näin siis koulutettujen vanhempien lapset osallistuvat useammin päiväkotien tuottamaan pedagogiseen varhaiskasvatukseen. Tämä tosiasia ei tue koulutukselliselle tasa-arvolle asetettuja tavoitteita. Euroopan unioni on omissa kannanotoissaan nimenomaan esittänyt ratkaisuksi huono-osaisuuden kierteen katkaisemiseksi mm. sitä, että vanhempien tietoisuutta varhaiskasvatuksen vaikuttavuudesta tulee lisätä.

Varhaiskasvatuslakia valmisteleva työryhmä asetettiin joulukuussa 2012. Kyseinen työryhmä jätti mietintönsä maaliskuussa 2014. Työryhmän mietintöön jätettiin 10 eriävää mielipidettä. Työryhmän mietinnöstä järjestetyllä lausuntokierroksella lausuntoja antoi noin 100 eri tahoa. Useimmissa lausunnoissa todettiin, että esitys on hyvä pohja jatkotyölle.

Pääministeri Aleksanteri Stubbin hallitusohjelmassa todetaan, että varhaiskasvatuslain valmistelua jatketaan suunnitellusti.

Uuden varhaiskasvatuslain säätämisen ongelmallisuutta on perusteltu taloudellisella tilanteella. Lain uudistaminen voitaisiin kuitenkin aloittaa pienemmät kustannusvaikutukset käsittävillä toimenpiteillä. Uudistamisen ensimmäisessä vaiheessa voitaisiin täsmentää varhaiskasvatuksen tavoitteita nykyistä tavoitteellisemmiksi sekä selkiyttää varhaiskasvatuksen ja päivähoidon välistä eroa käsitteitä tarkentamalla. Lisäksi voitaisiin selkiyttää henkilöstön tehtäviä ja vastuualueita. Tällaiset uudistukset olisivat ensisijassa toiminnallisia uudistuksia eivätkä vaatisi suuria taloudellisia panostuksia. Lainsäädännön uudistus tulee käynnistää, jotta varhaiskasvatukselle annetaan sen ansaitsema rooli kasvatus- ja koulutusjärjestelmässä. Laadukas varhaiskasvatus on parhaita välineitä koulupudokkaiden vähentämiseen ja syrjäytymisen ennalta ehkäisemiseen.