Yksinhuoltajat saivat aiemmin kaikille lapsiperheille kuuluneen verovähennyksen ja erillisen kunnallisverotuksen yksinhuoltajavähennyksen. Verovähennyksillä tasattiin lasten elatuksen vaikutusta perheiden veronmaksukykyyn. Perhetukiuudistus vuonna 1994 poisti perhepoliittiset verovähennykset. Uudistusta perusteltiin verotuksen yksinkertaistamisella ja tuen kohdistamisella sosiaalipoliittisesti oikeudenmukaisemmin. Tosiasiassa yhteiskunnan tuki lapsiperheille heikkeni.

Lapsiperheiden asema tulonjaossa on edelleen heikentynyt ja lapsiperheköyhyys on lisääntynyt huomattavasti viimeisten vuosien aikana. Pienituloisiin kotitalouksiin kuuluu noin 150 000 lasta. Lapsiköyhyysaste oli vuonna 2010 12,4 prosenttia (vuonna 1995 5 %). Yksinhuoltajaperheistä 27 % oli pienituloisia vuonna 2010 (vastaava osuus vuonna 1995 oli 8 %.).

Yksinhuoltajaperheistä jopa neljännes joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Erityisen tiukalla talous on monissa yksinhuoltajaperheissä silloin, kun lapset ovat aikuistumassa. 17-vuotiaan menot ovat suuret, opiskelut ovat useimmilla kesken, mutta lapsilisiä ei enää saa.

Lapsiperheiden köyhyys lisää lasten ja nuorten syrjäytymisvaaraa. Se heikentää lasten ja nuorten mahdollisuuksia osallistua täysipainoisesti yhteisön ja yhteiskunnan toimintaan. Lapsiperheiden ja koko yhteiskunnan kannalta on tärkeää tukea lapsiperheiden toimeentuloa. Yksinhuoltajaperheiden taloudellisia mahdollisuuksia voidaan kohentaa tuloverolain muutoksella. Lapsiperheköyhyyden poistamiseen tarvitaan sekä lapsiperheiden toimeentuloa yleisesti parantavia toimia että täsmätoimia eri ryhmille.