PERUSTELUT

Pelastuslain (468/2003) 6 luvun 28 §:ssä säädetään jokaisen toimintavelvollisuudesta. Pykälän sisältö oli käytännössä samansisältöinen jo edeltävän pelastustoimilain (561/1999) aikana. Velvollisuuden laiminlyönti on sanktioitu pelastuslain 13 luvun 83 §:ssä ja rikoslain (39/1889) 21 luvun 15 §:ssä.

Yksi henkilökohtaisten viestintävälineiden käytön lisääntymisen positiivisimmista vaikutuksista on niiden mahdollistama nopea tiedonkulku liikenne- tai muun onnettomuustilanteen sattuessa. Lainkuuliaiset kansalaiset ovat myös kiitettävän hyvin selvillä pelastuslain mukaisista toiminta- ja ilmoitusvelvollisuuksistaan, sekä toimivat myös näiden velvoitteiden mukaisesti havaitessaan ajoradan läheisyydessä onnettomuusajoneuvon tai -ajoneuvoja.

Asian kääntöpuolena ovat kymmenet, ellei jopa sadat, turhat yhteydenotot poliisiin ja hätäkeskuksiin ajoradan ulkopuolelle jääneiden onnettomuusajoneuvojen vuoksi. Onnettomuusajoneuvon ulkoiset tunnusmerkit eivät yleensä paljasta, onko onnettomuus tapahtunut viisi minuuttia vai viisi päivää aikaisemmin. Tilanteen tarkempi arviointi pysäyttämällä tai pysäköimällä ajoneuvo taajaman ulkopuolella voi olla vaikeaa, vaarallista tai erikseen ja nimenomaisesti kiellettyä esimerkiksi tieliikennelain (267/1981) 2 luvun 26, 27 tai 28 §:n nojalla tai tieliikenneasetuksen (182/1982) 2 luvun 6 §:n nojalla.

Mikäli liikenneonnettomuudessa osallisena olleella tienkäyttäjällä olisi velvollisuus merkitä onnettomuusajoneuvo asettamalla varoituskolmio sen kohdalle näkyvyyden kannalta sopivimpaan paikkaan, poistuisi useiden turhien ja päällekkäisten ilmoitusten ongelma poliisilta ja hätäkeskuksilta. Jokaisen turhan ilmoituksen käsittely vaikeuttaa osaltaan muiden ilmoitusten vastaanottamista.

Varoituskolmio symboloisi tässä tapauksessa "vaara ohi" -viestiä. Ehdotettu 61 a § koskee tilannetta, missä ajoneuvo on poissa ajoradalta, mutta kuitenkin sen välittömässä läheisyydessä ja ajoradalle näkyvissä. Merkintä tulisi suorittaa pykälän sanamuodon mukaisesti ajoneuvon kohdalle asetetulla varoituskolmiolla, jolloin ei synny sekaantumisvaaraa tieliikennelain 4 luvun 61 §:ssä tarkoitettuun tilanteeseen.

Milloin liikenneonnettomuuteen osallinen tienkäyttäjä ei tilansa tai muun pakottavan syyn vuoksi voisi merkintää suorittaa, olisi onnettomuusajoneuvon merkintävelvollisuus mahdollisten pelastustoimien päättymisen jälkeen poliisilla tai pelastushenkilökunnalla.