LAKIALOITE 52/2003
vp
LA 52/2003
vp - Pertti Hemmilä /kok
Tarkistettu versio 2.0
Laki rikoslain 23 luvun 5 §:n muuttamisesta
Eduskunnalle
Pitkäaikaisten tilastojen mukaan Suomessa
menehtyy vuosittain vesillä keskimäärin
211 henkilöä. Yli puolet onnettomuuksista tapahtuu
alkoholin vaikutuksen alaisena. Tilastokeskuksen tietojen mukaan
noin 45 %:lla veneilyonnettomuuksissa menehtyneistä on
menneisyydessään rattijuopumustuomio. Vuosittain
veneilyonnettomuuksissa henkensä menettää noin
85 ihmistä. Hukkumisonnettomuus on aina monen tekijän
summa, ja lieväkin humalatila lisää onnettomuusriskiä,
koska arviointikyky, reaktionopeus ja liikkeiden hallinta heikkenevät.
Jo kahden keskioluen jälkeen onnettomuusriski on kaksinkertainen,
5—6 oluen jälkeen riski on jo kymmenkertainen.
Myös erilaisten huumaavien ja väsyttävien
lääkkeiden käyttö moninkertaistaa onnettomuusriskin.
Edellä mainitut tilastotiedot eivät kerro
koko totuutta alkoholin käytön yhteydessä tapahtuneisiin
vesiliikenneonnettomuuksiin, koska alkoholin osuus tapaturman syntyyn
kirjataan tilastoihin vasta, jos onnettomuuden uhrin veren alkoholipitoisuus
on ollut yli 1 promillea, joka on vesiliikennejuopumuksen alaraja.
Henkilö, jonka verestä mitataan 1 promille tai
vastaavasti uloshengitysilmasta/litra 0,50 milligrammaa
alkoholia, on jo kohtalaisen voimakkaasti päihtynyt. Ei
ole mitään perustetta sille, että vesiliikennejuopumuksen
promilleraja on kaksi kertaa korkeampi kuin tieliikenteen ja näin
ollen lähentelee jo tieliikenteessä määriteltyä törkeän
rattijuopumuksen raja-arvoa.
Yleisimmin vesiliikenneonnettomuudessa menehtyy soutuveneestä veden
varaan joutunut voimakkaasti päihtynyt henkilö.
Tällä perusteella myös soutuveneellä,
purjejollalla tai muilla niihin rinnastettavilla vesikulkuneuvoilla
liikkuminen tulee liittää vesiliikennejuopumusta
säätelevän lainsäädännön
piiriin. Lainsäädäntöä on tarpeen
muuttaa, koska nykyisen lain mukaan juopunut henkilö saa
ilman sanktiota liikkua vesillä soutuveneellä.
Tällöin myös veneessä mahdollisesti
olevat muut henkilöt joutuvat hukkumisvaaraan.
Vesiliikenteen turvallisuuden parantamiseksi ja kuolemaan johtavien
onnettomuuksien vähentämiseksi on vesiliikennejuopumuksen
promilleraja muutettava yhdenmukaiseksi tieliikenteessä voimassa
olevan 0,5 promillen rajan kanssa.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
rikoslain 23 luvun 5 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 19 päivänä joulukuuta
1889 annetun rikoslain (39/1889) 23
luvun 5 §, sellaisena kuin se on laissa 545/1999,
seuraavasti:
5 §
Vesiliikennejuopumus
Joka ohjailee alusta tai toimii aluksessa sen kulun
turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä,
1) nautittuaan alkoholia niin, että hänen
verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana
tai sen jälkeen on vähintään
0,5 promillea tai että hänellä tällöin
on vähintään 0,25 milligrammaa alkoholia
litrassa uloshengitysilmaa tai että hänen kykynsä tehtävän
vaatimiin suorituksiin on huonontunut, tai
2) käytettyään muuta huumaavaa ainetta
kuin alkoholia tai tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen
kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin
on heikentynyt,
ja jos olosuhteet ovat sellaiset, että teko on omiaan
aiheuttamaan vaaraa kuljettajan tai toisen henkilön turvallisuudelle,
on tuomittava vesiliikennejuopumuksesta sakkoon tai vankeuteen
enintään kahdeksi vuodeksi.
_______________
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta .
_______________
Helsingissä 27 päivänä toukokuuta
2003