Suomessa on käytössä useita
erilaisia kilpirauhaslääkkeitä. Niistä kahdella
on myyntilupa (Thyroxinilla ja Tyrazolilla) ja loput ovat ns. erityisluvallisia
valmisteita. Fimea voi myöntää tietyn
lääkkeen käyttöön erityisluvan,
mikäli käytölle on olemassa hoidollinen
tai kansanterveydellinen syy (lääkelaki 21 f §),
ja mikäli muuta hoitoa ei ole tai se ei tuo toivottua tulosta
(lääkeasetus 10 b §).
Fimea on myöntänyt erityislupia useille eri kilpirauhaslääkkeille,
mukaan lukien Liothyronin, Thybon, Armour Thyroid sekä Thyroid. Näistä kaksi
ensin mainittua sisältävät synteettistä T3-hormonia,
ja viimeksi mainitut ovat ns. eläinperäisiä kilpirauhaslääkkeitä.
Suomessa on yli 3 000 potilasta, jotka käyttävät
erityisluvallisia kilpirauhasvalmisteita (eläinperäisillä kilpirauhaslääkkeillä on
noin 1 800 käyttäjää ja
T3-lääkkeillä noin 1 300 käyttäjää).
Ministeri Huovinen on todennut vastauksessaan kirjalliseen kysymykseeni,
että Endokrinologiyhdistyksen mukaan "eläinperäisiä kilpirauhasuutteita
sisältäviä valmisteita ei pidä käyttää kilpirauhasen
vajaatoiminnan hoitoon". On huolestuttavaa, jos ministeri
jakaa Endokrinologiyhdistyksen käsityksen ja katsoo, ettei
eläinperäisiä kilpirauhaslääkkeitä tule
käyttää. Ymmärtääkseni
tämä on vain Endokrinologiyhdistyksen subjektiivinen
kanta.
Suomen lääkevalvontaviranomainen, Fimea, ei
pidä ongelmallisena eläinperäisten valmisteiden
käyttöä — ei myöskään
USA:n lääkevalvontaviranomainen FDA. En ymmärrä,
miksi ministeri haluaa kieltää lääkityksen,
jonka tarpeesta ja turvallisuudesta ovat olleet yksimielisiä paitsi
Fimea myös lääkkeen määrännyt
lääkäri ja potilas itse. Eläinperäiset
lääkkeet ovat turvallisia oikein käytettyinä,
ja niistä löytyy vain yksi haittavaikutusilmoitus
Fimealle koko niiden markkinoillaoloajalta.
Ministeri Huovinen näyttäisi sen sijaan olevan
synteettisten kilpirauhasvalmisteiden kannalla. Hän toteaa: "Suomessa
synteettinen puhdas hormoni on ollut saatavilla jo 50-luvulta." Suomessa
on tosiaan ollut saatavilla synteettistä kilpirauhashormonia
jo 1950-luvulta alkaen, ja ensimmäisenä oli saatavilla
synteettistä T3-hormonia (Liothyronin) ja vasta 1970-luvulta
alkaen synteettistä T4-hormonia (Thyroxin). Sinänsä hyvä,
jos ministerin mielestä maassamme saatavilla olevat synteettiset
kilpirauhaslääkkeet — näin ollen
myös synteettinen T3 — ovat puhtaita ja turvallisia
käyttää.
Kuten olen jo aiemmassa kirjallisessa kysymyksessäni
todennut, harvinaisia lääkkeitä käyttävät
kilpirauhaspotilaat eivät tällä hetkellä enää saa
tarvitsemiaan lääkkeitä. Ongelma ei ole
Fimeassa, joka edelleen myöntää tarvittaessa
erityisluvat harvinaisemmille kilpirauhaslääkkeille.
Ongelma on siinä, että Valviran toimenpiteiden
jälkeen (lääkärinoikeuksien
rajoitukset ja varoitukset lääkäreille)
maamme lääkärit eivät enää uskalla
määrätä näitä lääkkeitä — eivät,
vaikka Helsingin hallinto-oikeus kumosi ensimmäisen Valviran
tekemistä rajoituspäätöksistä.
Nyt tuhannet kilpirauhaspotilaat ovat ilman hoitavaa lääkäriä ja
heidän hoitonsa ja lääkityksensä on
vaarantunut. Valvira ei omien sanojensa mukaan edes halunnut puuttua
minkään lääkkeen käyttöön
sinänsä; se kertoo vain puuttuneensa lääkäreiden
epäasianmukaiseen toimintaan. Valviran mukaan harvinaisten
kilpirauhaslääkkeiden käyttäjät
voivat hakeutua perusterveydenhuoltoon, jossa he saavat tarvitsemansa hoidon
ja lääkityksen.
Saan kuitenkin paljon yhteydenottoja potilailta, jotka eivät
saa tarvitsemaansa hoitoa perusterveydenhuollosta. Esimerkiksi Helsingin
tämänhetkinen käytäntö estää kaikkien
uusien T3-lääkitysten aloittamisen ja myös
vanhojen jatkamisen. Ongelmaksi muodostuvat kaupungilla käytössä olevat
viitearvot, joiden perusteella T3-lääkityksestä päätetään.
Viitearvot eivät perustu T3-lääkkeiden
valmisteyhteenvedon käyttösuosituksiin ja on epäselvää,
mihin kaupunki viitearvonsa perustaa. Myös Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ohjeistus
estää potilailta sekä eläinperäisten
kilpirauhaslääkkeiden että T3-lääkkeiden
käytön (vain ns. yhdistelmälääkitys
T4+T3 on mahdollinen hoitokokeiluna, mutta potilaiden raporttien mukaan
sitäkään ei saa).
Edelleen minulla on tiedossani, että harvinaisia kilpirauhaslääkkeitä käyttävät
potilaat ovat joutuneet lähtemään ulkomaille
saadakseen sieltä reseptinsä ja lääkkeensä — ja
joissain Euroopan maissa Suomessa erityisluvallisia T3-lääkkeitä saa
käsikauppatavarana. Tämä saattaa vaarantaa
potilasturvallisuuden, mikäli potilaan hoidossa tai hänen
saamassaan lääkityksessä on ongelmia.
Lisäksi lääkeväärennösten
riski ulkomailla on todellinen, sillä väärennösten
myynti on lisääntynyt EU-alueella myös
laillisissa jakelukanavissa (kuten apteekeissa). Suomen apteekkiverkosto
on siihen nähden turvallinen ja Fimean tehokkaassa valvonnassa.
Kaiken kaikkiaan harvinaisia kilpirauhaslääkityksiä tarvitsevat
potilaat ovat jääneet ilman perustuslain heille
takaamia oikeuksia. Perustuslain mukaan ihmisiä ei saa
kohdella eriarvoisesti terveydentilan takia (6 §)
ja lisäksi julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät
sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön
terveyttä (19 §).
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Onko lääketurvallisuudesta vastaava ministeri
yhtä mieltä Fimean kanssa siitä, että harvinaiset,
erityisluvalliset kilpirauhaslääkkeet ovat turvallisia
oikein käytettyinä,
miten ministeri huolehtii siitä, että kaikki
harvinaisia kilpirauhaslääkkeitä käyttävät
tai tarvitsevat potilaat todella saavat lääkkeensä Suomesta
ja
miten ministeri turvaa näiden potilaiden perustuslailliset
oikeudet (6 §, 19 §), jotka
eivät tällä hetkellä toteudu?