Nykyisen potilasvahinkolain 2 §:n
mukainen korvausvastuu tutkimuksessa, hoidossa tai muussa vastaavassa
käsittelyssä ei koske potilaan kehoon pysyvästi
asennettavia tuotteita, kuten esim. tekoniveliä tai sydämentahdistajia.
Tämä on erikseen todettu asiaa koskevassa hallituksen esityksessä vuodelta
1998. Huomioiden ne perusteet, joilla nykyinen potilasvahinkolaki
on säädetty, olisi johdonmukaista ulottaa korvausvastuu
myös potilaan kehoon pysyvästi asennettaviin laitteisiin.
Tällaisten laitteiden aiheuttamat vahingot voivat olla
todella vakavia potilaan terveydelle, eikä näiden
vahinkojen rajaamiselle potilasvahinkolain ulkopuolelle ole perusteita.
Kaksi eduskunnan oikeusasiamiestä on todennut, että lainsäädännössä on
selkeä puute, joka tulisi korjata. Riitta-Leena Paunio
vuonna 2003 sekä Petri Jääskeläinen
vuoden 2013 elokuussa ovat todenneet tämän asian.
(Riitta-Leena Paunio, 10.4.2003, Dn:o 514/4/01
sekä Petri Jääskeläinen, 22.8.2013,
Dn:o 353/4/13). Oikeusasiamies Riitta-Leena Paunion
antamassa ratkaisussa todetaan muun muassa seuraavasti: "Totean
käsityksenäni, että potilaaseen asennettavien
lääkintälaitteiden virheellisyyden aiheuttamien
vahinkojen korvaamista koskevat säädökset
ovat potilaan oikeusturvan kannalta puutteelliset ja johtavat joissakin
tapauksissa siihen, ettei potilaalla ole käytännössä mahdollisuutta
saada korvausta tällaisesta vahingosta."
Samoin peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson myönsi
15.5.2013 antamassaan vastauksessa kirjalliseen kysymykseen KK 346/2013
vp, että lakimuutos on tarpeen. Ministeri kirjoitti
mm. seuraavasti: "Potilasvahinkolaki koskee Suomessa annetun
terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä potilaalle aiheutuneen henkilövahingon
korvaamista potilasvakuutuksesta. Lain 2 § määrittelee
korvauksen edellytykset. Silloin kuin haitta johtuu virheellisestä tai huonosti
toimivasta keinonivelestä itsestään esimerkiksi
valmistusvian tai suunnitteluvian takia, potilasvahinkolakia on
tulkittu vuosia niin, että korvausta ei myönnetä.
Tämä on selkeä puute nykylainsäädännössä.
Asiaan on puututtava ja lainsäädäntöä muutettava
niin, että se kohtelee tekonivelpotilaita oikeudenmukaisesti."
Ongelma olisi korjattavissa pienellä lakimuutoksella,
joka ei aiheuta suuria lisäkustannuksia valtiolle. Valtio
maksaisi tämän esityksen mukaisesti korvaukset
vahingosta kärsineelle henkilölle, ja sen jälkeen
valtio voisi varmasti periä nämä vahingot
valmistajalta.
En ole lääkäri, mutta jo maalaisjärjellä voi
ajatella juuri kehoon pysyvästi asennettavien laitteiden
viallisuuden aiheuttavan hyvinkin vakavia vaurioita terveydelle.
Suomessa tehdään vuosittain noin 20 000
lonkan ja polven tekonivelleikkausta, etenkin vanhemmalle väestölle.
joilla on parannettu huomattavasti ihmisten elämänlaatua.
Lähes liikuntakyvyttömiksi tulleita ihmisiä on
saatu kävelemään jälleen omin
jaloin. Kuitenkin kehoon pysyvästi asennettavien laitteiden
viallisuus aiheuttaa suuren vaaraan potilaan terveydelle. Vialliset
nivelet ovat hajonneet ja johtaneet liikuntakyvyn heikkenemiseen,
uusintaleikkauksiin riskeineen sekä raskasmetallien (kromi
ja koboltti) pääsyn elimistöön.
Nykyinen potilasvahinkolaki säätää korvausoikeuden
edellytyksistä, että korvaus henkilövahingosta
suoritetaan, jos se on aiheutunut "tutkimuksessa, hoidossa
tai muussa vastaavassa käsittelyssä käytetyn
sairaanhoitolaitteen tai -välineen viasta". Jos
siis tutkimuslaite on viallinen ja se aiheuttaa vahinkoa, niin laki
tulisi sovellettavaksi. Hoidossa käytettäväksi
laitteeksi ei kuitenkaan katsota ihmisen kehoon asennettavaa laitetta,
vaikka asentaminen kuitenkin tapahtuu juuri sairauden hoidon vuoksi.
Mitään lääketieteellistä perustetta
tällaiselle jaottelulle ei ole esitetty.
Asian korjaamiseksi on 28.2.2013 jätetty eduskunnassa
lakialoite LA 9/2014 vp. Aloite on lähetetty
sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, mutta sitä ei ole siellä otettu
käsittelyyn. Koska mitään perusteita
nykyiselle eriarvoistavalle käytännölle
ei ole esitetty ja sen puutteet on useilta arvovaltaisilta tahoilta
myönnetty, niin hallituksen tulisi viipymättä antaa
lakiesitys oikeustilan korjaamiseksi tältä osin.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin korjatakseen
tekonivelpotilaiden korvauksia koskevan puutteellisuuden
lainsäädännössä, ja
jos ei aio, niin
millä perusteella hallitus ei aio puuttua tähän
selkeästi havaittuun puutteellisuuteen?