PERUSTELUT

Yksityistielaki perustuu siihen, että tieosakkaat ylläpitävät yksityistiet, mutta valtio merkittävällä määrällä osallistuu laajan verkon kunnossapitokustannuksiin. Perusteena tälle oli sen varmistaminen, ettei yksityistien varrella asuvan tienpitokustannukset muodostu kohtuuttomiksi yleisen tien varrella asuvaan verrattuna. Yksityisellä tiellä on usein paikkakunnan liikenteessä huomattava merkitys, kun sitä käytetään yleisesti läpikulkuliikenteeseen ja tien varrella on palveluita tai muita merkittävästi liikennettä aiheuttavia toimintoja. Tiekunnat hoitavat siten julkista tehtävää ylläpitäessään tiestöä.

Yksityisteiden kunnossapidon tukemisen alkuperäinen tarkoitus ei ole muuttunut, ja kansalaisten yhdenvertaisuus on vaarantumassa yksityistiemäärärahojen niukkuuden vuoksi. Kuntien tehtävänä ovat olleet lakisääteiset tielautakuntien toimitustehtävät sekä valtionavustusta täydentäen myös tiekuntien tukeminen. Sama työnjakoperiaate on ollut voimassa jo vuosikymmeniä.

Maamme laajimman tieverkoston, yksityistieverkoston, kuntotaso on heikentynyt huomattavasti viime vuosikymmenellä toteutettujen valtion yksityistieavustusten leikkausten vuoksi. Valtionavustukset ovat olleet pitkään murto-osa tarvittavasta ja nykyisen yksityistielain tarkoittamasta tasosta. Hyväkuntoisten pienteiden määrä laski viime vuosikymmenellä 72 prosentista peräti 23 prosenttiin. Vuoden 2005 talousarviossa valtion määrärahat ovat 13,9 miljoonaa euroa, mikä ei riitä yksityisteiden kunnossapitoon. Kuntien myöntämät avustukset ovat puolestaan nousseet noin 35 miljoonaan euroon vuodessa. Kunnat ovat joutuneet kantamaan vastuuta valtion sijaan yksityisteiden kunnossapidosta.

Suomen EU-jäsenyyden vuoksi maassamme otettiin käyttöön arvonlisäverojärjestelmä viime vuosikymmenen puolivälissä. Myös tiekunnat joutuvat näin maksamaan yksityistiehen liittyvistä hankinnoista 22 prosentin verokannan mukaista arvonlisäveroa. Uusi järjestelmä on lisännyt tiekuntien tienpitokustannuksia merkittävästi, keskimäärin 17 prosenttia. On arvioitu, että tiekunnat maksavat tienpidosta jopa 17 miljoonaa euroa vuodessa pelkästään arvonlisäveroa valtiolle. Tämä ei ole kohtuullista, sillä tiekunnat hoitavat julkista tehtävää.

Koska tiekunnat eivät voi hakeutua arvonlisäverovelvollisiksi, ne eivät voi myöskään tehdä vähennyksiä tienpitoon liittyviin hankintoihin sisältyvistä arvonlisäveroista. Arvonlisäverot jäävät lopullisesti tiekuntien maksettaviksi. Tienpitäjänä tiekunnat voidaan kuitenkin rinnastaa kuntiin, jotka eivät lopullisesti joudu maksamaan muun muassa kadunpitoon liittyviä arvonlisäveroja.

Kunnat voivat arvonlisäverolain 130 §:n mukaan saada palautuksena muun muassa kadunpitoon liittyviin hankintoihin sisältyvät arvonlisäverot. Näin tulisi olla myös tiekuntien kohdalla. Tiekuntien tulisi saada vähentää tienpitoon liittyvään hankintaan sisältyvä arvonlisävero, kun niiden voidaan katsoa hoitavan julkista tehtävää. Tienpidolla tarkoitetaan tien tekemistä ja sen kunnossapitoa. Tällainen tienpitoon liittyvä palautus ei ole omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen, sillä tiekuntien toiminnan tarkoitus ei ole voiton tavoittelu. Tiekunnat käyttävät toiminnassaan mahdollisesti syntyvät ylijäämät ylläpitämiensä yksityisteiden ylläpitoon ja parantamiseen.