Öljypohjaisia polttoaineita käyttävät autot ovat sekä maailmanlaajuisesti että myös Suomessa merkittävä haitallisten hiilidioksidipäästöjen lähde. Jatkuvasti kasvava autokanta ylläpitää ja saattaa jopa lisätä näitä ongelmapäästöjä, vaikka kehittyvä teknologia onnistuukin vähentämään autokohtaisia päästöjä. Merkittävän avun ongelmapäästöjen vähentämisessä voi tulevaisuudessa tarjota sähköauto, koska sen käyttövoima eli sähkö on päästöistä puhdasta ja ympäristöystävällistä. Sähköautostahan ei aiheudu ajon aikana lainkaan hiilidioksidipäästöjä. Näin voidaan vaikuttaa tervehdyttävästi suurten kaupunkien huononevaan ilmanlaatuun ja yleisemminkin vähentää liikenteen päästöistä osaltaan johtuvaa maapallon ilmaston lämpenemistä.

Lainsäätäjällä onkin tärkeistä ympäristösyistä täydet perusteet suosia sähköautoa. Samaan suuntaan vaikuttaa myös tietoisuus siitä, että globaalin öljyntuotannon rajojen saavuttaminen lähestyy koko ajan. Valtiovallan vahvasti positiivisesta suhtautumisesta sähköautoihin tarjoaa esimerkin Viro, jossa valtio tukee vahvasti sähköautojen ostajia, maksimissaan jopa 18 000 euron avustuksella ja tuhannen euron arvoisella pikalaturilla.

Yksi lainsäädännön tarjoama keino kuvattuihin ongelmiin vaikuttamiseksi on autoja koskeva verolainsäädäntö. Säätämällä sähköautoa koskevat auto- ja autoiluverot mahdollisimman alhaisiksi tai jopa nollatasoon lainsäätäjä voi tehdä sähköautoista tavallisille kansalaisille ja monille yrityksille kiinnostavan vaihtoehdon polttomoottoriautoille. Sähköautohan on jo nykyisillä, minimissäänkin noin 50 kilometrin latausväleillä hyvin käytännöllinen sellaisessa henkilöauto- ja pakettiautoliikenteessä, jossa päivittäinen työmatka tai muu käyttö jää alle mainitun rajan. Sähköauto soveltuu erinomaisesti esimerkiksi posti-, paketti- ja muuhun sellaiseen pientavaran jakeluun sekä huolto- ja hoitohenkilöstön asiakaskäyntimatkoihin.

Sähköautoa verotuksellisesti suosiessaan lainsäätäjä samalla luo taloudellisen insentiivin sähköautoteknologian keksinnölliselle kehittämiselle niin, että sähköautojen akkuteknologia etenisi nykyistä parempiin ratkaisuihin akkujen koon, latautumisajan, lataamisväliaikojen ja tuotantokustannusten suhteen. Tällöinhän sähköautojen nykyään vielä korkea hintataso laskisi kilpailukykyiseksi. Esimerkkinä teknologian kehityksestä voidaan mainita, että uudemmalla ns. litiumakkutekniikalla saavutetaan noin nelinkertainen tehopainosuhde lyijyakkuihin verrattuna. On myös mainittava, että USA:n autoteollisuuden johtavat toimijat ovat äskettäin muodostaneet sähköautoakkujen energiatiheyden kehittämiseen tähtäävän konsortion.

Autoja ja siis myös sähköautoja koskevia veroja ovat autoverolain (1482/1994) 6 §:n mukainen ensirekisteröinnin jälkeinen autovero sekä ajoneuvoverolain (1281/2003) 10 ja 11 §:n mukaiset vuotuinen perusvero ja päiväkohtainen käyttövoimavero. Määrällisesti näistä merkittävin on autovero, joka tällä hetkellä on 5,0 % auton verotusarvosta. Ajoneuvoverolain 10 §:n mukainen perusvero puolestaan on 1.1.2013 alkaen kaikilla sähköautoilla 43,07 euroa vuodessa, ja sanotun lain 11 §:n mukainen käyttövoimavero on 1,5 senttiä päivää kohden auton kokonaismassan jokaiselta alkavalta sadalta kilogrammalta.

Selostettua sähköautojen nykyverotusta voidaan merkittävimmin keventää poistamalla edellä mainittu ensirekisteröintiin liittyvä 5,0 %:n autovero kokonaisuudessaan Samoin on perusteltua keventää yllä kerrottua 1,5 sentin päiväkohtaista käyttövoimaveroa alimpaan käyttövoimaveron tasoon eli 0,5 senttiin.

Tässä lakialoitteessa esitetyillä verohelpotuksilla ei ole valtiontalouden verokertymän kannalta merkitystä, johtuen sähköautojen häviävän pienestä osuudesta Suomen autokannassa. Trafin antaman tiedon mukaan Suomessa oli 30.11.2011 liikenteessä vain hieman yli toistasataa sähköautoa. Vaikka määrä tästä lähivuosina moninkertaistunee, lähestyttäisiin vasta yhden promillen luokkaa.