PERUSTELUT

Voimassa olevan eläinsuojelulain tavoitteena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Tavoitteena on edistää eläinten hyvää kohtelua. Lisäksi lain kolmannen pykälän mukaan tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty ja eläintenpidossa tulee ottaa huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet. Tällä hetkellä nämä periaatteet eivät käytännössä toteudu nautojen osalta riittävällä varmuudella.

Parsinavetat

Eläinsuojelulain 4 §:n mukaan eläimen pitopaikassa on otettava huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. Lain 6 §:n mukaan eläimen sitominen kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty ja lisäksi eläimen on saatava liikkua. Noin puolet suomalaisista naudoista elää elämänsä parsinavetassa. Parsinavetassa naudat elävät kytkettynä tilaan, jossa ne pystyvät nousemaan ylös, seisomaan ja laskeutumaan makuulle, mutta muu liikkuminen, kuten jaloittelu, ei onnistu. Kytkettynä oleminen rajoittaa voimakkaasti naudan mahdollisuuksia olla kanssakäymisissä toisten nautojen kanssa sekä normaalia kehonhoitoa. Naudat elävät koko elämänsä ihmisen niille tarjoamissa olosuhteissa, joten navetoiden laadulla on suuri merkitys eläinten hyvinvoinnille. Parsinavetassa kytkyessä olevan naudan liikkumismahdollisuudet ovat mitättömät. Kytkemisen on otaksuttu rajoittavan voimakkaasti motivoituneita käyttäytymistarpeita niin paljon, että turhautumisesta kielivää stereotyyppistä käyttäytymistä, kuten nojaamista tai kielenpyörittelyä, voi kehittyä. Parsi ja kytkyt rajoittavat myös makuulle käyvän ja ylös nousevan eläimen liikesarjaa ja mukavuutta ja altistavat lehmän vedinvammoille. Myös ihmisten suhtautuminen nautojen parressa pitämiseen on tutkimusten mukaan keskimäärin kielteistä.

Koska lehmien koko on jalostuksen tuloksena voimakkaasti kasvanut ja yhä suurempi osuus suomalaisesta lypsykarjasta on kookkaampia holstein-nautoja, ovat parret nykylehmien elinpaikoiksi usein auttamattomasti liian pieniä. Pihattonavetta tarjoaa keskimäärin parsinavettaa paremmat edellytykset nautojen hyvinvoinnille, sillä pihatossa nautoja ei kytketä paikoilleen. Pihattonavetat ovat lehmille selvästi parsinavettaa lajinmukaisempi ympäristö. Pihatossa lehmät saavat vapaasti liikkua makuuparsien, ruokintatilan ja lantakäytävän välillä sekä seurustella keskenään.

Parsinavetoiden kieltäminen siirtymäajalla olisi luontevaa eurooppalaista ja pohjoismaista eettistä kehitystä, jossa tunnustetaan eläinlajien tarpeet, oikeudet ja arvo yksilönä. Muualla Euroopassa parsinavetoista ollaan luopumassa. Ruotsissa valmistellaan eläinsuojelulain uudistusta, jonka yhteydessä parsinavetoista ollaan luopumassa siirtymäajalla. Tanskassa uusien parsinavetoiden rakentaminen kiellettiin vuonna 2010. Norjassa uusia parsinavettoja ei saa enää rakentaa ja kaikista parsinavetoista luovutaan vuoteen 2034 mennessä. Itävallassa on vuodesta 2007 alkaen tarvittu erillislupa parsinavettaan.

Vasikan pitopaikka

Eläinsuojelulain 4 §:n mukaan eläimen tarpeet on otettava huomioon niiden pitopaikassa. Nauta on sosiaalinen eläin, joka luonnontilassa elää pienissä perheyksiköissä. Vasikan lajityypillisen elämän sekä fyysisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta on tärkeää, että se siirretään mahdollisimman varhain ryhmäkarsinaan. Mikäli vasikan pitoon yksittäiskarsinassa ei ole vakavan tautiriskin kaltaista eläinlääketieteellistä perustetta, vasikat tulisi siirtää ryhmäkarsinaan viikon ikäisinä. Nykylainsäädäntö sallii vasikan pitämisen yksittäiskarsinassa jopa kahdeksan viikkoa.

Ulkoilu ja laidunnus

Eläinsuojelulain 6 §:n mukaan eläimille on taattava oikeus liikkua. Ulkoillessaan lehmät saavat paremman mahdollisuuden lajityypilliseen käyttäytymiseen. Ulkoilun ja laidunnuksen on havaittu parantavan lehmien hyvinvointia. Tällä hetkellä kuitenkaan huomattava osa suomalaisista naudoista ei pääse elämänsä aikana lainkaan laitumelle tai muuten ulos.

Vähäisemmästäkin jaloittelusta on etua, mutta erityisesti laidunnus kohentaa lypsylehmien hyvinvointia monella tavoin. Liikunta joustavalla alustalla parantaa sorkkaterveyttä ja lihaskuntoa. Laitumella lehmät voivat elää sosiaalista laumaelämää, syödä ja märehtiä vapaasti ja ne mahtuvat esimerkiksi lepäämään täysin ojentautuneina. Osa-aikainenkin laiduntaminen parantaa lehmien tuotosta, sillä tuore ruoho on naudalle parasta ravintoa.

Vasikan sarviaiheiden tuhoaminen

Eläinsuojelulain 3 §:n mukaan tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Tuotanto-olosuhteissa nautojen sarvet voivat olla vaaraksi toisille naudoille ja ihmisille. Tämän vuoksi vasikat useimmiten nupoutetaan eli niiden sarviaiheet tuhotaan polttamalla. Toimenpide aiheuttaa vasikan päähän kaksi kolmannen asteen palovammaa. Nupoutuksen saa nykylainsäädännön mukaan tehdä ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Suomen Eläinlääkäriliitto ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta suosittelevat, että eläinlääkäri rauhoittaa vasikan toimenpidettä varten, sarviaiheisiin tehdään paikallispuudutus ja vasikalle annetaan toimenpiteen jälkeen tulehduskipulääkettä. Ilman kivunlievitystä suoritettu nupouttaminen aiheuttaa vasikoille tutkimusten mukaan voimakasta kipua ja stressiä, joka olisi mahdollista välttää helposti. Puuduttaminen ja kipulääkkeen käyttö takaavat myös sen, että vasikan yleisvointi pysyy niin hyvänä, että se jaksaa syödä, eikä sen terveydentila notkahda. Tässä aloitteessa katsotaan, että puudutuksen ja kipulääkityksen voi suorittaa muu kuin eläinlääkäri, mikäli siihen on saatu asianmukainen koulutus.