Laki rekisteröidystä parisuhteesta tuli voimaan 1.3.2002. Lain mukaan kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä voi rekisteröidä parisuhteensa ja saada pääsääntöisesti samat oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliiton solmivat mies ja nainen.

Rekisteröidyssä parisuhteessa ei kuitenkaan ole kaikkia samoja oikeuksia eikä velvollisuuksia kuin avioliitossa. Rekisteröidyssä parisuhteessa ei ole mahdollisuutta adoptoida lasta yhdessä. Laki ei myöskään toistaiseksi salli perheen sisäistä adoptiota eli sitä, että parisuhteen toinen osapuoli adoptoisi puolisonsa biologisen lapsen niin, että puolisot yhdessä olisivat lapsen holhoojia. Tämän puutteen korjaava muutos tosin sisältyy Vanhasen II hallituksen ohjelmaan.

Rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta nimilain säännöksiä puolison sukunimestä. Parisuhteensa rekisteröivät puolisot eivät voi ottaa yhteistä sukunimeä tai yhdistelmänimeä ilmoittamalla siitä rekisteriviranomaiselle. Automaattinen oikeus yhteiseen nimeen kuuluu vain avioliittoon.

Sosiaali- ja verolainsäädännössä käytetty ja säännelty perhemuoto "avioliitonomainen suhde" ("avoliitto") ei sekään koske parisuhteensa rekisteröineitä pareja. Koska avioliitto on rajattu vain naisen ja miehen väliseksi, pidetään myös avioliitonomaisuudelle ja avoliitolle edellytyksenä pääsääntöisesti sitä, että kyse on naisen ja miehen välisestä suhteesta. Rekisteröimätön, samaa sukupuolta olevien parisuhde ei siis nykykäytännön mukaan ole avoliitto. Avoliitolle on kuitenkin määritelty eräitä juridisia piirteitä, jotka eivät näin ollen koske yhdenvertaisesti kaikkia niitä vakiintuneita parisuhteita, joissa ei ole kyse avioliitosta.

Ehkä merkittävin avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen välinen ero on kuitenkin symbolinen. Rekisteröity parisuhde on avioliitosta erillinen oikeudellinen instituutio. Näin ollen samansukupuoliset parit asetetaan laissa eriarvoiseen asemaan erisukupuolisten parien kanssa. Tilanne on verrattavissa siihen, että käytössä olisi erillinen parisuhdelaki esimerkiksi romaneille, suomenruotsalaisille tai tummaihoisille.

Yhdenvertaisuusperiaatteen toteutuminen edellyttää lainsäädännön olevan sukupuolineutraalia kaikkialla, missä sukupuolierityiselle kohtelulle ei ole riittäviä perusteluja. Nykyinen laki voi myös jättää perusteetta eriarvoiseen asemaan sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, jotka eivät koe yksiselitteisesti olevansa naisia tai miehiä. Kahden miehen tai kahden naisen on mahdollista avioitua EU-maista nykyään jo Hollannissa, Belgiassa ja Espanjassa. Euroopan ulkopuolella sukupuolineutraali avioliittolaki on käytössä Kanadassa ja Etelä-Afrikassa. Yhdysvaltain osavaltioista samansukupuoliset parit voivat avioitua Massachusettsissa ja Connecticutissa.

Uusimpana Norjassa hyväksyttiin sukupuolineutraali avioliittolaki kesäkuussa 2008. Näin samaa sukupuolta olevat avioparit saivat täyden adoptio-oikeuden ja naisparit mahdollisuuden saada hedelmöityshoitoja. Sukupuolineutraalia avioliittolakia valmistellaan myös Ruotsissa.

Isossa-Britanniassa kaikki avoparit puolisoiden sukupuolesta riippumatta voivat adoptoida lapsen. Islannissa, Saksassa ja Tanskassa rekisteröidyssä parisuhteessa oleva henkilö voi adoptoida samaa sukupuolta olevan puolisonsa lapsen.

Lakialoitteessa ehdotetaan avioliittolakia muutettavaksi sukupuolineutraaliksi siten, että avioliitto on mahdollinen myös samaa sukupuolta olevien henkilöiden välillä. Tämä aiheuttaa muutoksia myös avioliittoasetukseen sekä edellyttää rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain kumoamista. Lakialoitteen ehdotus turvaa lisäksi samansukupuolisten parien ulkomailla solmittujen liittojen tunnustamisen Suomessa.Vaihtoehtoisesti lainsäädäntöä voitaisiin muuttaa niin, että avioliitto ja siviililiitto eriytettäisiin instituutioina toisistaan. Tällainen malli on käytössä esimerkiksi Belgiassa. Oikeus vihkiä avioliittoon varattaisiin uskontokunnille. Niillä olisi vapaus päättää vihkimisen ehdoista, mukaan lukien se, pitääkö puolisoiden olla eri sukupuolta. Oikeus siviililiittoon taas olisi yhtäläinen pariskunnille puolisoiden sukupuolesta riippumatta.