PERUSTELUT

Työttömyysturvalain 7 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan työmarkkinatuen maksamisen edellytyksenä on, että henkilö on taloudellisen tuen tarpeessa. Tarveharkinnassa otetaan huomioon sekä hakijan omat tulot että hänen puolisonsa tulot. Käytännössä lapsettomalla hakijalla työmarkkinatuki alkaa pienentyä, jos puolison tulot ovat yli 1 384 euroa/kk, ja jos puoliso ansaitsee yli 2 414 euroa kuukaudessa, työmarkkinatukea ei makseta lainkaan. Työmarkkinatuen tarveharkinta on ainoa tilanne, jossa kansalainen on vaarassa jäädä kokonaan ilman sosiaaliturvaa puolison tulojen takia. Tarveharkinta kohdistuu useammin naisiin kuin miehiin ja lapsiperheisiin useammin kuin lapsettomiin. Työmarkkinatuen tarveharkinnan lieventäminen tai poistaminen on keino parantaa työttömän perusturvaa, vähentää lapsiperheiden köyhyyttä ja lisätä työnteon kannustavuutta.

Perustuslakivaliokunta totesi jo vuonna 2002 lausunnossaan (PeVL 46/2002 vp), että tarveharkinta ei ole vaivatta sopusoinnussa perusoikeuksien yksilöllisen luonteen kanssa. Perustuslain kanssa parhaiten sopusoinnussa on järjestely, jossa tarveharkinta kohdistuu vain työttömän omiin tuloihin. Sata-komitea esitti yksimielisesti loppumietinnössään (sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:62), että työmarkkinatuessa luovuttaisiin puolison tulojen perusteella tehtävästä tarveharkinnasta. Komitea katsoi, että tarveharkinnasta luopuminen olisi johdonmukaista pyrittäessä yksilökohtaisiin etuuksiin ja se mahdollistaisi työttömyysturvajärjestelmän yksinkertaistamisen.

Käytännössä työttömyysturvalain 7 luvun 7 § velvoittaa tarveharkinnan rajojen korottamiseen, sillä pykälän 3 momentissa säädetään: "Jos maan yleinen palkkataso ansiotasoindeksin perusteella arvioiden olennaisesti muuttuu, valtioneuvoston asetuksella säädetään 1 momentissa ja 6 §:ssä säädettyjen rahamäärien tarkistamisesta vastaamaan palkkatason muutosta." Lain edellyttämiä korotuksia ei ole tehty.

Valtiontaloudellisista syistä esitämme tarveharkintaa lievennettäväksi ensi vaiheessa siten, että korotetaan 150 eurolla kuukaudessa sitä tulorajaa, jonka ylittävät puolison tulot vaikuttavat työmarkkinatukea vähentävästi. Ehdotettu muutos lisäisi työmarkkinatuen menoja yhteensä noin 10 miljoonaa euroa vuodessa. Samalla muutos pienentää jonkin verran asumistuen tarvetta ja lisää verotuloja.