PERUSTELUT

1 Nykyinen tilanne

Voimassa olevan eläinsuojelulain (247/1996) tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Niin ikään lain tarkoituksena on edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua (1 §). Eläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen ottaen huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. Eläimen pitäminen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty (4 §). Turkiseläinten tarhaus on eläinsuojelulain ja -asetuksen mukaan sallittua tietyillä ehdoilla. Turkiseläimet ovat asetuksen mukaan ulkona kasvatettavia tuotantoeläimiä. Asetuksen 5 §:n 2 momentin mukaan tuotantoeläimellä tarkoitetaan ulkokasvatukseen soveltuvaa eläintä, jota pidetään elintarvikkeiden, villan, nahan, höyhenten tai turkisten tuotantoa varten, sekä eläintä, jota pidetään tai kasvatetaan muuhun maataloustuotantoon.

Vuoden 1996 eläinsuojelulainsäädännön uudistuksessa eläinten lajityypillisen käyttäytymisen suojaaminen oli vahvasti esillä lain eduskuntakäsittelyssä. Tästä huolimatta lain säätämisessä annettiin suurempi painoarvo elinkeinopoliittisille näkökohdille. Lakia säädettäessä ei tiettävästi ollut vakavasti esillä sellaista ajatusta, että turkistarhaus tulisi kieltää siihen lähtökohtaisesti liittyvien eläinsuojelullisten ja eettisten syiden vuoksi.

Kiistatonta on kuitenkin, että nykyiset määräykset sallivat elinkeinonharjoittamisen muodossa tapahtuvan eläimille tuotetun kärsimyksen. Esimerkiksi tavanomainen tarhaketun seitsemän kuukauden mittainen elämä kuluu "ympyrää juosten" puolen neliömetrin suuruisessa verkkohäkissä, jonka pohja on myös verkkoa. Tällaisessa tilassa eläin ei pysty liikkumaan ja elämään lajilleen ominaisessa ympäristössä.

On yhteiskunnallinen arvostuskysymys, sallitaanko tällainen kärsimyksen tuottaminen eläimille. Tähän eläinsuojeluongelmaan voidaan puuttua vain lainsäädännöllisin toimin. Eläinten rääkkäystä voidaan lieventää säätämällä vähimmäisvaatimuksia tarhojen kunnosta ja eläinten kohtelusta. Myös määräykset siitä, että eläinten tulee saada elää lajilleen tyypillisissä olosuhteissa, vähentävät niiden kärsimyksiä.

2 Turkistarhauskielto maailmalla

Hollanti luopuu kettu- ja chinchillatarhoistaan vuonna 2008, ja parhaillaan Hollannin parlamentissa käsitellään minkkitarhauksen kieltämistä.

Muissakin maissa, kuten Isossa-Britanniassa, on nykymuotoinen turkistarhaus jo kielletty, koska sen on katsottu aiheuttavan kohtuuttoman paljon kärsimyksiä eläimille. Esimerkiksi Sveitsissä ja Saksan Hessenin osavaltiossa laki antaa luvan turkiseläinten kasvatukseen, mutta kasvatettavilla eläimillä on oltava eläintarhatasoiset tilat.

Ruotsin hallitus puolestaan on muuttanut eläinsuojeluasetusta siten, että kettujen kasvattaminen tullaan sallimaan vain tiloissa, joissa on kaivamismahdollisuus, virikkeitä ja mahdollisuus elää luontaisena sosiaalisena ryhmänä. Uusien ruotsalaistarhaajien osalta säädös on ollut voimassa vuoden 1996 alusta, vanhoilla siirtymäaikaa on viisi vuotta. Nyt Ruotsissa keskustellaan turkiskasvatuksen kieltämisestä kokonaan.

3 Nykyisenlaisen turkistarhauksen kielto

Turkistarhaukseen liittyvät ongelmat ovat eettisesti hyvin vakavia. Niistä voidaan päästä vain kieltämällä turkistarhaus kokonaan riittävän pitkän siirtymäajan jälkeen. Juuri tämä on lakialoitteen tarkoitus. Lakialoitteessa esitetään, että Suomessa ei enää sallita eläinten tarhausta turkistuotantoa varten. Ehdotettu kielto sijoitettaisiin lain 22 §:n uudeksi 1 momentiksi, jolloin nykyinen 1 momentti siirtyisi 2 momentiksi.

Siirtymäajaksi esitetään kymmentä vuotta. Siirtymäajan kuluessa 1.1.2002—31.12.2011 uusien tarhojen perustamista ei enää sallittaisi muuten kuin erityisen painavista elinkeinopoliittisista syistä, ja siirtymäajan päätyttyä 1.1.2012 lain voimaantulohetkellä 1.1.2002 toiminnassa olleiden tarhojen toiminta tulisi myös lopettaa.

Jotta ehdotetun kiellon seurauksena tilanne ei muodostuisi myöskään turkistarhaajien kannalta kohtuuttomaksi, tulisi turkiseläintuotannon sijaan toisaalta edistää siirtymistä sellaiseen eläinten tuotantoon, jonka puitteissa eläimet voisivat elää lajilleen tyypillisissä olosuhteissa vapaana, ja toisaalta siirtymistä muihin elinkeinoihin, jotka eivät aiheuta kärsimystä eläimille. Tämä vaatii myös julkisen vallan, valtion ja kuntien, taloudellista tukea, josta pitäisi päättää erikseen. Lakialoitteen sisältämä nykyisenlaisen turkistarhauksen kielto edellyttäisi myös eläinsuojeluasetuksen muuttamista.