PERUSTELUT

Ulkomaalaisten tahojen kiinteistöomistukset ovat lisääntyneet merkittävästi. Vaikka kyse onkin määrällisesti varsin marginaalisesta määrästä verrattuna maassa tehtäviin kiinteistökauppoihin, on ilmennyt, että ulkomaalaisten hankkimien kiinteistöjen käyttötarkoitus on jäänyt toteuttamatta tai se on merkittävästi puutteellista. On myös epäiltävissä, että osaa kiinteistöistä ei ole tarkoitettukaan hankittavaksi mm. loma-asunto-, matkailuelinkeino-, teollisuus- tai muussa kaavoittajalle ja muille viranomaisille ilmoitetussa tarkoituksessa.

Määrällisesti ulkomaalaisten osuus vuosittain tehtävistä kiinteistökaupoista maanmittauslaitoksen tilastojen mukaan on yhden prosentin luokkaa. On kuitenkin huomioitavaa, ettei maanmittauslaitoksen rekistereissä näy lainkaan yritysten nimissä tehtyjen tontti- tai kiinteistökauppojen eli yritysten omistajatietoja. Kiinteistöt on pääosiltaan hankittu vapaa-ajan asumiseen. Paikoittain asuntotaajamiin on muodostunut ongelmaksi, että kunnallistekniikan alueilla olevat kokoaikaiseen asumiseen tarkoitetut kiinteistöt siirtyvät vapaa-ajan asunnoiksi, mikä autioittaa ja muuttaa asuntotaajaman tarkoitusperää ja luonnetta.

Vuonna 2011 pohjoismaalaiset tekivät 26 kiinteistökauppaa, muiden EU-maiden kansalaiset 67, venäläiset 468 ja muunmaalaiset 57. Huomattavaa on myös sellaisten ulkomaan kansalaisten kaupat, joiden pysyminen Suomessa on jo enemmän tai vähemmän vakiintuneempaa, joilla on mm. suomalaiset henkilötunnukset ja pankkitilit. Näitä kauppoja tehtiin vuonna 2011 venäläistaustaisten lukuun noin 100 ja virolaistaustaisten lukuun noin 200 kappaletta. Venäläisten kiinteistökauppojen määrä kasvoi vuoden 2000 nollatasosta huippuunsa vuoden 2008 noin 780 kappaleeseen, jonka jälkeen niiden määrä on tasoittunut vuosittaiseen 400—500 kauppaan.

Huolestuttavaa eräiltä osin on ostettavien kiinteistöjen sijainti ja niiden käyttö- ja luontoarvot, joissain tapauksissa jopa turvallisuuspoliittisesti arveluttava sijainti. Kuvaavaa kehityksessä on ollut muun muassa YLEn radio- ja linkkimastokiinteistöjen omistajuuden siirtyminen ensiksi Ranskaan ollen tällä hetkellä Yhdysvalloissa. Ulkomaalaisten tekemät kiinteistöhankinnat ovat myös kiistatta vaikuttaneet merkittävästi kiinteistöjen hinnanmuodostukseen. Tämä korostuu erityisesti Itä- ja Kaakkois-Suomen alueilla, mutta lisääntyvässä määrin myös muualla Suomessa. Huolestuttavaa on myös yhteiskunnallisten toimijoiden omistuksessa olleiden kiinteistöjen ja maa-alueiden myynti ulkomaalaisille. Näissä tapauksissa kyseessä on useasti kansallisia luontoarvoja ja muutoin sijainniltaan erityisiä arvoja omaavia alueita. Kuntien kiinteän reaaliomaisuuden myynti ulkomaalaistahoille on erityisen kyseenalaista, koska saadun kauppahinnan vaikutus kuntataloudelle on erittäin lyhyt.

On mahdollista, että nykyisen tilanteen vallitessa ulkomaisten kiinteistöomistusten kautta syntyy ristiriitatilanteita, joissa vastakkain ovat kansalliset ja ulkomaalaisen omistajan edut. On myös mahdollista, että yksittäisten suomalaisten ja ulkomaiden kansalaisten tai kansalaisryhmien välille syntyy kiinteistökauppojen johdosta jännitteitä, jotka pahimmillaan omaavat rasistisia piirteitä. Jännitteet voivat vaikuttaa kielteisesti maahanmuuttopolitiikkaan. Tämänkaltaisen kielteisen kehityksen välttämiseksi ja toimintatapojen selkeyttämiseksi on paikallaan lainsäädännöllisin keinoin määritellä asianmukaiset edellytykset ulkomaalaisten tahojen kiinteistönhankintaan ja kiinteistöjen käyttöön.

Suomi luopui viimeisistä ulkomailla asuvien henkilöiden ja ulkomaalaisten yhteisöjen kiinteistön hankintaa koskevista rajoituksista vuoden 2000 alussa, kun Euroopan unionin liittymissopimuksessa määritelty viiden vuoden siirtymäaika päättyi liittymisasiakirjan 87 artiklan mukaisesti. Tällöin kumottiin laki (1613/1992) vapaa-ajan asuntojen hankinnan rajoittamisesta (kumottu lailla 1299/1999), koska silloisen näkemyksen mukaan ei voitu pitää perusteltuna rajoitusten säilyttämistä myöskään unionin ulkopuolisten valtioiden osalta.

Vaikka Suomen jäsenyys Euroopan unionissa rajoittaa joiltain osin merkittävästikin kansallista lainsäädäntöä, on siitä huolimatta tärkeätä, että turvataan kansallisomaisuuden, kansallisten arvojen ja strategisesti tärkeiden alueiden ja toimintojen säilyminen mahdollisimman pitkälle kansallisen päätöksenteon piirissä säilyttäen silti Suomen maine mahdollisimman ulkomaalaisystävällisenä, joustavana ja oikeudenmukaisena valtiona. Jäsenmailla on Euroopan unionin säännöksien mukaisesti kuitenkin edelleen mahdollisuus soveltaa kolmansiin maihin kiinteistöjen hankintaa koskevia rajoituksia.

Suomen eduskunta on hyväksynyt helmikuussa 2012 lain ulkomaalaisten yritysostojen seurannasta (5/2012), samalla tavoin on perusteltua määritellä ehdot toiminnan sääntelystä ja rajoituksista myös ETA-maiden ulkopuolisten tahojen maa- ja kiinteistökauppoihin.

Euroopan neuvoston alainen rahanpesun vastaisia toimia arvioiva asiantuntijakomitea MONEYVAL arvioi raportissaan vuodelta 2011, että esimerkiksi Kyproksella tapahtuu rahanpesua useimmin pankkijärjestelmässä ja kiinteistökaupassa. Rahanpesuriski koskee eniten kansainvälistä liiketoimintaa, jossa lailliseen rahoitusjärjestelmään siirrettyjen varojen alkuperä pyritään häivyttämään. Varojen siirtämistä laittomasta taloudesta laillisen puolelle pyritään rajoittamaan sääntelemällä kaupankäyntiä vierailla valuutoilla, ulkomaista kiinteistöjen omistusta muilta kuin EU-kansalaisilta sekä käteisellä tehtäviä liiketoimia.

Erityisesti naapurimaan Venäjän toimet maa- ja kiinteistökauppojen kieltämisessä ulkomaalaisilta puoltaa rajoitusten tarpeellisuutta myös Suomessa. Venäjän presidentti Dmitri Medvedev allekirjoitti 9 päivänä tammikuuta 2011 ukaasin, joka kieltää Venäjällä ulkomaalaisilta omistuksen satojen kilometrien säteellä Suomen rajasta. Kremlin uusi luettelo sisältää kaikkiaan 380 hallinnollista aluetta, joita kielto koskettaa.

Ahvenanmaalla lainsäädännön perusteella edellytetään viiden vuoden asumista, jotta muodostuu edellytys kiinteistönhankintaan tai -vuokraukseen. Samanlainen malli on käytössä myös Tanskassa.

Tämän vuoksi on tarpeen:

• tarkentaa ulkomaalaisten jo hankkimien kiinteistöjen käytön ja yhteiskunnallisten velvoitteiden asianmukaista hoitamista,
• siirtyä ulkomaalaisten omistuksen ja vuokrauksen suhteen vastavuoroisuusperiaatteen noudattamiseen lakiesityksestä ilmenevällä tavalla,
• hyödyntää ulkomaalaisten toimijoiden myönteiset vaikutukset Suomelle sallimalla kiinteistöjen vuokraaminen ja niiden asianmukainen käyttö, sekä
• edellyttää viiden vuoden asumista kotipaikkanaan Suomi, ennen kuin kiinteistön omistaminen on mahdollista.