YLEISPERUSTELUT

Velkaongelmat näyttävät tällä hetkellä erilaisilta kuin 1990-luvun laman jälkeen. Keskeinen nyt vaikuttava tekijä on hallitsematon vakuudettomien kulutusluottojen, erityisesti pikaluottojen, käyttö. Käräjäoikeuksien käsittelemistä velkomiskanteista yli puolet johtuu pikaluotoista.

Kaikki väestö- ja ikäryhmät käyttävät pikaluottoja, mutta yleisintä se on kuitenkin pienituloisilla. Samalla velallisella on usein runsaasti velkojia. Vaikka yksittäiset velat ovat yleensä pienehköjä, kokonaissumma voi nousta jopa 100 000 euroon ilman minkäänlaisia vakuuksia.

Pikaluotoilla tarkoitetaan ilman vakuuksia myönnettäviä alle kuuden kuukauden pituisia kulutusluottoja, joiden pääoma on enintään tuhat euroa ja joita myönnetään yksityishenkilöille tekstiviestillä (tekstiviestilaina), internetissä (internetlaina) tai muun etävälineen avulla ilman velallisen ja velkojan edustajan henkilökohtaista tapaamista tehtävän lainahakemuksen perusteella.

Kuluttajille tarjottavia tavaran tai palvelun tilaamiseen liittyviä kertaluottoja ei pidetä pikaluottoina. Kappalemääräisesti pikaluottoja myönnetään kuitenkin runsaasti eli yli miljoona kappaletta vuodessa. Pikaluottojen määrä näyttää olevan kasvussa.

Tarjottavien pikaluottojen suuruus vaihtelee muutamasta kymmenestä eurosta yleensä satoihin euroihin, ja laina-ajat vaihtelevat viikosta muutamiin kuukausiin. Pikaluotoissa luoton hinta ilmoitetaan usein koron sijasta käsittely- ja toimituskuluina, joiden määrä muunnettuna todelliseksi vuosikoroksi voi kohota jopa tuhansiin prosentteihin.

Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2011 toisen neljänneksen aikana uusia pikaluottoja myönnettiin kotitalouksille 27 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pikaluottoja myönnettiin runsaat 79 miljoonaa euroa, yhteensä 357 003 kappaletta.

Keskimääräinen pikaluotto oli vuoden toisella neljänneksellä 223 euroa ja takaisinmaksuaika oli keskimäärin 33,6 päivää. Pikaluottojen ottajat maksoivat huhti—kesäkuun aikana ottamistaan lainoista yhteensä yli 20 miljoonaa euroa erilaisia kuluja. Pikaluottoihin kohdistuvat kulut olivat siten keskimäärin yli 25 prosenttia myönnetystä lainapääomasta. Vuoden 2011 toisella neljänneksellä rekisteröityjä pikaluottoyrityksiä oli 81 kappaletta eli kymmenen yritystä enemmän kuin edellisellä neljänneksellä.

Alla oleva taulukko kuvaa pikaluottoalan kehitystä kuluvan vuoden toiselle neljännekselle saakka.

Pienlainayritysten tunnuslukuja vuosina 2010—2011

	2010/Q2	2010/Q3	2010/Q4	2011/Q1	2011/Q2
Uudet myönnetyt luotot, 1 000 euroa	62 442	61 197	64 815	69 820	79 464
Uusiin luottoihin kohdistuneet kulut, 1 000 euroa	16 416	15 429	16 962	17 702	20 189
Kulut / uudet luotot, %	26,3	25,2	26,2	25,4	25,4
Uusien luottojen keskimääräinen takaisinmaksuaika, päivää	28,6	29,9	31,6	33,5	33,6
Luottokanta, 1 000 euroa	46 388	50 206	56 167	66 236	69 822
Uusien luottojen kappalemäärä	310 171	295 135	302 451	321 344	357 003
Keskimääräinen lainamäärä, euroa	201	207	214	217	223
Tilastoitujen yritysten lukumäärä	65	65	63	71	81

Lähde: Luottokanta, 2. neljännes 2011. Tilastokeskus

Luotonantajan vastuullisuutta lainaa myönnettäessä on yritetty lisätä lainsäädäntöteitse, mutta se ei ole aina johtanut toivottuihin tuloksiin, vaan pikaluottoihin liittyvät ongelmat ovat päinvastoin jatkuneet.

Kuluttajansuojalakia on muun muassa muutettu siten, että myös pieniä ja lyhytaikaisia luottoja markkinoitaessa olisi ilmoitettava luoton todellinen vuosikorko. Niin ikään kuluttajansuojalain 7 lukuun on lisätty säännös luotonantajan velvollisuudesta todentaa lainanhakijan henkilöllisyys huolellisesti. Samassa yhteydessä on kielletty kulutusluottosopimuksen nojalla myönnettävien varojen välitön maksaminen kuluttajalle silloin, kun luottoa haetaan ja se myönnetään myöhään. Nämä muutokset tulivat voimaan 1.2.2010.

Erikseen annetun lain (laki eräiden luotonantajien rekisteröinnistä, 747/2010) nojalla elinkeinonharjoittajien, jotka myöntävät kuluttajansuojalain (38/1978) 7 luvun soveltamisalaan kuuluvia kuluttajaluottoja, tulee rekisteröityä Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylläpitämään valtakunnalliseen luotonantajarekisteriin. Tämä laki tuli voimaan 1.12.2010.

Huolimatta rekisteröitymisvelvoitteista ja tehostuneesta valvonnasta sekä uusista rajoituksista kokemus osoittaa, että olisi helpompi kieltää lyhytaikaiset pikaluotot kokonaan kuin asettaa rajoja, joita aina joko pystytään kiertämään tai rikotaan tietoisesti. Muun muassa sanomalehti Karjalaisen julkistamien tietojen mukaan (Karjalainen 30.10.2011) todellisen vuosikoron ilmoitusvelvollisuutta ei noudateta tehokkaasti.

Karjalainen tarkisti kahdeksankymmenen markkinoilla olevan eri pikalainatuotteen korkotiedot. Vertailussa oli vähintään yksi luottotuote jokaiselta Etelä-Suomen aluehallintoviraston luotonantajarekisteriin merkityltä pikaluottofirmalta. Puolessa tuotteista lainan todellinen vuosikorko oli ilmoitettu todellista pienemmäksi. Yksi luotottajista ei maininnut todellista vuosikorkoa lainkaan.

Mikäli kuluttaja ei saa muuta luottoa kuin pikaluottoja, hänellä ei voi olla varaa niihin. Mikäli taas on varaa näihin luottoihin, on mahdollisuus myös niitä edullisempaan lainaan. Pikaluottotoiminta perustuukin siihen, että ihmisen hätää tai heikkoa harkintakykyä käytetään hyväksi.

Harkitsemattomuuttaan ylivelkaiset lainanottajat syrjäytyvät tai ajautuvat harmaan talouden piiriin. Samalla yleinen maksumoraali heikkenee. Kevytmielinen velkaantuminen estää myös lähtökohtaisesti velkajärjestelyyn pääsemisen. Ylivelkaisuuden aiheuttama syrjäytyminen on inhimillinen tragedia. Lopulta syrjäytymisen kustannukset tulevat yhteiskunnan maksettavaksi.

Perustuslailla turvattu elinkeinovapaus ei ole rajoittamaton oikeus. Vastuullisessa markkinataloudessa tulee olla rohkeutta kieltää toiminta, jonka sosiaaliset ja kansantaloudelliset haitat ovat paljon suuremmat kuin henkilökohtaiset hyödyt. Pelkästään kysyntä ei saa määrätä, mitä tuotteita ja palveluita voi tarjota.

Ajankohtainen kysymys valtioiden maksukyvyttömyydestä on seurausta yli varojen elämisestä. Valtiot joutuvat mittaviin sopeutustoimiin selviytyäkseen velvoitteistaan. Kansalaisten luotto-ongelmat ovat yksilötasolla usein suhteessa suurempia kuin valtioiden velkaantumisesta aiheutuvat ongelmat.

Se, että velkaantuminen saadaan hallintaan makrotasolla, edellyttää, että valtio suojelee kansalaisiaan velkaantumasta yli maksukykynsä myös mikrotasolla. Ei ole oikein, että velan ottaminen on tehty niin helpoksi, että velalliset joutuvat henkilökohtaisesti rahoittajiensa panttivangeiksi.

Näin ollen pikaluottojen myöntäminen tulee kieltää lailla.