PERUSTELUT

Perusopetuslain 40 §:ssä säädetään ammattihenkilöiden vaitiolovelvollisuudesta ja tallennesalaisuuden säilyttämisvelvollisuudesta eli salassapitovelvollisuudesta. Se väistyy silloin, kun asianosaiset (eli lapsi ja/tai huoltaja) sallivat ammattihenkilöiden välisen yhteistyön. Tällöin lainsäätäjä jättää toimijoiden vapaaseen harkintaan, miten asiassa on syytä toimia. Jos kouluterveydenhuollon ammattihenkilöt katsovat yhteistyön olevan välttämätöntä ja perustuvan ammattieettisesti kestävälle pohjalle, silloin laki ei aseta yhteistyölle esteitä.

Perusasetelma muuttuu silloin, kun asianosaiset eivät anna yhteistoimintaan suostumustaan tai kun he nimenomaisesti kieltävät yhteistyön. Tällöin salassapitovelvollisuus on tiukasti kahlittua. Yhteistyö estyy. Poikkeustapauksissa tilanne on toinen ja perusopetuslain 40 §:n 2 momentin soveltaminen tulee kysymykseen. Sen mukaan "kouluterveydenhuollosta ja muusta oppilashuollosta vastaavat henkilöt saavat sen estämättä, mitä 1 momentissa tai salassapitovelvollisuudesta erikseen säädetään, antaa toisilleen sekä koulutuksesta vastaaville viranomaisille opetuksen järjestämisen edellyttämät välttämättömät tiedot."

Asianosaisten suostumuksetta tai nimenomaisesta kiellosta huolimatta yhteistyö on mahdollista sikäli kuin tietyt ehdot täyttyvät. Mainittu lainkohta asettaa rajoituksia niin yhteistyökumppaneiden suhteen kuin asiallisestikin. Yhteistyö on sallittua vain kouluterveydenhuollosta vastaavien kesken tai heidän ja muiden kouluviranomaisten välillä. Lisärajoituksena on, että tietojen vaihto liittyy ainoastaan opetukseen ja siihenkin vain tilanteissa, joissa sen katsotaan olevan ehdottoman välttämätöntä.

Lapsi on biologisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti paljon muutakin kuin oppilas ja koululainen. Ammattihenkilöiden on oltava herkkänä lapsen somaattisen ja psyykkisen hyvinvoinnin suhteen. Yhteistyötä ei tule rajata vain kouluterveydenhuollosta vastaavien ja muiden kouluviranomaisten väliseksi.