PERUSTELUT
Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan
mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä kohdistuvaa
kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua
tämän oikeuden käyttämiseen
paitsi silloin, kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa
välttämätöntä kansallisen
ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi,
epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi,
terveyden tai moraalin suojaamiseksi tai muiden henkilöiden
oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.
Suomen perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä on
turvattu. Yksityiselämän suojaan on katsottu sisältyvän
myös henkilön oikeus vapaasti päättää suhteistaan
muihin ihmisiin ja ympäristöön. Perustuslain
10 § turvaa siis osaltaan myös yksilön
itsemääräämisoikeutta. Vaikka
säännöksessä ei kansainvälisten
ihmisoikeussopimusten tavoin ole erityistä mainintaa perhe-elämän
suojasta, todettiin hallituksen perusoikeusuudistusta koskevassa
esityksessä, että tästä huolimatta
perhe-elämäkin kuuluu säännöksen
tarkoittaman yksityiselämän suojan piiriin (HE
309/1993 vp, s. 53). Myös avioliittolain (234/1929)
25 § osoittaa, kuinka merkittävänä lainsäädännössä avioparin
yhdessä asumista pidetään. Pykälän
mukaan puolisoilla on oikeus saada avioero ilman harkinta-aikaa,
jos he ovat asuneet erillään keskeytyksettä viimeiset
kaksi vuotta.
Ikääntyneiden henkilöiden pitkäaikainen
laitoshoito voi tapahtua sosiaali- tai terveydenhuollon laitoksessa.
Päätökset sosiaalihuoltolain mukaisen
laitoshoidon järjestämisestä tehdään
kuntien sosiaaliviranomaisissa, joiden tekemiin päätöksiin
on kuitenkin mahdollista hakea muutosta sosiaalihuoltolain mukaisesti.
Terveydenhuoltona annettavan laitoshoidon osalta ei ole muutoksenhakuoikeutta,
mutta asia on mahdollista saattaa valvovien viranomaisten käsiteltäväksi
kanteluna.
Sosiaalialan lainsäädännössä korostuu
asiakaslähtöisyys ja asiakkaan etu. Sosiaalihuollon järjestämiseen
sovelletaan lakia sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista
(812/2000). Lain 4 §:n mukaan
asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan
hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua
ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten,
ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen
vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan.
Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan
toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja
kulttuuritaustansa.
Lain 8 §:n mukaan sosiaalihuoltoa toteutettaessa
on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide
ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan. Asiakkaalle
on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun
ja toteuttamiseen. Sama koskee hänen sosiaalihuoltoonsa
liittyviä muita toimenpiteitä. Asiakasta koskeva
asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti
otetaan huomioon asiakkaan etu.
Terveyden- ja sairaanhoitoa järjestettäessä sovelletaan
lakia potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992),
jonka 3 §:n 2 momentin mukaan potilaalla on oikeus laadultaan
hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Potilaan
hoito on järjestettävä ja häntä on
kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen
vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään
kunnioitetaan.
Lain perustelujen mukaan (HE 185/1991 vp, s.
14) potilaan kohtelulla tässä tarkoitetaan sitä tapaa,
miten häneen hoitotoimenpidettä suoritettaessa
tai muuten hoitoon liittyvissä tilanteissa suhtaudutaan.
Henkilökohtaisen vakaumuksen kunnioittaminen puolestaan
merkitsee potilaan uskonnollisen, yhteiskunnallisen tai muuhun vakaumukseen
pohjautuvan kannanoton huomioon ottamista hoitotilanteissa.
Perusteluissa todetaan myös, että vaikka potilaan
hoitaminen terveyskeskuksessa, sairaalassa tai muussa sairaanhoidon
toimintayksikössä asettaa tietyt rajoitukset potilaan
yksityiselämälle, eivät toimintayksikön
yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen
sekä muiden henkilöiden yhtälailla oikeutetut
vaatimukset kuitenkaan saa johtaa potilaan yksityisyyden suojan
unohtamiseen. Myös näissä oloissa tulisi
pyrkiä eri järjestelyin ottamaan huomioon potilaan
yksityiselämän tarpeet, kuten esimerkiksi järjestämällä vierailijoiden
vastaanotto ja mahdollisuudet yksityisesti keskustella näiden
kanssa.
Potilaslain 3 §:n 3 momentin mukaan potilaan
yksilölliset tarpeet on mahdollisuuksien mukaan otettava
huomioon hänen hoidossaan ja kohtelussaan. Lisäksi
6 §:n mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen
kanssaan.
Edellä olevan perusteella Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus
ja voimassa oleva lainsäädäntömme
turvaavat periaatteessa jokaiselle oikeuden yksityis- ja perhe-elämän
suojaan. Tästä huolimatta pitkäaikaisen
laitoshoidon tai ympärivuorokautisen palveluasumisen piiriin siirtyvä ikäihminen
saattaa joutua muuttamaan eroon puolisostaan kunnallisella päätöksellä, vaikka
heidän yhdessä asumisensa olisi kohtuullisilla
järjestelyillä mahdollista.
Yksi yhteiskunnan sivistyksen mittareista on se, miten heikoimpia
ja haavoittuvimpia ihmisiä kohdellaan. Ikäihmisten
arvostaminen edistää myös heidän
omanarvontuntonsa ja psyykkisen terveytensä säilymistä.
Huomiota pitää entistä enemmän
kiinnittää ikääntyneiden henkilöiden itsenäisen
elämänhallinnan ja omien toiveiden mukaisen elämän
toteuttamiseen.
Tärkeän ihmisen läheisyys tukee henkistä hyvinvointia,
kun taas puolisosta erottaminen voi aiheuttaa suurta ahdistusta.
Hyvät perhesuhteet ovat voimavara. Monelle ikäihmiselle
avioliitto on myös vakaumukseen liittyvä asia.
Tutkimuksin on osoitettu, että kumppanin kanssa asuminen
ehkäisee muistisairauksien puhkeamista. Vastaavasti yksin
asuminen keski-iästä lähtien lisää vanhuusiässä dementoitumisen
riskiä jopa kaksin- tai kolminkertaiseksi verrattuna ihmisiin,
jotka asuvat kumppanin kanssa. Parisuhde suojaa myös monilta
muilta ongelmilta. Parisuhteessa elävillä mm.
elinajanodote ja kokemus elämänlaadusta ovat keskimäärin
parempia kuin yksin asuvilla.
Parisuhteessa eläville ikäihmisille puoliso
voi olla paitsi kumppani myös keskeinen hoivan lähde,
joka auttaa selviytymään arkipäiväisistä toimista.
Puoliso voi tarjota emotionaalista ja fyysistä tukea ja
hoivaa. Iän karttuessa myös itsemurhan todennäköisyys
kasvaa. Tähän on useampia syitä,
kuten yksinäisyyden lisääntyminen. Neljä kymmenestä 75
vuotta täyttäneestä suomalaisesta kärsii
yksinäisyydestä. Yksinäisyys liittyy
sosiaalisten kontaktien vähäisyyteen, heikentyneeseen
toimintakykyyn, sairasteluun, avun tarpeeseen ja laitoshoitoon päätymiseen.
Itsemurhalta suojaavia tekijöitä tunnetaan vielä melko
huonosti, mutta niitä ovat ilmeisesti mm. hyvä avioliitto
tai parisuhde.
Eläkeikäiset ovat Suomen nopeimmin kasvava
väestöryhmä. Auttamalla ikäihmisiä ylläpitämään
sosiaalista elämää voidaan paitsi parantaa heidän
elämänlaatuaan myös lykätä dementoitumista
ja samalla säästää merkittäviä summia
sosiaali- ja terveyspuolen menoissa.
Ikäihmisille suunnattuihin palveluihin tarvitaan lisää joustoa
ja inhimillisyyttä, jotta puolisot saisivat halutessaan
viettää viimeisetkin elinvuotensa yhdessä.
Jokainen ansaitsee arvostuksen ja kunnioituksen vanhuuden päiviään
viettäessään yhtä hyvin
kodissa kuin laitoksessakin. Pysyvään palveluasumiseen
tai laitoshoitoon siirtyvälle ikääntyneelle
henkilölle on pyrittävä järjestämään
mahdollisuus asua yhdessä puolisonsa kanssa. Ikääntyneellä henkilöllä tarkoitetaan
tässä lakiehdotuksessa 65 vuotta täyttänyttä potilasta
tai sosiaalihuollon asiakasta.