Rikoslain mukaan vankien poistumislupaehtojen rikkominen ei ole rangaistava teko, eikä siitä näin ollen voida antaa tuomiota. Säädetyssä vankeuslaissa poistumislupaehtoja rikkoneelle voidaan määrätä ainoastaan kurinpitorangaistus. Tämä tarkoittaa, että ehdotonta vankeusrangaistusta suorittavan henkilön päästessä lomalle vankilasta ja hänen rikkoessa lomalle säädettyjä ehtoja ei häntä voida siitä tuomita rangaistukseen. Poistumislupaehtojen rikkomisesta seuraavan kurinpitorangaistuksen kovuus on vankilan johtajan määriteltävissä, ja se voi olla asteikolla varoituksesta ehdottomaan yksinäisyysrangaistukseen eli eristysselliin. Ehtojen noudattamatta jättäminen voi myös vaikuttaa tuleviin lupa-arviointeihin, jotka koskevat vankilasta poistumista.

Tapauksia, joissa vankilarangaistukseen tuomittu henkilö on jättänyt palaamatta hänelle myönnetyltä lomalta (lue: pakenee lomalta) tai muilla tavoin rikkonut sääntöjä, tapahtuu säännöllisesti. Lupaehtojen rikkomisesta saadun rangaistuksen ollessa kevyt voi se houkutella jopa toistuviin poistumislupaehtojen väheksymisiin sekä laiminlyönteihin. Ehtojen rikkominen, palaamatta jättäminen vankilaan poistumisluvan umpeuduttua ja vangin jäljittäminen sitovat työvoimaa ja raskauttavat vankeinhoidon sekä poliisin koneistoa.

Rikoslaissa ei katsota lomalta palaamatta jättämistä rangaistavaksi teoksi, mutta vankilasta pakeneminen sitä kyllä on. Lisäksi rikoslaissa katsotaan rangaistavaksi teoksi myös avunanto vankilapakoon. Tässä on havaittavissa selvä ristiriita, sillä poistumislupaehtojen rikkomisen tarkoituksena on lähes poikkeuksetta jättää lopullisesti palaamatta vankilaan.