ALOITTEEN PERUSTELUT

Edellisessä hallituksessa asumiskulujen omavastuuosuuden sisällyttämistä toimeentulotukimenoihin ajaneet perustelivat toimeentulotuen perusosan leikkausta työllistämiskynnyksen alentamisella ja sillä, että toimeentulotukea saavat hakeutuisivat uudistuksen jälkeen pienempiin asuntoihin asumismenojensa pienentämiseksi.

Pitkään yhtäjaksoisesti toimeentulotukea saavia ruokakuntia on alle 10 prosenttia kaikista toimeentulotukiasiakkaista. Toimeentulotuen tarve useimmissa tapauksissa johtuu pitkäaikaistyöttömyydestä ja liian alhaisesta työmarkkinatuesta, elatusvelvollisuudesta ja liian alhaisista perhepoliittisista tuista sekä ylivelkaantumisesta. Näistä syistä pitkäaikaistyöttömyys on keskeisin syy toimeentulotuen tarpeeseen.

Asumistuen omavastuuosuuden seitsemän prosentin leikkauksella ei ole saavutettu eikä ole saavutettavissa niitä tavoitteita, joita sille on asetettu, vaan lainmuutoksesta on muodostunut köyhien ihmisten huonoa asemaa edelleen heikentävä tekijä. Useita vuosia työttömänä olleiden työllistymistä ei voida ratkaista toimeentulotukea leikkaamalla.

Toimeentulotukiasiakkaiden pakottaminen ahtaampiin asuntoihin toimeentulotuen leikkauksen pienentämiseksi on niin ikään osoittautumassa mahdottomaksi nykyisessä vuokra-asuntotilanteessa, joka erityisesti vallitsee suurissa kaupungeissa. Köyhien ihmisten alistaminen ja nöyryyttäminen hyvinvointivaltiollisella lainsäädännöllä ei ole myöskään linjassa sen valtavan taloudellisen hyvinvoinnin lisääntymisen kanssa, josta väestön suuri enemmistö voi nauttia. Suomi on sitoutunut noudattamaan Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan määräyksiä ja YK:n yleissopimusta sosiaalisista, taloudellisista ja sivistyksellisistä oikeuksista, joista viimeksi mainittu sopimus korostaa muun muassa asumista eräänä sosiaalisena perusoikeutena, joka tulee turvata kaikin käytettävissä olevin keinoin. Sopimus liittää perusoikeuksien turvan tason yhteiskunnan resurssien lisääntymiseen.

Toimeentulotukeen säädetty seitsemän prosentin asumiskulujen omavastuu on vähentänyt toimeentulotukiasiakkaiden rekisteröityä määrää ja heikentänyt toimeentulotukiperheiden taloutta noin 150 mk/kk.

Asumiskulujen seitsemän prosentin omavastuu on myös sosiaalityötä byrokratisoiva "haitake", sillä omavastuun laskeminen siirtää vuokran maksamista asiakkaalle päin ja lisää prosenttien laskemista sosiaalitoimistoissa, mikä on pois varsinaisesta sosiaalityöstä. Asumismenojen omavastuu on edellä kerrotuilla perusteilla syytä poistaa toimeentulotuen perusosasta.

Ehdotus toimeentulotukilain 7 §:n 2 momentin muuttamisesta

Lakialoitteessa ehdotetaan poistettavaksi nykyisen 7 §:n 2 momentin viimeinen virke, jonka mukaan "Lisäksi perusosaan sisältyy seitsemän prosenttia tarpeellisen suuruisesta asumistukilain (408/1975) 6 §:ssä tarkoitettujen asumismenojen määrästä."