PERUSTELUT

Taustaa turkiseläinten hyvinvoinnista ja terveydenhuollosta

Suomessa olevilla vajaalla 1 000 turkiseläintilalla toiminnan painopistettä on tarpeen siirtää sairauksien ennaltaehkäisyyn ja tuottavuuden nostoon eläinten hyvinvointia parantamalla. Tuotantoeläintilojen, mukaan lukien turkiseläintilat, terveydenhuollolla tarkoitetaan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämistä ja edistämistä tuotantoyksikön taloudellisen tuloksen parantamiseksi; terveydenhuoltojärjestelmässä eläin ja sen hyvinvointi ovat keskiössä.

Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry (STKL) on alkanut luoda elinkeinolle kyseistä omaa järjestelmää vuoden 2012 aikana. Syksyn 2012 aikana järjestelmää kehitetään edelleen useissa elinkeinon työryhmissä ja sille luodaan myös omat internetsivut sianlihatuotantosektorin Sikavan ja maidon- ja naudanlihantuotantosektorin Nasevan mukaisesti. Ensimmäiset terveydenhuoltokäynnit tehtäneen pilottitiloille tammi-helmikuun 2013 aikana, ja niistä kerätyn tiedon perusteella pystytään asettamaan hälytysraja-arvoja oletuksen mukaan esimerkiksi pentukuolleisuudelle, eri sairauksien oireille ja penikoimattomille "tyhjiksi jääneille" naaraille. Hälytysrajojen ylityttyä tilanteeseen puututaan terveydenhuoltokäynnin aikana ja ongelma pyritään selvittämään.

Kansallisiksi yleisiksi tavoitteiksi turkiseläinten terveydenhuollossa tultaneen asetettaman ainakin seuraavat:

• tuotannon kannattavuuden parantaminen

• tautitilanteen seuranta ja valvonta sekä tautien ennaltaehkäisy

• lääkkeiden käytön seuranta ja hallittu käyttö

• eläinten hyvinvoinnin edistäminen

• tiedon kerääminen ja sen hyödyntäminen

• laatu ja kuluttajaturvallisuus.

Turkiseläinten terveydenhuolto-ohjelmaan rakennettava terveysluokitusrekisteri mahdollistanee turkistilojen tautitilanteen ja tiloille luovutettavien lääkkeiden seurannan sekä tarjoaa runsaasti erilaista informaatiota eri käyttäjäryhmille. Rekisterin terveysluokitustietojen perusteella tuottajat voisivat jatkossa suunnitella eläinostonsa siten, että tartuntojen leviäminen turkistilojen välillä pystyttäisiin estämään. Järjestelmä mahdollistanee myöhemmin erilliset laatuluokitukset siitoseläinkauppaan keskittyville tiloille.

Turkiseläinten terveydenhuoltojärjestelmä on konkreettinen osa kansallista turkistuotannon laatustrategiaa: terveydenhuollon keinoin voidaan parantaa eläinten hyvinvointia säilyttäen samalla hyvä tautitilanteemme. Lisäksi sen avulla voidaan kehittää turkisten kokonaislaatua ja kotimaisen tuotannon kansainvälistä kilpailukykyä. Lisäksi järjestelmään tullaan myöhemmin liittämään WelFur-hankkeesta saatuja turkiseläinten hyvinvointitutkimustuloksia niiden valmistuttua näillä näkymin vuoden 2014 lopulla. WelFur-hanke on eurooppalainen tutkimushanke, johon on otettu mallia nautojen ja sikojen hyvinvointia tutkivasta Welfare Quality -järjestelmästä. WelFur-hanke rakentaa tilatason hyvinvoinnin arviointimenetelmät tarhatuille ketuille, minkeille ja suomensupeille. Sen tavoitteena on antaa kuluttajille tietoa turkiseläinten hyvinvoinnin todellisesta tasosta ja kasvattajille tilan eläinten mahdollisista ongelmista.

Eläinlääkäripalvelut ja valtakunnallinen eläinten terveydenhuolto

Turkiselinkeinossa on huutava pula eläinlääkintäpalveluista. Pohjanmaata, jossa suurin osa turkiseläintiloista sijaitsee, vaivaa krooninen kunnaneläinlääkäripula. Tämän seurauksena edes peruseläinlääkintäpalveluja ei tahdo riittää turkiseläintiloille. Toisaalta vuosien saatossa tuottajat ovat luovuttaneet eivätkä osaa heille kuuluvaa palvelua vaatia. Kunnan velvoite järjestää peruseläinlääkintäpalveluja asukkaidensa kotieläimille, mukaan lukien turkiseläimet, perustuu eläinlääkintähuoltolain (765/2009) 11 §:ään. Toisaalta saman lain 12 §:n mukaan valtakunnallisen eläinten terveydenhuolto-ohjelman voivat laatia elintarvikelain tarkoittamat elintarvikealan toimijat sekä näitä edustavat yhdistykset. Valtakunnallinen eläinten terveydenhuolto-ohjelma koskee elintarviketuotantoa varten pidettävien hyötyeläinten terveydenhuoltoa, ja siihen liittyminen on vapaaehtoista.

Perustelut

Eläinlääkäreillä on tärkeä rooli minkä tahansa eläinlajin sairauksien diagnosoinnissa, hoidossa ja ennaltaehkäisyssä, hyvinvoinnin arvioinnissa sekä eläintautien torjunnassa. Eläinlääkintäpalveluiden hankalasta saatavuudesta johtuen turkistuottajat joutuvat kantamaan lähes päivittäin vastuuta eläintensä sairauksista ja hyvinvoinnista puutteellisin eläinlääkinnällisin tiedoin. Tämän seurauksena elinkeinossa on useita valitettavia ja ikäviä tapauksia, joissa eläintaudit ovat päässeet leviämään ja aiheuttaneet turkiseläimille hyvinvoinnin heikkenemistä ja tuottajille suuria rahallisia menetyksiä. Tämän lakialoitteen tavoitteena onkin turvata riittävät eläinlääkintäpalvelut myös turkiseläintiloille ja toisaalta eläinlääkärien avulla parantaa turkiseläinten hyvinvointia ja sairauksien ennaltaehkäisyä nykyisestä. Asetusmuutoksen avulla tuottajat velvoitettaisiin ottamaan eläinlääkäripalvelu vastaan.

Toisaalta turkiseläintiloilta ei tällä hetkellä kerätä systemaattisesti tietoa eläinten sairauksista tai hyvinvointiongelmista. Valtakunnallisen eläinten terveydenhuolto-ohjelman avulla systemaattinen tiedonkeruu ja ongelmakohtien löytäminen olisi helpompi järjestää. Ongelmakohtien löydyttyä niihin olisi helpompi myös pureutua ja neuvoa tuottajia toimimaan oikealla tavalla. Eläinlääkäreiden tekemät terveydenhuoltokäynnit esimerkiksi nauta- ja sikasektoreilla ovat neuvovia ja tuottajia ohjeistavia, eikä niillä ole tekemistä itse viranomaisvalvontatyön kanssa.

Ehdotus

Ehdotamme, että eläinlääkintähuoltolain 12 §:ää muutetaan. Valtakunnallinen eläinten terveydenhuolto-ohjelma laajennettaisiin koskemaan kaikkia hyötyeläimiä, jolloin myös turkiseläimet pääsisivät ko. ohjelman piiriin. Valtakunnallisen eläinten terveydenhoito-ohjelman voisivat tällöin laatia elintarvikelain tarkoittamien elintarvikealan toimijoiden sekä niitä edustavien yritysten lisäksi myös muut tahot, kuten STKL ry. Ohjelmaan liittyminen pysyisi hyötyeläinten omistajille tai haltijoille vapaaehtoisena. Toisaalta velvoite kutsua eläinlääkäri tilalle vähintään kerran vuodessa voisi toimia terveydenhuolto-ohjelman runkona, ts. käynnin aikana eläinlääkäri voisi tehdä STKL:n ylläpitämän terveydenhuoltojärjestelmän mukaisen terveydenhuoltokäynnin ja käyttää tätä tarkoitusta varten tehtyä terveydenhuoltokäyntikaavaketta. Käynnin jälkeen kaavakkeen tiedot tallennettaisiin ko. järjestelmään, jolloin turkistiloilta kerättäisiin systemaattisesti tietoa eläinten hyvinvoinnista ja tiloilla havaituista puutteista.

Tässä yhteydessä voidaan todeta yllämainitun ehdotuksen edellyttävän lisäksi, että turkiseläinten suojelusta annetun valtioneuvoston asetukseen (20.10.2011/1084) 9 §:ään lisätään kohta, jonka mukaan turkistarhalle tulee kutsua eläinlääkäri vähintään kerran vuodessa. Tuottaja velvoitettaisiin tällöin käyttämään eläinlääkäriä arvioimaan eläinten hyvinvoinnin tila ja kuulemaan mahdollisia neuvoja hyvinvoinnin parantamiseksi ja sairaiden eläinten hoitamiseksi tai lopettamiseksi.