Isien ja äitien, lapsiperheiden vanhempien, työssäkäynti on yleisempää kuin muissa kotitalouksissa. Myös heidän viikoittainen työpanoksensa (64 h/vk) on suurempi kuin työikäisten lapsettomien parien (48 h/vk). Stakesin tutkimuksesta "Mikä lapsiamme uhkaa" ilmenee, että noin 250 000 lapsen vanhemmat tekevät ylipitkää työviikkoa ja joka viidennen lapsen molemmat vanhemmat työskentelevät epätyypillisinä aikoina. Työsuojelupiirien tuoreen selvityksen mukaan työpaikoilla rikotaan edelleen suhteellisen yleisesti työaikalainsäädäntöä työnantajan vaatimuksesta, työn vaativuudesta tai lisäansioiden tarpeesta johtuen. Lasten näkökulmasta merkittävä osa elintasoa on mahdollisuus viettää aikaa oman vanhemman kanssa omassa kodissa. Työn jakautumisen kannalta voidaan pitää merkittävänä epäkohtana, että juuri isät ja äidit tekevät paljon työtä kodin ulkopuolella, enemmän kuin muut miehet ja naiset keskimäärin.

Vanhemmat tekevät lasten hoidon vuoksi varsin vähän järjestelyjä työaikoihinsa, esimerkiksi lyhentämällä päivittäistä tai viikottaista työaikaa. Työajan lyhentäminen on mahdollista alle 3-vuotiaiden vanhemmille osittaisen hoitovapaan kautta, mutta tätä mahdollisuutta käyttää selvästi alle kaksituhatta perhettä vuosittain. Isät eivät käytä mahdollisuutta osa-aikaisuuteen juuri lainkaan ja heidän työnteossaan onkin nähtävissä muutos lähinnä työnantajan eduksi. Isien keskimääräinen työpanos on selkeästi suurempi kuin muiden työikäisten miesten. Äidit työskentelevät osa-aikaisesti jonkin verran yleisemmin kuin muut naiset, mutta yleisempää on jättäytyä pienen lapsen vuoksi kokonaan pois työmarkkinoilta. Väestöliiton perhebarometrin mukaan yli 40 % päiväkotilasten vanhemmista haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan, jos se olisi taloudellisesti mahdollista.

Tuoreissa tutkimuksissa on todettu vanhempien, etenkin äidin, työuupumuksen ennakoivan lapsen psyykkistä pahoinvointia, erityisesti masennusta ja itsemurha-alttiutta. On hälyttävää, että nuoret alle 35-vuotiaat työssä käyvät naiset kärsivät selvästi aikaisempaa enemmän stressistä ja uupumuksesta. Tähän ikäryhmään sijoittuu valtaosa pienten lasten äideistä. Työelämä vaatii vanhemmilta eniten juuri silloin, kun lapset tarvitsisivat kipeimmin vanhempiensa aikaa. Suomalaisten lasten elintaso on näistä näkökulmista katsoen selvästi alempi kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa, jossa työajan jousto elämäntilanteen mukaan on paremmin järjestetty kuin meillä. Myös muissa Pohjoismaissa on selvästi yleisempää, että pienten lasten vanhemmat tekevät osapäivätyötä. Lapsen tarpeet ja etu jäävät meillä kiireisen työelämän jälkeen toissijaisiksi.

Työaikalaissa on otettu huomioon myös muiden kuin pienten lasten vanhempien tarpeet siirtyä kokoaikatyöstä lyhyempään työaikaan eri elämäntilanteissa. Jos työntekijä haluaa sosiaalisista ja terveydellisistä syistä tehdä työtä säännöllistä työaikaa lyhyemmän ajan, työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi tehdä osa-aikatyötä. Tällä työaikasäännöksellä on kuitenkin lähinnä tarkoitus turvata työntekijän työkyvyn säilyminen mahdollisimman pitkään. Lainsäädäntö mahdollistaa osa-aikatyösopimuksen tekemisen aina, kun osapuolet ovat siitä yksimielisiä, eli sopimuksenvaraisesti, mutta ei varsinaisesti ohjaa nykyisellään muiden kuin alle 3-vuotiaiden vanhempia työajan lyhentämiseen.

Vanhempien mahdollisuuksia osa-aikatyön tekemiseen tulee laajentaa. Osa-aikatyön edistämisellä parannetaan vanhempien mahdollisuuksia huolehtia itse lapsistaan siten, että he samalla voisivat säilyttää yhteytensä työelämään. Jos vanhempi saisi taloudellisen mahdollisuuden jakaa aikaansa työlle ja lapsilleen, parannettaisiin sekä lapsen että vanhemman hyvinvointia ja myös työnantaja hyötyisi lisääntyneestä työtehosta. Lisäksi lapsen syntymästä saakka kotona olleen vanhemman paluu täysipäiväiseen työelämään tulisi helpommaksi. Osa-aikatyöskentely vapauttaa myös vanhempien aikaa pienten koululaisten iltapäivähoitoon sekä aikaa vahvempaan kasvatusvastuuseen isommista koululaisista. Murrosikäiset nuoretkin tarvitsevat ensisijaisesti läsnä olevaa vanhempaa, ei lisätunneista tulevaa palkkaa. Lakialoitteessa esitetään, että näiden osa-aikatyön etujen saavuttamiseksi osittaisen hoitovapaan ajalta maksettavaa osittaista hoitorahaa maksetaan nykyisen kolmen vuoden ikärajan sijaan alle 12-vuotiaan vanhemmalle ja hoitoraha porrastetaan riippuvaiseksi vanhemman tulotasosta siten, että ansionmenetyksestä korvataan puolet, mutta korkeintaan 250 euroa kuukaudessa. Aloitteessa esitetään myös, että työsopimuslain mukaista oikeutta saada osittaista hoitovapaata laajennetaan siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 15 vuotta ja annetaan vanhemmalle mahdollisuus siirtyä osa-aikatyöhön suoraan muiden perhevapaiden jatkoksi.