PERUSTELUT

Vuodelta 1973 olevat päivähoitolaki (36/1973) ja päivähoitoasetus (239/1973) ovat auttamattomasti vanhentuneita. Lain kokonaisuudistuksen tarpeesta on puhuttu vuosia, ja sosiaali- ja terveysministeriö onkin asettanut varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan selvittämään päivähoidon tilaa Suomessa. Loppuraportti luovutetaan ministerille tammikuun lopussa.

Muun muassa neuvottelukunnan loppuraporttiluonnoksesta ja sen jaostojen raporteista käy ilmi, että päivähoitolakia on tarpeen muuttaa. Tämä on huomioitu myös Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa, johon on kirjattu maininta päivähoitolain uudistamisesta.

1 Päiväkodit

Edellisen hallituksen hallitusohjelmassa luki, että päivähoitolakia uudistetaan muun muassa määrittelemällä päiväkotien enimmäisryhmäkoko. Tätä ei kuitenkaan toteutettu, vaan tyydyttiin stilisoimaan lasten ja aikuisten suhdelukua määrittelevää lausetta tavalla, joka ei mitenkään paranna päiväkotien arkea.

Vuoden 1973 alkuperäisessä asetuksessa määriteltiin lapsiryhmien enimmäiskoot. Vuonna 1993 asetusta muutettiin niin, että ryhmän koon sijaan säädetään hoitohenkilökunnan ja lasten suhteesta. Kokopäivähoidon osalta päiväkodissa tulee olla yksi kelpoisuusehdot täyttävä aikuinen seitsemää yli kolmevuotiasta ja neljää alle kolmevuotiasta lasta kohden. Osapäivähoidossa tulee olla yksi kelpoisuusehdot täyttävä aikuinen kolmeatoista yli kolmevuotiasta lasta kohden.

Ei ole perusteltua, että koko- ja osapäiväisiin lapsiin pätevät eri suhdelukusäännökset. Useimmiten osapäivähoidossa olevat lapset on sijoitettu samaan ryhmään kokopäiväisten kanssa, ja erilaiset suhdeluvut aiheuttavat hankalaa tulkinnanvaraisuutta siihen, kuinka monta aikuista paikalle tarvitaan. Ehdotammekin päivähoitoasetusta muutettavaksi niin, että osa- ja kokopäivähoitoisiin lapsiin pätee sama suhdeluku.

Vuoden 1993 asetuksen muutoksessa määriteltiin mahdollisuus poiketa suhdelukusäännöksestä, "jos lasten keskimääräiset hoitopäivät ovat jatkuvasti huomattavasti vähäisemmät kuin toimintapäivät. Poikkeaminen voi tapahtua siten, ettei lapsia ole jatkuvasti yhtäaikaisesti hoidossa enempää kuin kokonaissuhdeluku edellyttää." Vuonna 2006 asetuksen sanamuoto muutettiin kuulumaan "poikkeaminen voi tapahtua siten, ettei lapsia ole muutoin kuin lyhytaikaisesti yhtäaikaisesti hoidossa enempää kuin kokonaissuhdeluku edellyttää".

Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2005 tekemästä selvityksestä ilmenee, että kunnissa tätä poikkeamismahdollisuutta on sovellettu hyvin vaihtelevasti, esimerkiksi hoito- ja kasvatushenkilöstön poissaolosta johtuvissa tilanteissa, joka on säädöksen sanamuodon vastaista. Myös eduskunnan oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota säädöksen tulkinnanvaraisuuteen. Tehy teki vuonna 2006 tutkimuksen, jossa päiväkotien henkilökuntaa pyydettiin arvioimaan, kuinka yleisiä ovat tilanteet, joissa lapsia on yhtä aikaa hoidossa enemmän kuin asetus edellyttää. 43 prosenttia vastaajista ilmoitti, että tällaisia tilanteita on vähintään kerran päivässä, ja 10 prosenttia ilmoitti, että lasten määrä ylittyy lähes koko päivän ajan.

Pelkästään suhdelukuun perustuva normitus aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Ryhmien koot muodostuvat liian suuriksi, mikä aiheuttaa lapsissa levottomuutta ja oppimisvaikeuksia ja koettelee aikuisten jaksamista. Pahimmassa tapauksessa päivähoidon huonot puitteet tuottavat lisää erityislapsia ja -nuoria, joiden hoitaminen ja kuntouttaminen tulevat yhteiskunnalle moninkertaisesti kalliimmaksi kuin ongelmien ennaltaehkäisy takaamalla päivähoidolle riittävät resurssit.

Päivähoitolainsäädäntöä uudistettaessa päiväkotiryhmien enimmäiskoot tulee määritellä lailla ja kasvatusvastuussa olevan henkilökunnan ja lasten välisen suhdelukusääntelyn tarkoituksenmukaisuus tulee arvioida. Laista tulee tehdä sellainen, että säännellystä lapsiryhmän enimmäiskoosta sekä lasten ja henkilöstön välisestä mitoituksesta ei ole enää mahdollista poiketa.

Lastentarhanopettajaliiton mukaan lakiin tulisi kirjata seuraavat enimmäisryhmäkoot:

• Alle 3-vuotiaita enintään 8—10 lasta/ryhmä
• Alle 18 kuukauden ikäisiä 2 lasta/hoitaja
• 3—6-vuotiaita enintään 18 lasta/ryhmä
• Erityisryhmät tulee määritellä laissa ja niiden rakenteesta ja henkilömitoituksesta säätää. Ryhmiä perustettaessa edelleen käyttökelpoisia ovat aiemmat Sosiaalihallituksen ryhmiä koskevat ohjeet.
• Integroitu erityisryhmä: korkeintaan 12 lasta, joista korkeintaan viisi on erityisen tuen tarpeessa
• Erityisryhmässä (kaikki lapset erityisen tuen tarpeessa) voi olla korkeintaan 8 lasta.

2 Perhepäivähoito

Varhaiskasvatuksen neuvottelukunta on todennut perhepäivähoidon osalta, että nykyinen neljän kokopäiväisen ja yhden osapäiväisen lapsen ryhmäkoko on hyvä. Perhepäivähoidossa suhdelukusääntely toimii päiväkoteja paremmin, koska osapäiväisiä lapsia ja lasten sekä hoitajien vaihtuvuutta on vähemmän kuin päiväkodeissa.

Neuvottelukunnassa on ollut esillä vaihtoehto, että päivähoitolakia tulisi muuttaa siten, että perhepäivähoitoryhmän viides, osapäivähoitoinen lapsi voisi olla muunkin ikäinen kuin esikoulu- tai kouluikäinen. Niissä tilanteissa, joissa omassa kodissaan työskentelevän perhepäivähoitajan lapsiryhmästä jo kaksi samanaikaisesti hoidossa olevaa on alle kolmevuotiasta, tulisi viidennen, osapäivähoitoisen lapsen olla vähintään 3-vuotias. Vastaavan ikärakenteen tulee toteutua myös ryhmäperhepäivähoidon ryhmässä eli kahden hoitajan yksikössä.

3 Ryhmäperhepäivähoito

Ryhmäperhepäivähoito tuli mahdolliseksi päivähoitoasetuksen muutoksella vuonna 1990. Asetuksessa ryhmäperhepäivähoito sijoittuu identiteetiltään ja toimintamuodoltaan selkeästi osaksi perhepäivä-, ei päiväkotihoitoa. Sen tulisi toteutua tyypillisesti kahden hoitajan, kahdeksan kokopäivälapsen ja kahden osapäivälapsen yksikkönä. Kolmen hoitajan ja kahdentoista lapsen yksikkö mahdollistetaan asetuksessa vain erityissyistä.

Kunnissa toimii kuitenkin ryhmäperhepäivähoitoyksiköitä, joissa on enimmillään yli kymmenen hoitajaa ja yli neljäkymmentä lasta, jolloin olosuhteet lähenevät päiväkotia eivätkä perhepäivähoitoa, kuten tarkoitus on.

Viime vuosina ryhmäperhepäivähoidon määrällinen osuus kunnallisesta päivähoidosta on noussut. Monessa kunnassa se toimii päivähoidon määrällisen tarpeen puskurina, joka on kuntien mielestä nopea perustaa ja helppo lakkauttaa. Ryhmäperhepäivähoitoa lisätään ennen kaikkea silloin, kun kotona toteutuvaan perhepäivähoitoon ei saada riittävästi työntekijöitä.

Erityisen huolestuttavaa on, että useissa kunnissa ryhmäperhepäivähoitoa toteutetaan vastoin päivähoidon säännöksiä. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan päivähoitoasetuksen 8 §:n (329/2000) määrittämä samanaikaisesti hoidossa olevien lasten määrä tai sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) 8 §:ssä säädetty hoitohenkilökunnan pätevyys jäävät toteutumatta merkittävässä määrässä kuntia.