PERUSTELUT

Nykytila

Suomen kansallinen rokotusohjelma tuottaa tuloksia. Yli 93 % Suomen lapsista saa kaikki ohjelman rokotteet ennen kahden vuoden ikää. Ohjelmaan kuuluvia rokotteita ovat mm. Calmette, kurkkumätä, hinkuyskä, tuhkarokko ja sikotauti. Rokotusohjelman vuotuiset kustannukset ovat noin 10 miljoonaa euroa, mikä on 0,1 % terveydenhuollon kokonaismenoista, 0,5 % lääkkeiden kokonaiskustannuksista ja 1 % lääkkeiden Kela-korvauksista. Uutena tulokkaana kansallisessa rokotusohjelmassa on rotavirusrokote, jonka vuotuiset kustannukset yhteiskunnalle arvioidaan 2,6 miljoonaksi euroksi ja jonka arvioidaan ehkäisevän yli 7 500 terveyskeskuskäyntiä, yli 2 000 sairaalajaksoa ja yli 3 000 poliklinikkakäyntiä. Tässä joitakin esimerkkejä siitä, miten kustannustehokasta panostaminen ennaltaehkäisevään hoitoon voi kaikin tavoin olla.

Tartuntatautilain mukaan sosiaali- ja terveysministeriö antaa asetuksella tarkempia ohjeita kansallisesta rokotusohjelmasta. Uuden rokotteen ohjelmaan saaminen on pitkä ja kallis prosessi, koska rokote kokonaisuudessaan korvataan julkisin varoin, kun se on otettu ohjelmaan. Sairausvakuutuslaissa korvamerkitään sen sijaan rahaa sairauksien hoitoon. Lain 5 luvun 1 §:ssä säädetään, että vakuutetulla on oikeus saada korvausta lääkärin tai hammaslääkärin sairauden hoitoon määräämän lääkkeen kustannuksista. Ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa hoitoon käytettävä valmiste ei kuulu lain piiriin.

Samanaikaisesti kun kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluu ainoastaan harvoja rokotteita, yksityishenkilö voi rokotuttaa itsensä monia sairauksia vastaan, jos hänellä on varaa siihen ja tietoa mahdollisuuksista sairaudelta suojautumiseen.

Ruotsin ja Tanskan malli

Sekä Ruotsissa että Tanskassa myönnetään kansallisen rokotusohjelman ohella sairausvakuutuskorvausta eräistä rokotteista. Tanskassa korvataan osittain influenssa-, B-hepatiitti- ja pneumokokkirokotteet, kun taas Ruotsissa saa korvausta HPV-rokotteesta eli papilloomavirusta vastaan suojaavasta rokotteesta, joka pienentää kohdunkaulan syöpään sairastumisen riskiä.

Tanskassa rokotteet rinnastetaan lääkkeisiin. Korvausta perustellaan sillä, että rokotus suojaa myös muita kuin rokotettua itseään ja että tämä tuottaa pidemmän päälle säästöjä.

Ruotsissa on korostettu ihmisten välistä yhdenvertaisuutta. Tandvårds- och läkemedelsverket (Hammashoito- ja lääkevirasto) päättää korvauksesta rokotteen hyödyn ja kustannusten perusteella. Hyötytarkastelu tehdään sekä lääketieteellisestä että yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Huomioon otetaan myös sen sairauden vakavuus, jota yritetään ehkäistä tai hoitaa.

Esimerkkejä rokotteista, jotka voisivat kuulua sairausvakuutuksen piiriin

Markkinoilla on useita rokotteita, joista monia suositellaan tai joista monet ovat välttämättömiä ulkomaille matkustettaessa. Esimerkkinä voidaan mainita B-hepatiitti- ja keltatautirokote. On myös joitakin välttämättömiä tai suositeltavia rokotteita myös pelkästään kotimaassa matkusteltaessa. Näistä voidaan mainita punkin kantamalta meningiitiltä suojaava rokote eli TBE-rokote. Virusta kantavia punkkeja on yleisesti Ahvenanmaalla, mutta ne ovat viime vuosina levinneet koko rannikolle. Koska vuosina 2001—2005 havaittiin 16—33 TBE-tapausta vuodessa, joista useimmat olivat Ahvenanmaalla, käynnistettiin rokotuskampanja, mikä merkitsi kaikkien Ahvenanmaalla asuvien seitsemän vuotta täyttäneiden olevan oikeutettuja suojaan. Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta se asettaa TBE-alueella mantereella asuvat perheet eri asemaan. Rokote maksaa noin 30 euroa kerralta, ja se on otettava kolmesti täyden suojan saavuttamiseksi. Neljän hengen perheessä kustannukset ovat 360 euroa. Kyseessä on summa, jota saattaa olla mahdoton saada kokoon vähävaraisessa perheessä.

Toinen rokote, joka on monissa maissa otettu kansalliseen rokotusohjelmaan, on rokote kohdunkaulan syöpää aiheuttavaa papilloomavirusta vastaan. Sekä tyttöjen että poikien rokottaminen varhaisessa vaiheessa estää viruksen leviämisen. Yhtenä syynä epäröivään suhtautumiseen rokotteen ottamiseksi kansalliseen rokotusohjelmaan on se, että joukkorokotusten tulokset ovat nähtävissä vasta pitkän ajan kuluttua. Siinä missä rotavirusrokote vähentää pienten lasten sairaalahoitoa merkittävästi joidenkin vuosien kuluessa, vie kymmeniä vuosia ennen kuin papilloomavirusta vastaan rokotetut tulevat ikään, jossa kohdunkaulan syövän riski kasvaa. Meillä on hyvin toimiva seulontajärjestelmä, jossa solumuutokset ja syövän esiasteet havaitaan varhaisessa vaiheessa. Tätä ei kokonaan voida korvata rokotuksilla, mutta olisi perusteltua tukea halukkaiden vapaaehtoista rokottamista papilloomavirusta vastaan. HPV-rokote tulisi ottaa kansalliseen rokotusohjelmaan mahdollisimman pian. Siihen saakka tulisi kannustaa rokotuksen vapaaehtoiseen ottamiseen, minkä vuoksi olisi tärkeää saada välittömästi HPV-rokote korvattavaksi. Rokote maksaa nykyään noin 400—500 euroa, minkä vuoksi kovin harvoilla on varaa kustantaa se itse. Siksi tämä on mitä suurimmassa määrin yhdenvertaisuuskysymys.