Omaishoidon tuella on nykyisin merkittävä asema etenkin iäkkäiden henkilöiden, mutta myös muiden sairaudesta tai vammasta kärsivien hoidon järjestämisessä. Mahdollisuudesta omaishoidon tukeen säädetään sosiaalihuoltolaissa (710/1982). Tarkempia määräyksiä omaishoidon tuesta on asetuksessa omaishoidon tuesta (318/1993).

Ongelmana lain ja asetuksen soveltamisessa on se, että kunnat toteuttavat niitä hyvin kirjavasti, koska ne eivät velvoita kuntia omaishoidon tuen järjestämiseen ja kustantamiseen. Joissakin kunnissa omaishoidon tuella on kiinteä ja vakiintunut asema kunnan sosiaalipalveluissa, toisissa kunnissa siihen suhtaudutaan nihkeästi. Kunnat voivat mm. kunnan taloudelliseen tilanteeseen vedoten olla myöntämättä omaishoidon tukea, vaikka siihen olisi muuten täydet perusteet. Omaishoidon tuen suuruus ja laajuus eri kunnissa vaihtelevat tuntuvasti. Jotta omaishoitoa tarvitsevien ja omaishoidon tukea antavien omaisten asema olisi turvatumpi, tulisi lakia muuttaa siten, että korostetaan kansalaisten oikeutta omaishoidon tukeen silloin, kun se on tarkoituksenmukainen tapa järjestää sairaan, vammaisen, vanhuksen tai muun apua tarvitsevan henkilön hoito.

Pari vuotta sitten tehtyjen arvioiden mukaan Suomessa on noin 300 000 omaishoitajaa. Heistä vain noin 25 000 sai lakisääteistä omaishoidon tukea vuonna 2002. Sosiaali- ja terveysministeriön teettämässä selvityksessä kaavaillaan omaishoidon tukeen tarpeellisia uudistuksia, jotka selvityshenkilön ehdotuksen mukaan toteutettaisiin vuosina 2005—2012. Näitä uudistuksia olisi mielestämme kiirehdittävä, ja jo välittömästi tarvittaisiin toimia omaishoidon tukea tarvitsevien ja sitä antavien ihmisten aseman parantamiseksi.

Esitämme, että sosiaalihuoltolain 27 a §:ää täsmennetään siten, että kunnalla on velvollisuus antaa omaishoidon tukea silloin, kun se on tarkoituksenmukaisin tapa järjestää hoito tai huolenpito, jota henkilö tarvitsee alentuneen toimintakyvyn, sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn vuoksi. Esityksessä 27 a §:n 2 momentin sanat "Omaishoidon tukea voidaan antaa" korvataan sanoilla "Omaishoidon tukea on annettava". Sanojen "on mahdollista" jälkeen lisätään sanat "ja tarkoituksenmukaisinta". Tarkoituksena ei ole, että omaishoidon tuki syrjäyttäisi muut hoitomuodot, kuten kunnan itse järjestämän kotipalvelun tai laitoshoidon, silloin kun ne ovat tarkoituksenmukaisimpia. Luonnollisesti tilannetta on aina harkittava ottamalla huomioon hoidettavan henkilön ja hänen omaistensa tahto ja mahdollisuudet. Esitys ei muuta omaishoidon vapaaehtoista luonnetta, mutta se painottaa kunnan velvollisuutta omaishoidon tukemiseen silloin, kun se on hoitomuodoksi valittu.