PERUSTELUT
Vuonna 2004 muutettuun konkurssilakiin (120/2004)
jäi aukko, jonka seurauksena tuomioistuin voi hyväksyä konkurssisaatavan
toteamatta sen oikeaa määrää.
Siten konkurssituomiolla määritelty maksuvelvoite
voi olla virheellinen. Sen lisäksi, että nykysäädös
edistää aineellisesti virheellisten tuomioiden
syntyä, se on luonut tilanteen, jossa konkurssivelkoja
voi kirjanpidossaan käyttää velan todelliseen
määrään perustumatonta konkurssituomiolla
vahvistettua saatavaansa lisäämään
tulosta. Tämä vaikuttaa esimerkiksi pankkien taseiden
vertailukelpoisuuteen Suomen ja muiden maiden välillä.
Nykyinen säädös antaa myös mahdollisuuden
rikollisiin liikamääräisiin vaatimuksiin
konkurssin yhteydessä.
Tilastokeskuksen mukaan konkurssipäätöksiä on
tehty vuodesta 1991 alkaen 20 vuoden aikana 74 230 kappaletta.
Päätösten oikeellisuutta ei ole tutkittu,
mutta 1990-luvulta dokumentoitujen, todistetusti miljoonien markkojen
liikamääräisten päätösten
perusteella nykypäätökset voivat olla
jopa miljoonia euroja liikamääräisiä. Konkurssi-
ja ulosottopäätösten suuren määrän vuoksi
on selvää, että prosentuaalisesti pienikin liikamääräisten
tuomioiden osuus voi käsittää suuren
määrän virheellisiä tuomioita,
joiden taloudellinen volyymi on kansantaloudellisesti merkittävä.
Esimerkiksi Kuluttajavirasto on todennut (Dnro 2006/70/6455),
että summaarisessa menettelyssä syntyy perusteettomia
ulosottoperintöjä. Vaikka aiheesta — saamisen
oikea määrä — ei ole tutkimustuloksia,
tätä viranomaisen lausuntoa oikeusministeriölle
voidaan pitää selvänä näyttönä siitä,
että tuomioistuimissa tuomitaan velallisia maksuvelvollisiksi
toteamatta velan oikeaa määrää.
Se tukee käytännön kokemusperäisiä havaintoja
tilanteesta.
Perustuslain omaisuudensuojasäädöksen
mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Yhteiskunnan velvollisuus
on suojella kansalaista niin, ettei häneltä perustuslain
vastaisesti viedä perusteettomasti omaisuutta tai ansiotuloa
toteamatta velan todellista määrää.
Aineellisesti väärien tuomioiden mahdollinen suuri
määrä osoittaa, etteivät konkurssiin
ja ulosottoon liittyvien lakien nimellisesti oikeusturvaa suojaavat
säädökset tarjoa sitä käytännössä,
eikä omaisuutta suojaava perusoikeus siten toteudu aiheettomiin maksuvelvoitteisiin
tuomittujen velallisten osalta.
Nykyistä vahvasti velkojaa suojaavaa lainsäädäntöä voidaan
perustella sillä, että velkasitoumuksista huolehtiminen
on yhteiskunnan edun mukaista. Summaaristen käsittelyjen
peruste on se, että suuri määrä asioita
voidaan hoitaa nopeammin ja pienemmillä resursseilla. Konkurssi-
ja ulosottoprosessiin liittyvät säädökset
ja käytännöt, jotka estävät
velan todellisen määrän tutkimisen, palvelevat
tätä jälkimmäistä tavoitetta.
Kun velkojan asema on muodostunut niin vahvaksi, että konkurssisaatavaksi
voidaan hyväksyä liikamääräisiä vaatimuksia,
lainsäädännön ei voi tältä osin
sanoa tukevan luottojärjestelmän vakautta. Se,
että velallinen voi joutua vastaamaan velasta, jota ei
ole ottanut, ei pelkästään heikennä luottamusta
velkasitoumusten pitävyyteen vaan koko oikeusjärjestelmään.
Tuomioistuinlaitoksen resurssipula ei kelpaa kansalaisen oikeusturvan
rajoittamisperusteeksi (periaatteen vahvistavat esim. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
lukuisat oikeudenkäyntien hitaudesta antamat tuomiot).
Siten nykykäytäntö, joka heikentää oikeusturvaa
tuottamalla aineellisesti virheellisiä tuomioita, on selkeässä ristiriidassa
perusoikeuksien kanssa.
Yrittäjiksi tulee entistä useammin yksityisiä henkilöitä,
joilla konkurssitilanteessa ei ole varoja palkata itselleen avuksi
päteviä asiantuntijoita, ja siksi velkojat voivat
määrätä miten velallista kohdellaan.
Velallisen oikeusturva on äärimmäisen
heikko. Konkurssia koskeva dokumenttiaineisto otetaan velkojien
hallintaan. Konkurssivelallisen mahdollisuudet vastustaa vaatimusta
tai korjata virheellisiä konkurssivelkomusvaatimuksia ovat
mitättömät, sillä velalliselle
on säädetty velvollisuus allekirjoittaa konkurssipesän
asiakirjat vangitsemisen uhalla, vaikka hänellä ei
ole edes oikeutta nähdä velkojen oikeaa määrää.
Luotonantajien hallussa olevat vakuudet eivät nykylakien
mukaan vaikuta konkurssituomiossa määrättäviin
maksuvelvoitteisiin, sillä pankeilla ei ole tilitysvelvollisuutta velan
panteista (ks. oikeusministeri Braxin vastaus kirjalliseen kysymykseen KK
329/2008 vp).
Koska nykyinen lainsäädäntö edistää aineellisesti
virheellisiä tuomioita, on perusteltua muuttaa konkurssituomiokäytäntöä siten,
että tuomion perusteena ovat tuomioistuimen toteamat oikeamääräiset
konkurssisaatavat. Aineellisesti virheellisten tuomioiden muuttamisesta
oikeamääräiseksi ei ole selkeää säädöstä,
eikä se kuulu myöskään korkeimman
oikeuden tehtäviin, vaikka sille esitettäisiin
dokumentit velkavastuun oikeasta määrästä.
Näennäisestä oikeusturvasta huolimatta
velallisen asema on käytännössä niin
huono, että ongelma on korjattavissa vain velan oikean
määrän toteamisen varmistavalla nimenomaisella
säädöksellä. Velallisen oikeusturvaa
kohentava muutos ei heikentäisi minkään velkojaryhmän
oikeusturvaa.
Lain täsmennyksellä vähennetään
niiden ihmisten määrää, jotka
tuomitaan taloudelliseen vastuuseen perusteetta tai virheellisestä määrästä.
Lainmuutos myös estäisi liikamääräisillä vaatimuksilla
keinottelun. Oikeamääräiseksi todettu
konkurssisaaminen poistaisi osaltaan myös perusteettomia
ulosottoperintöjä.
Lainmuutoksella on selkeästi positiivinen vaikutus
koko yhteiskuntaan; se tulee vähentämään
köyhyyttä ja syrjäytymistä.
Köyhyyden lumipalloefektin kaltainen lisääntyminen
alkoi 1990-luvun alun lamasta. Yrittäjät joutuivat
turvautumaan sosiaalitukeen menetettyään kaiken omaisuutensa
lisäksi työpaikkansa, ja tästä alkanut
köyhyyden lisääntyminen on jatkunut tähän päivään
saakka. Nyt tämä kielteinen kehitys on mahdollista
pysäyttää. Oikealla velan määrällä konkurssituomiossa
on vaikutusta konkurssin jälkeen perheelleen sosiaalitukea
hakevien lukumäärään. Tällä lainmuutoksella
on myös yleistä merkitystä yrittäjyyttä harkitseville.
Kokemukset varsinkin 1990-luvun liikamääräisiä velkavastuita
vahvistaneista konkurssituomioista vaikuttavat kielteisesti uusien
yritysten syntymiseen.
Lainmuutoksella tuomioistuimen päätöksellä alkava
konkurssi perustuisi oikeamääräiseen saamistodisteeseen
ja dokumentoituun konkurssivelkojan saatavaan. Tuomion perusteena
oleva velkamäärä siirtyisi oikeamääräisenä ulosottoperintään
ja muihin mahdollisiin samassa asiassa nostettaviin kanteisiin,
esimerkiksi takaajaa vastaan. Konkurssituomiolla, joka perustuu
konkurssivelkojen oikeaan määrään,
on välitön kansantaloudellisesti myönteinen
vaikutus.