YLEISPERUSTELUT
1 Nykyinen tilanne
Kansanedustajien ja valtioneuvoston jäsenten eläketurva
perustuu 1.1.1967 voimaan tulleeseen kansanedustajain eläkelakiin
(329/1967). Siihen on vuoden 1983 alusta kuulunut myös edustajantoimen
päätyttyä tietyin edellytyksin oikeus
eläkkeeseen 65 vuoden vanhuuseläkeikää saavuttamatta.
Tämän eläkemuodon vakiintunut yleiskielinen
nimitys on sopeutumiseläke, jota käytetään
myös tässä aloitteessa. Sopeutumiseläkkeen
voi saada vähintään 7 vuotta edustajana
ollut entinen edustaja, joka ei edustajantoimensa päätyttyä työllisty
tai työllistyy vain osittain työmarkkinoilla.
Sopeutumiseläke on siis luonteeltaan eräänlainen
työttömyysetuus, joka perustuu edustajauran pituuteen
ja uran aikana saatuun edustajapalkkioon. Etuus tarkoitettiin alun
perin tukemaan sopeutumista työelämään
pitkähkön edustajauran jälkeen. Sopeutumiseläke
on työtulovähenteinen niin, että uutta
työeläketurvaa tuottava työ- tai yrittäjätoiminta
vähentää täyden sopeutumiseläkkeen määrää.
Kansanedustajien vaihtuvuus kahden viimeisen vuosikymmenen aikana
pidetyissä eduskuntavaaleissa on ollut noin kolmannes eli
yli 60 edustajaa. Vaihtuvista edustajista vanhimmat ovat
pääosin jo edustajauransa aikana työeläkejärjestelmän
mukaisilla vanhuuseläkkeillä. Osa heistä on
saavuttanut eläkeikänsä edustajantoimen
aikana. Nuoremmista poisjäävistä entisistä edustajista
osa työllistyy joko heti tai varsin pian edustajauransa
jälkeen. Sellaisia vähintään
7 vuotta edustajina olleita, jotka eivät vielä ole
saavuttaneet vanhuuseläkeikäänsä ja
jotka eivät heti työllisty työmarkkinoilla,
on viime vuosikymmenten edustajavaalien jälkeen ollut noin
30. Osa heistä jää sopeutumiseläkkeelle odottamaan
mahdollista työllistymistä, osa taas on sopeutumiseläkkeellä vanhuuseläkeikäänsä saakka.
Vuoden 2009 lopussa sopeutumiseläkettä sai yhteensä 66
entistä edustajaa. Heidän keskimääräinen
ikänsä oli 59 vuotta 9 kuukautta, ja heidän
sopeutumiseläkkeidensä keskimäärä oli
2 370 euroa kuukaudessa. Kansanedustajaeläkkeistä vuonna
2009 aiheutunut valtion eläkemeno oli 10,715 miljoonaa
euroa, josta sopeutumiseläkkeiden osuus oli 2,085 miljoonaa euroa.
Sopeutumiseläke tarkoitettiin alkujaan pääasiassa
sellaisille entisille kansanedustajille, jotka ovat edustajantoimensa
päättyessä jo varsin lähellä eläkeikäänsä.
Sitä ei kuitenkaan aikanaan rajattu iän perusteella.
Pääosa poisjäävistä kansanedustajista
oli 1980-luvulla nykyisin poisjääviä iäkkäämpiä.
Hyvin nuorena kansanedustajauransa aloittaneen kansanedustajankin on
mahdollista kartuttaa edustajaeläkkeensä täyteen
60 %:n määrään
15 vuodessa ja jäädä sopeutumiseläkkeelle
alimmillaan noin 40-vuotiaana. Sopeutumiseläke
ei tällaisessa tilanteessa edistä kansanedustajan
työllistymistä työmarkkinoilla.
2 Ehdotetut muutokset
Lain nimike ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä kävisi
ilmi paitsi lain tavoite järjestää kansanedustajien
eläketurva myös sen tavoite järjestää eduskunnasta
selkeästi ennen yleistä eläkkeellesiirtymisikää pois
jäävien kansanedustajien toimeentulo
kohtuullisen määräajan.
Sopeutumiseläkettä koskevaa kansanedustajain
eläkelain 2 §:n 2 momentin säännöstä ehdotetaan
muutettavaksi siten, että alle 59-vuotias entinen edustaja
ei enää nykyiseen tapaan olisi oikeutettu sopeutumiseläkkeeseen.
Sen sijaan hän voisi saada sopeutumisrahaksi kutsuttavaa etuutta,
jonka kesto riippuisi edustajakauden tai -kausien yhteenlasketusta
pituudesta. Sopeutumisrahan kesto olisi edustajantoimen päättymisestä lukien
- yksi vuosi, mikäli edustajantoimi
olisi kestänyt yhteensä vähintään
kolme mutta alle seitsemän vuotta,
- kaksi vuotta, mikäli edustajantoimi olisi kestänyt
yhteensä vähintään seitsemän
mutta alle 15 vuotta, tai
- kolme vuotta, mikäli edustajantoimi olisi kestänyt
yhteensä vähintään 15 vuotta.
Mikäli edustaja olisi edellä kuvatun sopeutumisrahakauden
päättyessä yli 59-vuotias, hänen
sopeutumisrahansa voisi jatkua vanhuuseläkeikään
eli 65 vuoden ikään asti. Sopeutumisraha lähentyisi
muutoksen jälkeen työttömyysturvaa: vuosina
1950—1954 syntynyt yli 59-vuotias työtön
työnhakija voi saada työttömyyspäivärahaa
enimmäisajasta riippumatta vanhuuseläkeikäänsä asti. Sopeutumisrahan
taso määräytyisi kuten sopeutumiseläkkeen
taso. Kuitenkin etuuden määrä olisi vähintään
se määrä, joka kertyy seitsemän vuoden
edustajantoimesta. Sopeutumisrahaan vaikuttaisivat työ-
tai yrittäjätoimintaan perustuvien ansiotulojen
lisäksi sopeutumisrahan saajan pääomatulot.
Kansanedustajain eläkelaissa on useita vanhentuneita
säännöksiä sekä viittauksia
työeläkelakien kumottuihin säännöksiin.
Tarpeettomat säännökset ehdotetaan kumottaviksi
ja viittaussäännökset muutettaviksi vastaamaan
nykyistä työeläkelainsäädäntöä.
3 Muutosten vaikutukset
Sopeutumiseläkesäännöksen
muutos vaikuttaa tulevaisuudessa edustajauralle valittavien nuorempien
työikäisten kansanedustajien eläkkeensaantiedellytyksiin.
Sillä on vähäinen valtion eläkemenoa
alentava vaikutus tulevaisuudessa. Muutos tarkoittaa osaltaan työurien
pidentämistä, koska se oletettavasti kannustaa
nuorempia edustajauraansa päättäviä kansanedustajia
työllistymään nykyistä paremmin.
Aloitteen muilla muutoksilla ei ole sanottavia vaikutuksia. Ympäristöön
tai sukupuoleen kohdistuvia vaikutuksia aloitteella ei ole. Aloitteella
ei ole myöskään organisatorisia vaikutuksia.
Valtion eläkelain mukaisten eläkkeiden toimeenpano
siirtyy vuoden 2011 alusta Kuntien eläkevakuutuksen eli vuoden
2011 alusta nimeään muuttavan Kevan hoidettavaksi.
Näin ollen myös kansanedustajien eläkehakemusten
käsittely ja eläkkeiden maksu siirtyy Kevan maksettavaksi.
4 Muutosten voimaantulo
Muutokset ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä helmikuuta
2011. Sopeutumiseläkkeen muutos koskisi sellaisia kansanedustajia,
jotka valitaan vuoden 2011 eduskuntavaaleissa tai sen jälkeen
ensi kerran tehtäväänsä. Se
ei koskisi jo sopeutumiseläkkeellä olevia entisiä edustajia eikä myöskään
sellaisia henkilöitä, jotka ovat olleet edustajina
tai valtioneuvoston jäseninä ennen 1.1.2011 mutta
eivät vielä ole eläkkeellä.
Muut aloitteessa ehdotetut muutokset koskisivat kaikkia entisiä ja
nykyisiä edustajia.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1. Kansanedustajain eläkelaki
Lain nimike.
Laissa ehdotetaan säädettäväksi kansanedustajien
eläketurvan lisäksi eduskunnasta ennen eläkkeellesiirtymisikää pois
jäävien kansanedustajien sopeutumisrahasta. Tämän vuoksi
lain nimike ehdotetaan muutettavaksi laiksi kansanedustajien eläkkeestä ja
sopeutumisrahasta.
2 §.
Pykälän 2 momentissa tarkoitetun sopeutumiseläkkeen
saamista ehdotetaan rajattavaksi. Alle 59-vuotias entinen edustaja
ei enää nykyiseen tapaan olisi oikeutettu sopeutumiseläkkeeseen.
Sen sijaan hän voisi saada sopeutumisrahaksi kutsuttavaa
etuutta, jonka kesto riippuisi edustajakauden tai -kausien yhteenlasketusta
pituudesta. Sopeutumisrahan kesto olisi edustajantoimen päättymisestä lukien
- yksi vuosi, mikäli edustajantoimi
olisi kestänyt yhteensä vähintään
kolme mutta alle seitsemän vuotta,
- kaksi vuotta, mikäli edustajantoimi olisi kestänyt
yhteensä vähintään seitsemän
mutta alle 15 vuotta, tai
- kolme vuotta, mikäli edustajantoimi olisi kestänyt
yhteensä vähintään 15 vuotta.
Uuden 3 momentin säännöksen mukaan,
jos kansanedustaja saisi sopeutumisrahaa 59-vuotiaaksi asti, hänen
sopeutumisrahansa voisi jatkua vanhuuseläkeikään
eli 65 vuoden ikään asti. Sopeutumisraha lähentyisi
muutoksen jälkeen työttömyysturvaa: vuosina
1950—1954 syntynyt yli 59-vuotias työtön
työnhakija voi saada työttömyyspäivärahaa
enimmäisajasta riippumatta vanhuuseläkeikäänsä asti.
Lisäksi 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi,
että sopeutumisrahasta on muutoin voimassa, mitä vanhuuseläkkeestä tässä laissa
säädetään. Samalla pykälän
nykyiset 3 ja 4 momentti siirtyisivät muuttamattomina 4
ja 5 momentiksi.
Säännöksillä pyritään
kannustamaan nuorempia kansanedustajauralta poistuvia työllistymään
työmarkkinoilla. Sopeutumisrahan enimmäiskeston
rajaaminen kolmeen vuoteen johtaa siihen, että sopeutumisrahalle
jäävän edustajan tulee olla vähintään
56-vuotias, jotta hän voisi jäädä sopeutumisrahan
kautta varsinaiselle vanhuuseläkkeelle. Sen sijaan tätä nuorempien
sopeutumisraha päättyisi viimeistään,
kun maksimissaan kolme vuotta on kulunut edustajatoimen päättymisestä.
Sopeutumisraha olisi työtulovähenteinen ja lisäksi
siitä vähennettäisiin sopeutumisrahan
saajan pääomatulot 11 §:ään
ehdotettujen muutosten mukaisesti. Muuten etuuden laskentatapa ja
määrä säilyisivät ennallaan, kuitenkin
siten, että etuuden määrä olisi
aina vähintään sellainen, joka vastaa
seitsemän vuoden eläkeajalta karttuvaa etuutta.
3 §.
Pykälän 1 momentissa viitataan työntekijäin
eläkelakiin (395/1961). Yksityisten
alojen palkansaajien työeläkettä koskeva
lainsäädäntö on yhdistetty työntekijän
eläkelaiksi (359/2006; TyEL),
joka on tullut voimaan 1.1.2007. Pykälän 1 momentissa
oleva viittaus kumotun työntekijäin eläkelain
8 §:n 4 momenttiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi
TyEL:n 3 §:ään.
Pykälän 2 momentissa on edelleen maininta yksilöllisestä varhaiseläkkeestä.
Tämä eläkemuoto on poistettu työeläkelaeista
vuoden 2005 alusta voimaantulleilla muutoksilla niin, että 60 vuotta
täyttäneiden henkilöiden työkyvyttömyyseläkkeiden
saamisedellytykset ovat samanlaiset kuin aiemmat yksilöllisen
varhaiseläkkeen saamisedellytykset. Sen vuoksi säännös
ehdotetaan tarpeettomana poistettavaksi.
Pykälän 3 momentissa säädetään
työkyvyttömyyseläkkeen alentamisesta
tilanteissa, joissa työkyvyttömyys on aiheutettu
tahallaan tai törkeällä tuottamuksella.
Vastaavat säännökset on kumottu kaikista
työeläkelaeista vuoden 2007 alusta voimaantulleilla
muutoksilla. Myös tämä säännös
ehdotetaan tarpeettomana poistettavaksi.
Pykälän 4 momentissa säädetään
niin sanotusta rajoitussäännöstä tilanteissa,
joissa työkyvyttömyys alkaa vuoden sisällä edustajantoimen
alkamisesta. Vastaava säännös on kumottu
kaikista työeläkelaeista vuoden 2005 alusta voimaantulleilla
muutoksilla. Säännös ehdotetaan poistettavaksi
myös kansanedustajain eläkelaista.
4 a §.
Pykälässä säädetään
edustajantoimen muuhun työuraan aiheuttamien palkattomien keskeytysten
vaikutuksesta työeläkelakien mahdollisiin vähimmäisaikoihin.
Siinä viitataan vielä kumotun työntekijäin
eläkelain 8 §:n 4 momentissa tarkoitettuihin
eläkelakeihin. Viittaus ehdotetaan muutettavaksi kohdistumaan TyEL:n 3 §:n
luettelossa tarkoitettuihin työeläkelakeihin.
5 §.
Pykälässä säädetään
eläkkeen perusteena olevan palkkion laskemisesta. Pykälässä oleva viittaus
valtioneuvoston jäsenten palkkiosta annettuun lakiin (229/1955)
ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi nykyisin voimassa olevaan valtioneuvoston
jäsenille maksettavista palkkioista ja korvauksista
annettuun lakiin (1096/2006).
7 §.
Pykälän 2 momentissa säädetään
vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeen takautuvasta
myöntämisestä. Eläkkeen alkamisesta
ehdotetaan säädettäväksi lain
18 §:ssä, joten tämä momentti ehdotetaan
kumottavaksi.
8 §.
Pykälän 1 momentissa säädetään
edustajaeläkkeen yhteensovittamisesta muiden työeläkkeiden
ja etuuksien kanssa. Siinä viitataan samoin kuin 3 ja 4
a §:ssä vielä työntekijäin
eläkelain säännöksiin. Viittaus
ehdotetaan muutettavaksi kohdistumaan TyEL:n 3, 92 ja 93 §:n
mukaisiin etuuksiin itse yhteensovituksen sisältöä muuttamatta.
9 §.
Pykälän 1 momentin sananmuotoon ehdotetaan
tehtäväksi tekninen korjaus.
Pykälän 2—4 momentissa säädetään
työkyvyttömyyseläkkeen maksamisen alkamisesta. Nämä säännökset
ehdotetaan korvattavaksi lain 18 §:ään
ehdotetulla viittauksella valtion palveluksessa olevia työntekijöitä koskeviin
vastaaviin säännöksiin, jotka ovat pääosin
valtion eläkelaissa (1295/2006;
VaEL). Nämä momentit ehdotetaan siten poistettaviksi.
10 §.
Pykälässä säädetään
eläkkeen indeksikorotuksesta. Pykälä ehdotetaan
kumottavaksi ja pykälän nykyinen säännös
siirrettäväksi tarkistettuna 18 §:ään.
11 §.
Pykälän 4 momentissa säädetään
sopeutumiseläkkeen yhteensovittamisesta muihin tuloihin.
Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että työ-
ja yrittäjätoiminnasta saatuihin ansiotuloihin
rinnastettaisiin myös kansanedustajan tuloverolaissa tarkoitetut
pääomatulot. Eläkelaitos saa tiedot ansiotuloista
aina vasta ansaintavuotta seuraavan kalenterivuoden alussa ja pääomatuloista
tiedot sen jälkeen, kun ne on vahvistettu verotuksessa
ansaintavuotta seuraavan kalenterivuoden syksyllä. Näin
ollen eläkelaitoksella ei koskaan sopeutumisrahaa myöntäessään ole
näitä tietoja. Sen vuoksi kansanedustaja olisi sopeutumisrahaa
hakiessaan velvollinen ilmoittamaan niistä eläkelaitokselle.
Jos näissä tuloissa tapahtuu muutoksia, sopeutumisrahaa
tarkistettaisiin kansanedustajan hakemuksesta seuraavan kalenterikuukauden
alusta. Tarkistamista ei tehtäisi taannehtivasti muuta
kuin sellaisissa tilanteissa, joissa ansio- tai pääomatulojen
määrä olisi ilmoitettu liian alhaiseksi.
Tällöin eläkelaitoksella olisi oikeus
periä liikaa maksamansa sopeutumisrahan määrä takaisin.
Vanhuuseläkkeen määrään
ansio- tai pääomatuloilla ei olisi enää vaikutusta.
12 §.
Pykälässä säädetään
työkyvyttömyyseläkkeen lakkauttamisesta,
maksamisen keskeyttämisestä ja maksettavan määrän
alentamisesta. Myös nämä säännökset
ehdotetaan korvattavaksi lain 18 §:ään
ehdotetulla viittauksella niin, että niistä on
voimassa, mitä valtion palveluksessa olevien työntekijöiden
eläkkeistä säädetään.
Pykälä ehdotetaan tästä syystä kumottavaksi.
13 §.
Pykälässä säädetään
työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisestä entisin
perustein. Säännös ehdotetaan korvattavaksi
18 §:ään ehdotetulla viittauksella.
Pykälä ehdotetaan siten kumottavaksi.
14 §.
Pykälässä säädetään
vanhuuseläkkeen muuttumisesta työkyvyttömyyseläkkeeksi
sekä elinaikakertoimen soveltamisesta eläkkeisiin. Elinaikakerrointa
koskevat työeläkelakien säännökset
ovat muuttuneet. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi
elinaikakerrointa koskevat säännökset
ja ne esitetään korvattavaksi 18 §:ään
ehdotetulla viittauksella.
16 §.
Pykälässä säädetään
ennakkotiedon antamisesta. Säännös ehdotetaan
korvattavaksi 18 §:ään ehdotetulla
viittauksella ja pykälä täten kumottavaksi.
17 §.
Pykälässä on viittaussäännös
muutoksenhaussa noudatettavasta käytännöstä.
Viittaus ehdotetaan siirrettäväksi 18 §:ään.
Pykälä ehdotetaan siten kumottavaksi.
18 §.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan siirrettäväksi
kaikki eläkkeen hakemiseen, alkamiseen, maksamiseen, lakkauttamiseen,
maksamisen keskeyttämiseen ja uudelleen myöntämiseen, eläkeasiassa
annettavaan ennakkotietoon, muutoksenhakuun sekä tietojen
antamiseen ja saamiseen liittyvät säännökset.
Samoin siinä säädettäisiin eläkkeen
tarkistamisesta elinaikakertoimella sekä työeläkeindeksillä.
Nämä säännökset ovat
samanlaiset kaikissa työeläkelaeissa, joten pykälään
ehdotetaan otettavaksi yleisviittaus siihen, mitä valtion
palveluksessa olevien työntekijöiden eläkkeistä säädetään.
Tällä vältytään kansanedustajain
eläkelain muuttamiselta joka kerta, kun näihin
säännöksiin tehdään
muutoksia muissa työeläkelaeissa. Lisäksi
pykälässä oleva ilmoittamisvelvollisuus
Valtiokonttorille ehdotetaan muutettavaksi ilmoitusvelvollisuudeksi
kunnalliselle eläkelaitokselle, joka vuoden 2011 alusta
hoitaa myös tämän lain mukaisten eläkkeiden
myöntämisen ja maksamisen.
2. Kansanedustajain perhe-eläkelaki
1 §.
Pykälän 1 momentissa säädetään
siitä, että kansanedustajain eläkelain
1 §:n 1 momentissa tarkoitetun henkilön
kuoltua suoritetaan perhe-eläkettä valtion varoista
soveltuvin osin samojen säännösten mukaan
kuin virka- tai työsuhteessa valtioon olevan henkilön
osalta on säädetty. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi
säännös, jonka mukaan sopeutumisrahan
saajan jälkeen ei olisi perhe-eläkeoikeutta. Tämä olisi
tarkoituksenmukaista, koska kyse on määräaikaisesta etuudesta
eikä vanhuuseläkkeestä. Ennen lain voimaantuloa
olleen edustajakauden perusteella sopeutumiseläkkeeseen
oikeutetun kansanedustajan jälkeen perhe-eläkeoikeus
kuitenkin säilyisi. Samalla momentin ensimmäiseen
virkkeeseen tehtäisiin teknisluonteinen sanamuodon korjaus.
Voimaantulo
Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1. helmikuuta 2011.
Aloite on tarkoitettu käsiteltäväksi
tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Sen sopeutumisrahaa koskevia säännöksiä ehdotetaan
sovellettavaksi säännösten voimassa ollessa
ensi kerran alkavaan edustajantoimeen tai valtioneuvoston jäsenyyteen.
Tämä tarkoittaisi sitä, että sopeutumisrahaa
koskevia säännöksiä sovellettaisiin lain
voimaantulon jälkeen ensimmäisen kerran eduskuntaan
valittaviin kansanedustajiin.
On myös sellaisia entisiä kansanedustajia,
jotka ovat päättäneet yli 7 vuoden pituisen
edustajauransa tai mahdollisen valtioneuvoston jäsenyyden
jo vuosia sitten ja jotka ovat edelleen työelämässä tai
sen ulkopuolella, mutta eivät vielä ole edustajaeläkkeellä.
Edelleen on kymmeniä yhden vaalikauden kansanedustajana
toimineita, joista osa saattaa tulla uudelleenvalituksi ja saavuttaa
tulevaisuudessa sopeutumiseläkkeeseen oikeuttavan vähimmäisajan
eli 7 vuotta. Täyttä varmuutta ei ole siitä,
voitaisiinko sopeutumisrahaa koskevia säännöksiä soveltaa
heihin, jos muutos toteutettaisiin tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Sopeutumisrahaa koskevia säännöksiä ei
siksi ehdoteta lainkaan koskemaan ennen vuotta 2011 edustajantoimessa
olleita. Heihin sovellettaisiin ennen vuotta 2011 voimassa olleita
sopeutumiseläkettä koskevia säännöksiä.