PERUSTELUT

Kansaneläkkeen on tarkoitus turvata perustoimeentulo henkilölle, joka ei saa ansioeläkettä tai jolle on kertynyt vain pieni ansioeläke. Yksinäisen henkilön täysi kansaneläke on ensimmäisessä kuntaryhmässä 487,60 euroa ja toisessa kuntaryhmässä 467,32 euroa kuukaudessa. Puolisoilla vastaavat määrät ovat 429,02 ja 411,75 euroa.

Merkittävällä osalla iän vuoksi eläkkeelle jääneistä talous on kansaneläkkeen varassa. Odotettavissa on, että pitkäaikaisen työttömyyden yleisyyden vuoksi kansaneläke merkitsee tulevaisuudessa yhä useammalle ainoaa toimeentuloa. Kansaneläkkeen nykyinen taso ei riitä takaamaan toimeentuloa huolimatta tehdystä tasokorotuksesta ja toteutuneesta indeksikorotuksesta. Verotus huomioon ottaen Suomen minimieläke on Pohjoismaiden pienin.

Kansaneläkkeen alhainen taso aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia toisaalla. Vähävaraiset eläkeläiset tinkivät esimerkiksi lääkkeiden hankinnassa, minkä seurauksena joudutaan hoitamaan vaikeutuneita sairauksia aikaisempaa kalliimmalla. Säästöt ruokaostoksissa johtavat ravitsemustason laskuun ja näin myös terveydellisiin ongelmiin. Eläkeläisten tuloerojen kasvu on johtamassa kasvavaan eriarvoisuuteen ja vanhusten syrjäytymiseen. Noin kolmannes köyhyysrajan alapuolella elävistä on eläkeläisiä.

Suomessa arvioidaan olevan pelkkää kansaneläkettä saavia henkilöitä noin 115 000. He ovat minimieläkkeen saajia, joiden on vaikea selvitä eläkkeellään. Näiden eläkkeensaajien kansaneläkkeen tasokorotus on tarpeen, jotta he voisivat selvitä välttämättömistä elinkustannus- ja sairausmenoistaan. Aloitteessa esitetään pelkkää kansaneläkettä saavien minimieläkkeen nostamista 17 eurolla kuukaudessa 1.1.2003 alkaen. Lisäksi ehdotetaan, että jos eläkeläisen yhteenlaskettu kansaneläke ja sitä vähentävät eläkkeet jäävät alle uuden korotetun minimieläkkeen, kansaneläkkeeseen tehdään tasaava korotus.