PERUSTELUT

Asiakkaan oikeus peruspankkipalveluihin on turvattu luottolaitostoiminnasta annetussa laissa. Laki ei kuitenkaan määrittele pankkipalveluista kerättävien palvelumaksujen suuruutta. Viime vuosien aikana palvelumaksuja onkin pankeissa nostettu kohtuuttoman korkeiksi. Erityisen korkeita maksuja veloitetaan asiakkaalta varsinkin silloin, kun maksu suoritetaan pankin palvelutiskillä. Yhden laskun maksamisesta palvelumaksu pankissa saattaa olla jopa 8 euroa.

Pankkien asiakkaista tästä kärsivät erityisesti ne henkilöt, jotka eivät voi tai halua käyttää edullisempia palveluita, kuten suuri osa eläkeläisistä. Suurin osa väestöstä on siirtynyt käyttämään uusia mahdollisuuksia pankkiasioidensa hoitamisessa, eli puhelinta ja nettipankkia. Ryhmä, joka ei näitä uusia maksumuotoja voi tai halua käyttää, on kuitenkin suhteellisen pieni.

Kun luottolaitostoiminnasta annetun lain 50 a §:ää säädettiin, todettiin hallituksen esityksessä nimenomaan, että asiakkaan oikeutta peruspankkipalveluihin ei tule tehdä käytännössä merkityksettömäksi kohtuuttomalla ja syrjivällä hinnoittelulla. On myös asiakkaan kannalta oleellista, että nämä palvelut ovat ilman kohtuutonta vaivaa saavutettavissa. Suomen harvaan asutuilla seuduilla tilanne ei tällä hetkellä ole riittävän hyvä.

Pankit ovat viime vuosina vähentäneet huomattavasti konttoreidensa määrää ja siirtäneet yhä enemmän palveluitaan asiakkaille itselleen suoritettavaksi. Vaikka postikin on vähentänyt toimipisteitään, on kuitenkin postipalveluiden saatavuus syrjäseuduilla parempi asiamiespostijärjestelmän kautta. Tätä järjestelmää kehittämällä siten, että näissä toimipisteissä voitaisiin huolehtia myös maksuliikenteestä, parantuisi palveluiden saatavuus Suomen harvaan asutuilla alueilla.

Postin nykyiset tietoliikennejärjestelmät mahdollistaisivat myös maksuliikenteen hoitamisen. Postit tarjoaisivat vain maksunvälityspalvelua eivätkä esim. talletus- tai muuta pankkipalvelua.