Suomen sitkeästi korkealla pysyttelevän työttömyysasteen laskemiseksi on tehtävä kaikki voitava. Tässä työssä palvelujen ja kotona tehtävän työn kaikkia mahdollisuuksia ei ole vielä hyödynnetty.

Kotitalousvähennyksestä on säädetty tuloverolaissa (1535/1992). Voimassa olevan lain mukaan kotitalousvähennyksen saa henkilö, joka maksaa asunnossaan tehdystä tavanomaisesta kotitaloustyöstä (esim. siivous tai lastenhoito) tai asuntonsa kunnossapidosta taikka perusparannuksesta työkorvausta tai palkkaa. Vähennys on enintään 1 150 euroa. Vähennys on henkilökohtainen eli vähennyksen voi tehdä molempien puolisoiden verotuksessa. Omavastuu on 100 euroa. Verovelvollinen saa vähentää kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä maksamiensa sivukulujen lisäksi 10 % maksamastaan palkasta tai 60 % arvonlisäverollisesta yrityksen tai yleishyödyllisen yhteisön työkorvauksesta.

Vähennystä ei saa tehdä, mikäli työtä varten on saatu muuta tukea, kuten omaishoidon tukea, lasten kotihoidon tukea, lasten yksityisen hoidon tukea, korvausavustusta valtion tai muun julkisen yhteisön varoista, työllistämistukea tai työnantajalle maksettavaa työmarkkinatukea. Vuonna 2001 kotitalousvähennystä käytti noin 72 000 suomalaista. Kotitalousvähennys onkin osoittautunut erinomaiseksi tavaksi helpottaa perheiden arkea ja samalla tukea uusien palvelualan työpaikkojen syntymistä.

Vähennyksestä saadut hyvät kokemukset, eritoten työllisyysvaikutukset ja harmaan talouden torjunta, kannustavat lisäämään vähennyksen määrää.

Väestön ikääntyessä tarve omaehtoisiin ja joustaviin hoivajärjestelyihin kasvaa. Useissa lapsiperheissä on tarvetta oman perheen tai useamman perheen yhteistyössä järjestettävään pienten lasten hoitoon sekä isompien koululaisten aamu- ja iltapäivien turvaamiseen. Kotitaloustyön verovähennyksellä voidaan osaltaan edistää työssä jaksamista sekä hyvää työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.