Vuonna 1993 toteutettiin laaja lapsiperheiden taloudellisen tukijärjestelmän uudistamispaketti (HE 75/1993 vp). Tässä yhteydessä kumottiin tuloverolain (1535/1992) lapsivähennys- ja lapsenhoitovähennyssäännökset. Verotuksen yksinkertaistaminen ja tuen kohdistaminen sosiaalipoliittisesti tarkoituksenmukaisemmin olivat uudistuksessa käytettyjä perusteluja. Paketissa alennettiin perhepoliittisten tukien kokonaismäärää yhteensä noin 700 miljoonalla markalla. Eduskuntakaudella 1995—1999 toteutetuilla lapsilisien leikkauksilla alennettiin näitä tukia vielä 750 miljoonalla markalla.

Verovähennysten ja erilaisten suorien sosiaalisten tukien rinnastaminen on ongelmallisempaa kuin yllä kuvatussa uudistamispaketissa on annettu ymmärtää. Kansalaisten on voitava kokea verotus oikeudenmukaiseksi. Oikeudenmukaisen verotuksen tunnusmerkkejä ovat verovelvollisten tasapuolinen kohtelu ja verottaminen veronmaksukyvyn mukaan. Lapsilla on suuri veronmaksukykyä alentava vaikutus. Erään kulutustutkimuksen mukaan lapsi kuluttaa keskimäärin 2 236 markkaa kuukaudessa, kun perheen kokoa ei oteta huomioon. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan yhden alle 18-vuotiaan lapsen elättäminen maksaa keskimäärin 2 700 markkaa kuukaudessa. Esimerkiksi nelilapsisen perheen käytettävissä olevat tulot yhteensä 27 000 markan bruttotuloista — veroilla ja lasten elantomenoilla vähennettynä ja lapsilisillä lisättynä — ovat noin 9 000—11 000 markkaa kuukaudessa, riippuen siitä, miten tulot jakautuvat puolisoiden kesken. Vastaavasti yhtä paljon ansaitsevan lapsettoman pariskunnan käytettävissä olevat tulot ovat noin 17 000—19 000 markkaa kuukaudessa eli 8 000 markkaa enemmän.

Tätä epäsymmetriaa verotuksen kohdentumisessa veronmaksukyvystä poikkeavasti voidaan korjata säätämällä verotettavasta tulosta valtion- ja kunnallisverotuksessa tehtäväksi 12 000 markan suuruinen lapsikohtainen lapsivähennys kustakin verovuoden aikana verovelvollisten kanssa samassa taloudessa asuneesta alaikäisestä lapsesta.