Jatkosodan jälkeen tuomittiin sotaan syyllisinä kahdeksan kansamme johtajaa eripituisiin vankeusrangaistuksiin. Tuomitut olivat jatkosodan aikana toimineet presidentti Risto Ryti, pääministeri J. W. Rangell, pääministeri Edwin Linkomies, ministeri Väinö Tanner, lähettiläs T. M. Kivimäki, ministeri Henrik Ramsay, ministeri Antti Kukkonen ja ministeri Tyko Reinikka.

Tähän päivään mennessä on sekä kansan että poliitikkojen keskuudessa kritisoitu näiden tuomioiden epäoikeudenmukaisuutta. Ministeri Brax on todennut, että ko. oikeudenkäynti oli oikeusvaltion periaatteiden vastainen. Brax toteaa kuitenkin myös, että tuomitut ovat jo kärsineet annetut rangaistukset eikä jatkotoimenpiteitä tarvita. Kiistatonta on, että sotasyyllisyystuomiot olivat Suomen perustuslain vastaisia.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 2 artiklan määräyksen mukaan rikoksesta tuomitulla on oikeus saada syyllisyyskysymys tai tuomittu rangaistus ainakin yhden kerran tutkittavaksi ylemmässä tuomioistuimessa. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, joten lainsäädäntöä tulee tältä osin muuttaa niin, että syyllisyyskysymys olisi mahdollista ottaa käsittelyyn uudestaan.

KKO totesi kaksi vuotta sitten (H2007/266, 20.10.2008), ettei sillä olisi toimivaltaa toimia sotasyyllisyystuomioistuimen (perustuslain vastainen erityinen tuomioistuin) muutosinstanssina. Asiaan liittyvä tarvittava muutos olisi kuitenkin yksinkertainen, ja siihen tarvittaisiin ainoastaan yhden momentin muuttaminen yhdessä laissa. Ihmisten oikeustajun mukaista on se, että poikkeustilan aikana tehdyt rikokset ja vääryydet korjataan normaalioloissa mahdollisimman pian.