Eräät piirit myös eduskunnasta ovat vuosien varrella pyrkineet ns. asianajajamonopoliin oikeudenkäynneissä, toisin sanoen siihen, että niin useassa tapauksessa kuin mahdollista oikeudenkäyntiavustajaksi ja asiamieheksi kelpaisi vain asianajajaliiton jäsen. Muiden lakimiesten kykyihin ei luoteta. Tällainen pyrkimys on perusteeton, sillä olen tavannut asianajajia, jotka ovat tyhmiä kuin saapas, ja lakimiehiä, jotka ovat taidoiltaan aivan huippuluokkaa, tai sitten päinvastoin.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa säädetyn lain 2 luvun 2 § on oiva esimerkki asianajomonopolista ja sortopolitiikasta. Muu kuin asianajaja tai oikeusavustaja voi tulla kysymykseen määrättynä oikeudenkäyntiavustajana vain poikkeustapauksessa, kun muuta mahdollisuutta ei ole. Tähän ei ole mitään perusteita, joten lakia on muutettava.