PERUSTELUT

Väestön ikääntyessä joudutaan entistä enemmän pohtimaan sitä, miten vanhusten hoidosta selviydytään, kun toimintakyky alenee ja sairaudet vaivaavat. Kotona tapahtuva hoitotyö on usein inhimillisempää kuin laitoshoito, ja usein se on myös ikääntyneiden oma tahto. Tämän lisäksi se on myös taloudellisesti edullisempaa. Tämä koskee myös vammaisten ja pitkäaikaissairaiden hoitoa sekä terminaalivaiheen hoitoa.

Maassamme on noin 300 000 omaishoidossa olevaa henkilöä, mutta vain noin 23 000 on virallisesti kunnan myöntämän omaishoidon tuen piirissä. Omaishoitoa koskevien sosiaalihuoltolain säännösten henki ei näin ollen kunnissa toteudu. Omaishoitoa määrittelevien säännösten mukaan omaishoitoa on tuettava sekä taloudellisesti että palvelujen avulla.

Kunnissa vallitsee nykyisin kirjava käytäntö siinä, kuka on oikeutettu saamaan omaishoidon tukea. Siksi hoidon määrittely vaatii selkiyttämistä. Kunnissa ei ole osattu varata riittäviä määrärahoja tähän tarkoitukseen, minkä vuoksi rahat usein loppuvat jo puolessa välissä vuotta, eikä uusia sopimuksia voida tehdä. Näin omaishoidon tuen saaminen on monessa tapauksessa sattumanvaraista, koska sitä ei ole määritelty subjektiiviseksi oikeudeksi. Tämän lakiesityksen mukaan hoito taataan jokaiselle kriteerit täyttävälle henkilölle. Vain näin omaishoidosta voi tulla tosiasiallinen vaihtoehto kunnissa. Asetuksella voidaan määritellä tarkemmin yhtenäiset kriteerit kaikkia kuntia velvoittaviksi.

Omaishoitoon sitoutuneiden henkilöiden asemassa on myös korjattavaa. Riittävä vapaa-aika on välttämätöntä sekä terveydellisistä että työsuojelullisista syistä. Omaishoitajien jaksamisen parantamiseksi tulee mahdollisuuksia lepoon parantaa lisäämällä lakisääteisten vapaapäivien määrää. Lisäksi kunnat tulee velvoittaa huolehtimaan siitä, että omaishoitajille järjestetään sijaisia siinä määrin kuin heillä on siihen oikeus. Nykyisin kunnissa on eroja sijaisten järjestämisessä ilman vaikutusta hoitopalkkioon. Omaisiaan ja läheisiään hoitavilla tulee olla myös subjektiivinen oikeus vapaapäiviin. Työuupumuksen riski on suuri, koska työ on raskasta ja sitoo monessa tapauksessa hoitajan miltei täydellisesti hoidettavaan. Lisäksi useat omaishoitajat ovat itsekin iäkkäitä ja monenlaisen avun tarpeessa.

Omaishoidon tukea tulee myös korottaa selkeästi, jotta palkkio kuvastaisi omaishoitajien tekemän työn raskautta ja vaativuutta ja toimisi myös kannustimena ja mahdollistajana omaishoitoon. Omaishoitajat samoin kuin perhehoitajat on asetettu tarpeettomasti eriarvoiseen asemaan myös kuntoutuksen osalta. Tämä esitetään korjattavaksi säätämällä heille sama oikeus kuntoutukseen kuin kunnallisilla viranhaltijoilla ja työntekijöillä.