PERUSTELUT

Korruptio ei Suomessa ole kansainvälisesti verrattuna erityisen laajamittaista. Osa niin sanottuna maan tapana harjoitetuista korruptiokäytännöistä julkisella sektorilla on ilmeisesti saatu aivan viime aikoina merkittävästi vähenemään vaalirahoitusta ja sen julkisuutta koskevalla lainsäädännöllä pohjanaan laki ehdokkaan vaalirahoituksesta (273/2009).

Edelleen on Suomessa kuitenkin eräs merkittävä valtiollisen ja kunnallisen sektorin alue, jolla korruptiiviset käytännöt jatkuvat vahvoina. Kysymys on niin sanotuista poliittisista virkanimityksistä eli sellaisista virkoihin valinnoista, joissa ratkaiseva tosiasiallinen valintaperuste tai syrjintäperuste virkaan tarjolla olevien välillä on henkilön puoluekanta, siis riippumatta vertailtavien ehdokkaiden asiallisista kelpoisuuskriteereistä. Tällöin siis on joko niin, että henkilön "oikea" puoluekanta on todellinen valintaperuste, tai sitten niin, että ansioituneimman henkilön "väärä" puoluekanta tai hänen poliittinen puolueettomuutensa on todellinen peruste hänen syrjäyttämiselleen. Joskus tällaiset poliittiset virkanimitykset esiintyvät jopa niin sanottuina "paketteina", kun puolueet jakavat tärkeitä virkapaikkoja vastavuoroisella "sulle-mulle"-periaatteella.

Poliittisten virkanimitysten korruptiivinen perinne valtion ja kuntien virkavalinnoissa on maassamme jopa niin vahva, että monet poliittiset toimijat eivät edes näytä mieltävän tätä "maan tapaa" korruptioksi. Sellaisessa virheellisessä ajattelutavassa tulkitaan perustuslain 125 §:n 2 momentissa säädettyjä yleisiä virkanimitysperusteita ("kyky, taito ja koeteltu kansalaiskunto") niin, että viimeksi mainittu eli "koeteltu kansalaiskunto" ymmärretään samaksi kuin oman puolueen jäsenkirja ynnä osoitettu tai oletettu puolueuskollisuus. Sanotunlainen ahdas käsitys ei kuitenkaan vastaa perustuslain kyseisen säännöksen sanamuotoa saati säännöksen tarkoitusta ja henkeä.

Kuvatut poliittiset virkanimitykset rikkovat perustuslain 125 §:n lisäksi perustuslain 6 §:n 2 momentin yhdenvertaisuussäännökseen perustuvaa suosinta- ja syrjintäkieltoa: "Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan...vakaumuksen, mielipiteen...tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella." Selväähän on, että perustuslain 6 §:n 2 momentin tarkoittamana suosinnan tai syrjinnän "hyväksyttävänä perusteena" eivät saa olla puolueelle osoitettu kuuliaisuus ja puolueelle tehdyt tai puolueen odottamat palvelukset. Kun täysi-ikäisistä suomalaisista vain vähemmän kuin yksi kymmenesosa kuuluu puolueisiin läheisjärjestöineen, on puolueisiin kuulumattoman yli 90 %:n enemmistön syrjiminen puoluenäkökohdilla ratkaistuissa virkanimityksissä ilmeisen lainvastaista paitsi korruptiona myös syrjintänä.

Paitsi perustuslain 125 §:n ja 6 §:n vastaisia ovat poliittiset virkanimitykset myös valtion virkamieslain (750/1994) ja samaten kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (304/2003) vastaisia.

Valtion virkamieslain 6 §:n 1 momentti nojautuu edellä selostettuun perustuslain 125 §:n 2 momenttiin ja kuuluu: "Nimittämisen yleisistä perusteista säädetään perustuslaissa. Päättäessään nimittämisestä viranomainen ei saa perusteettomasti asettaa ketään toisiin nähden eri asemaan 11 §:ssä mainittujen syiden nojalla." Sanotussa 11 §:ssä nimenomaisesti luetellut kielletyt suosinnan tai syrjinnän syyt sisältävät muun muassa "poliittisen tai ammattiyhdistystoiminnan taikka näihin verrattavan seikan." Niiden nojalla ei siis ketään saa "perusteettomasti" sen enempää suosia kuin syrjiä, ei nimittämisvaiheessa (= virkamieslain 6 §) eikä myöhemminkään virassa (= 11 §).

Se, mitä juuri edellä on sanottu valtiosektorin virkamiesnimitysten lainsäädännöstä, on vastaavasti voimassa kuntasektorin virkanimityksissä. Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 6 §:n 1 momentissa nimittäin säädetään, että "Virkasuhteeseen ottamisen yleisistä perusteista säädetään perustuslaissa." Tukeudutaan siis perustuslain 125 §:n 2 momenttiin ("kyky, taito ja koeteltu kansalaiskunto"). Ja täydentävästi on sanotun kuntavirkalain 12 §:n 1 momentissa samankaltainen suosinnan ja syrjinnän kieltosäännös kuin valtion virkamieslain edellä selostetussa 11 §:ssä. Kuntavirkalain 12 §:n 1 momentissa kielletään virkasuhteeseen otettaessa eriarvoinen kohtelu, milloin nimitykseen päädytään "ilman hyväksyttävää syytä" sellaisen seikan kuin "mielipiteen, vakaumuksen, ...ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi."

Vain erittäin poikkeuksellisesti laki sallii sen, että nimitettävän poliittinen kanta ja hänen nauttimansa poliittinen luottamus nostetaan keskeisimmäksi virkanimitysperusteeksi. On nimittäin muutama harva virka, jossa laki säätää nimitetyn henkilön välittömän erottamisen mahdolliseksi jo pelkästään sillä asianomaisessa lainsäännöksessä nimenomaisesti julkilausutulla perusteella, että nimitetty ei enää nauti nimittäjänsä luottamusta. Tällaisia lain hyväksymin tavoin poliittisia luottamusvirkamiehiä ovat valtiosihteerit ja ministerien erityisavustajat. Tämä ilmenee valtion virkamieslain 26 a §:stä (laissa 176/2003), jonka mukaan "voidaan valtiosihteeri ja ministerin erityisavustaja irtisanoa, jos hän menettää sen ministerin luottamuksen, jonka toimikaudeksi hänet on nimitetty." Sanotut virat täytetään valtion virkamiesasetuksen (971/1994) 7 §:n 2 momentin nojalla virkaa haettavaksi julistamatta tai sen avoinna olemisesta ilmoittamatta. (Selostettu valtiosihteerinormitus ei koske valtiosihteeriä kansliapäällikkönä.)

Kuntasektorilla sellainen viranhaltija, joka voidaan juuri sanotuin tavoin poliittisista syistä kesken kaiken erottaa, on kunnanjohtaja. Tämä ilmenee kuntalain (365/1995) 25 §:n 1 momentista, jonka mukaan valtuusto voi irtisanoa kunnanjohtajan, "jos hän on menettänyt valtuuston luottamuksen". Tällainen viran poliittista erityisluonnetta osoittava irtisanomismahdollisuus ei koske kunnanjohtajaa alempia kunnan johtavia virkamiehiä, ei esimerkiksi apulaiskaupunginjohtajaa. Jos kunnassa on käytössä niin sanottu pormestarimalli, pormestari ja apulaispormestari ovat valtuuston toimikaudeksi valittuja kunnallisia luottamushenkilöitä (kuntalain 24, 24 a ja 32 a §) eivätkä virkamiehiä.

Jotta poliittisten virkanimitysten piiri saataisiin rajoitetuksi juuri mainittuihin avoimesti poliittista luottamusta edellyttäviin virkoihin (valtiosihteeri, ministerin erityisavustaja ja kunnanjohtaja), on tarpeen seuraavasti muuttaa valtion virkamieslain sanottua 6 §:ää sekä vastaavaa nykysääntelyä laissa kunnallisesta viranhaltijasta.

Virkamieslain 6 §:n 1 momentin toiseen lauseeseen sisältyvä sana "perusteettomasti" on epämääräisyydessään ongelmallinen korrektien virkanimityskäytäntöjen kannalta. Kyseinen sana saattaa nimittäin muodostaa poliittista virkanimitystä suunnittelevalle viranomaiselle tekosyyn, jonka varjolla korruptiivinen virkanimitys yritetään naamioida epäpoliittiseksi. Lakialoitteessa esitetään siksi, että sana "perusteettomasti" poistetaan 6 §:stä ja että sen sijaan pykälän 1 momentin kyseinen toinen lause muutetaan muotoon, joka tehokkaasti rajoittaa poliittisen virkanimityksen mahdollisuudet vain todella poikkeuksellisiin, nimityspäätöksessä selvästi esiin kirjoitettuihin ja vahvasti perusteltuihin erityisen painaviin syihin.

Sanotusta 6 §:n 1 momenttiin nyt ehdotetusta muutetusta toisesta lauseesta seuraisi, että 11 §:ssä luetelluista kielletyistä suosimis- ja syrjimisperusteista voidaan poiketa vain erittäin poikkeuksellisissa yksittäistapauksissa ja silloinkin vain niin, että nimittävän viranomaisen on nimityspäätökseensä kirjoitettava näkyviin selkeästi eritellyt ja hyvin perustellut erittäin painavat syyt poikkeamiselle. Perusteluvelvollisuus olisi siten huomattavasti tiukempi kuin mikä hallintotoiminnassa on hallintolain (434/2003) 45 §:n mukainen yleinen päätösperustelujen vaatimustaso.

Juuri kuvattua valtion virkamieslain 6 §:n 1 momenttiin esitettyä muutettua toista lausetta vastaava muutos on tarpeen tehdä myös vastaavaan kuntasektorin nimitysnormiston kohtaan eli kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 6 §:n 1 momenttiin. Sanottuun momenttiin esitetään siksi nyt lisättäväksi uusi toinen lause, joka olisi samansisältöinen valtion virkamieslakiin nyt esitetyn, juuri edellä kuvatun toisen lauseen kanssa. Samalla on välttämätöntä poistaa kuntavirkalain 12 §:n 1 momentista sanat "virkasuhteeseen ottaessaan eikä" ja sanat "hakijoita eikä", koska virkasuhteeseen ottamisen osalta syrjintäkielto tulee jo ilmaistuksi nyt esitetyssä kuntavirkalain 6 §:n 1 momentin muutoksessa.

Valtion virkamieslain 58 §:n mukaan päätökseen, "joka koskee virkamiehen nimittämistä, ei saa hakea muutosta valittamalla, jollei laissa toisin säädetä". Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO:2011:39 katsonut, että tämä valituskielto on perustuslaillisesti pätevä eikä loukkaa perustuslain 21 §:n oikeusturvasäännöstä eikä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa, jossa pääsääntöisesti yksilölle säädetään oikeus muutoksenhakuun hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskevasta viranomaisratkaisusta. Jotta poliittisia virkanimityksiä estämään nyt esitetyt lainmuutokset eivät vesittyisi, on 59 §:n sisältämään valituskieltoon säädettävä valittamisen salliva poikkeus koskien sellaista virkanimityspäätöstä, jolla valituksen mukaan on rikottu edellä esitettyjä suosinta- ja syrjintäkieltoja.