Hallitus antoi hiljattain esityksen rikoslain uudistamiseksi,
joka sisältää mm. ihmiskaupan paritusrikollisuuden
rangaistusten tiukennoksia. Vastoin odotuksia se ei kuitenkaan sisältänyt seksipalvelujen
kaupan kriminalisointia.
Vuoden 2003 lokakuussa voimaan tullut järjestyslaki
kieltää seksuaalipalvelujen ostamisen ja maksullisen
tarjoamisen yleisellä paikalla. Järjestyslain
säädökset ovat tarpeen ehkäisemään
häiriöitä ja sivullisiin kohdistuvaa
häirintää. Julkisen prostituution kieltäminen
ei kuitenkaan yksinään riitä suojelemaan
seksialalle ajautuvia naisia ja tyttöjä tai poistamaan
prostituution oheisrikollisuutta. Merkittävä osa
prostituutiosta tapahtuu lehti-ilmoitusten, Internetin ja puhelimen
välityksellä. Maassamme toimii myös aivan
ilmeisiä bordelleja parituskiellosta huolimatta.
Prostituutio tuottaa vuosittain arviolta kymmenien tai jopa
satojen miljoonien eurojen liikevoiton. Pääasiassa
Venäjältä ja Virosta johdetut rikollisliigat
ovat jakaneet Suomen liiketoiminta-alueisiin. Tuottoisa paritustoiminta
pitää Suomessa yllä järjestäytynyttä ulkomaista
rikollisuutta, jonka toimenkuvaan liittyy myös
huume-, väkivalta- ynnä muuta rikollisuutta.
Arvioiden mukaan Suomessa vierailee vuosittain 10 000—15 000
prostituoitua naista, jotka ovat pääsääntöisesti
virolaisia ja venäläisiä. Suomalaisia
prostituoituja on vain jonkin verran.
Viime aikoina julkisuudessa on esiintynyt seksialan ammattilaisia,
jotka ovat pyrkineet luomaan prostituoiduista mielikuvaa työstään nauttivina
seksipalvelujen tarjoajina, jotka elävät sillä ja
heille seksikauppa on muuhun työntekoon verrattava ammatti.
Esitetty mielikuva prostituutiosta ei kuitenkaan vastaa todellisuutta
ainakaan valtaosan kohdalla. Erittäin harvat naiset valitsevat
seksin kauppaamisen vapaaehtoisesti ammatikseen esimerkiksi ilman
taloudellista pakkoa. Tavallisesti prostituoidun jo entuudestaan
heikko sosiaalinen asema heikentyy edelleen prostituution myötä,
koska prostituutio ei ole työtä töiden
joukossa. Seksikauppa haavoittaa henkisesti niin myyjiä kuin
ostajiakin ja rikkoo näiden perheitä. Seksuaalisuus
on syvästi intiimi elämänalue, jota ei
voi kaupata kauppaamatta samalla myös itseään.
Harva seksipalvelujen käyttäjä toivoisi tyttärelleen
prostituoidun uraa. Prostituoiduille aiheutuu usein mielenterveysongelmia
ja terveyshaittoja. Näihin ongelmiin ja murentuneeseen
itsetuntoon haetaan helpotusta päihteiden ja huumeiden
käytöllä.
Suomessa on kiellettyä ostaa tai maksullisesti tarjota
seksuaalipalveluja yleisellä paikalla sekä ostaa
seksipalveluja alaikäiseltä. Prostituution kriminalisointi
on syytä laajentaa kaduilta sisätiloihin ja kieltää seksikauppa
kokonaan ihmiskaupan ja Suomeen levittäytyvän
kansainvälisen rikollisuuden torjumiseksi. Prostituutioon liittyvien
rikollisuuden, mielenterveysongelmien ja terveysriskien
lisäksi prostituutio on itsessään eettinen
ongelma.
Seksikaupan kieltoa vastustetaan usein sillä perusteella,
että lain tiukennuksella vaikeutettaisiin prostituoitujen
asemaa. Näiden oletetaan joutuvan karttamaan tukea antavia
viranomaiskontakteja ja tekemään työtään
yhä enemmän piilossa, alttiina esimerkiksi väkivallalle.
Kriminalisoinnin vastustajat pelkäävät
myös prostituution valvonnan ja rikoksen todistamisen olevan
vaikeaa.
Prostituution kriminalisointia vastustetaan samantapaisella
logiikalla kuin mietojen huumeiden kriminalisointia: minkään
lain ei ole osoitettu täysin poistavan rikollisuutta. Kuitenkin
niin huumeiden käytön kuin seksikaupan kriminalisointi
ovat vahvoja viestejä yhteiskunnalta. Tässä lakialoitteessa
ehdotettavalla rikoslain laajentamisella annetaan rajat ja selkeä kuva
siitä, mikä lainsäätäjän
mielestä on sopivaa ja ihmisarvoista toimintaa.
Lainmuutos antaisi myös lisää välineitä paritusrikollisuuden
kitkemiseen Suomesta. Ruotsi kriminalisoi seksuaalipalvelujen ostamisen
vuoden 1999 alusta. Ruotsin naisjärjestöjen selvityksen
mukaan ostajista katosi 80 prosenttia ja prostituoiduista puolet.
Parittajien on vaikea harjoittaa tuottavaa liiketoimintaa, minkä vuoksi
Ruotsi ei ole enää ulkomaisten parittajien suosiossa.
Seksikaupan ei ole todettu siirtyneen aiempaa enemmän
lain ulottumattomiin.
Julkisuudessa on käyty seksin ostamisen kiellon lisäksi
keskustelua siitä, kannattaako seksin myynti kieltää.
Myyntikielto on perusteltu, koska se suojaisi erityisesti niitä naisia,
jotka saattaisivat olla houkuteltavissa alalle esimerkiksi helpolta
vaikuttavan tulon perusteella. Myynnin kielto mahdollistaisi myös
ulkomailta tulevien prostituoitujen käännyttämisen
kotimaahansa. EY-tuomioistuimen taannoisen ratkaisun mukaan prostituution
harjoittaminen voidaan kieltää vain, jos se on
kielletty myös oman maan kansalaisilta. Prostituoituna
toimiminen on tuomioistuimen mukaan laillinen peruste oleskeluluvan
saamiselle toisessa EU-maassa.
Prostituution kieltäminen on ihmisoikeuksien tunnustamista
samalla tavoin kuin orjuuden kieltäminen. Kriminalisointi
antaisi maallemme kansainvälistä uskottavuutta
naisten ja lasten aseman puoltajana. Suomen on vaikea vaatia kehitysmaita
ponnistelemaan seksikauppaa vastaan, jos se ei kykene hoitamaan
ongelmaa omalla alueellaan. Suomalaiset ovat riistäneet
naapurimaidemme Viron ja Venäjän tyttäriä vuosikaudet.
Siksi Suomen pitäisi tuntea yhtä lailla vastuu
näiden maiden tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksista
kuin omienkin kansalaisten. Virossa seksipalvelujen kriminalisointia,
naisten ihmisoikeuksia tukevaa hanketta, on perusteltu
muun muassa Suomen lainsäädännön
mahdollisella muutoksella.
Prostituutio tuskin loppuisi kokonaan kriminalisoinnin myötä,
mutta ainakin osa prostituoiduista on ilmaissut lopettavansa seksin
myymisen, mikäli siitä tulee laitonta. Tällöin
moni nuori nainen välttäisi oman elämänsä kannalta
vahingollisen uran. Samoin moni perheenisä jättäisi
seksin oston väliin, jos se olisi laitonta.