YLEISPERUSTELUT

Yleistä

Huolimatta Suomessa vuodesta 1997 lähes keskeytyksittä jatkuneesta talouskasvusta pitkäai-kaistyöttömyys ja erityisesti lapsiperheiden toimeentulovaikeudet on edelleen suuri inhimillinen ongelma. Tätä työttömyyden piirrettä on kuvattu työttömyyden "kovaksi ytimeksi".

Etuudet on määritelty niin, että tarveharkintaisuus ja tulovähenteisyys työttömyysturvassa, asumistuessa ja toimeentulotuessa muodostavat esteen lyhyiden työsuhteiden vastaanottamiselle, koska vähäinen lisä ansiotulona ei lisää tukea saavan perheen käteen jääviä tuloja etuuksien vähentymisen, päivähoitomaksujen kohoamisen, verotuksen ja työssäkäynnistä aiheutuvien lisämenojen vuoksi.

Lainsäännöksiä on muutettava niin, että työmarkkinatuen tarveharkinta poistetaan työttömyysturvaan kuulumattomana ja että tulosidonnaisuutta lievennetään asumis- ja toimeentulotuessa.

Vähimmäisturvan riittämätön taso luo toimeentulotukiriippuvuuden

Kunnallisesta toimeentulotuesta on tullut pysyvä perusturvan täydentäjä. Kunnallisesta toimeentulotuesta on ensisijaisten perustoimeentuloturvaetuuksien (perusturvaetuuksien), kuten työttömyyspäivärahan ja sairausvakuutuksen päivärahan, jälkeenjääneisyyden vuoksi muodostunut ensisijaisen turvan pitkäaikainen täydentäjä. Tämä ei ole viimesijaisen, kunnallisen toimeentulotuen tarkoitus ja on myös vastoin eduskunnan perustuslakivaliokunnan kantaa, että syyperusteinen, ensisijainen toimeentuloturva (PL 19 §:n 2 momentti) ei voi perustua viimesijaiseen turvaan eli toimeentulotukeen (PL 19 §:n 1 momentti). "Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon yhtyen perustuslakivaliokunta korostaa perustoimeentulon turvan olevan itsenäinen etuus suhteessa 1 momenttiin. Siten 2 momentissa mainituissa tilanteissa yksilön perustoimeentuloturvajärjestelmä ei voi muodostua 1 momentin mukaisesta viimesijaisesta turvasta." (PeVM 25/1994 vp — HE 309/1993 vp, pykäläperustelut HM 15 a §:n, nyk. PL 19 §:n 2 momentin kohdalla)

Etuuksien matalaa tasoa (v. 2007) kuvaa seuraava lista:

• työttömyysturvan peruspäiväraha ja työmarkkinatuki (yksinäisellä 514,07 euroa/kk ja 2 lapsen yksinhuoltajalla 657,04 euroa/kk),
• pienimmät sairaus- ja vanhempainrahat (380 euroa/kk),
• lasten kotihoidon tuki tulottomalla, yhden lapsen yksinhuoltajalla (462,47 euroa/kk),
• itsenäisesti asuvan korkeakouluopiskelijan opintoraha (259,01 euroa/kk) vuonna 2007 sekä
• yksinäisen täyden kansaneläkkeen määrä I kuntaryhmässä (524,85 euroa/kk).

Matala etuuksien taso aiheuttaa useiden etuuksien käytön päällekkäisyyttä

Tällä hetkellä eri elämäntilanteita varten luodut etuudet vaihtelevat määrältään ilman sosiaalipoliittisesti hyväksyttäviä perusteita. Perustoimeentuloturva on sen riittämättömän tason lisäksi hyvin aukollinen ja hajanainen.

Pitkäaikaistyöttömyydestä kärsivät perheet saavat tulonsa usein työmarkkinatuesta, asumistuesta sekä toimeentulotuesta. Työttömien osuus asumistuen saajissa on noussut vuoden 1991 vähän yli 20 %:n tasosta 65 %:iin tuen saajista vuonna 2005 (Asumistukiselvitys, Ympäristöministeriön raportteja 15/2006, s.31).

Marraskuussa 2004 sekä toimeentulotukea että asumistukea sai yhteensä 88 203 kotitaloutta.

Toimeentulotukea, asumistukea ja työmarkkinatukea sai yhtäaikaisesti 41 280 kotitaloutta (Särkelä, R — Eronen A. (toim.), Perusturvan pulmat ja uudistamisen vaihtoehdot, 2007, s. 113).

Vuoden 2006 asumistukiselvityksessä todetaan, että vuonna 2005 yksin asuvista asumistuen saajista kolme neljäsosaa (75 %) oli työttömiä. Kahden huoltajan lapsiperheistä työttömiä oli yli 60 % ja vähiten työttömiä oli yhden huoltajan tuensaajaperheissä, joista 40 % ilmoitti olevansa työttömiä.

Kelan ja Stakesin henkilöpohjaisten yhteisrekistereiden mukaan vuonna 2000 marraskuussa 226 230:stä yleisen asumistuen piirissä olleesta henkilöstä 36,2 % sai samanaikaisesti toimeentulotukea. Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 2004 marraskuussa 200 570 henkilöstä 37,5 % sai samanaikaisesti toimeentulotukea. (Ympäristöministeriön raportteja 15/2006, s. 31 ja 32).

Taloudellisen hyvinvoinnin lisääntyminen ei näy tuensaajien tukiriippuvuuden oleellisena alenemisena, vaikka tuensaajien määrä oli 26 000 henkilöä pienempi.

Työttömän työnhakijan alle kuuden kuukauden työsuhteet eivät saisi leikata asumistukea

Asumistukilain voimaantulosta vuodesta 1975 vuoteen 1993 asumistukea ei tarkistettu lainkaan kesken vuoden. Vuonna 1993 lakia muutettiin valtiovarainministeriön aloitteesta niin, että tukea tarkistettiin tulojen noustessa vähintään 841 euroa kuukaudessa. Vuonna 1994 tukea alettiin tarkistaa myös, jos tulot alenivat 589 euroa kuukaudessa. Asumistukitoimikunnan esitysten pohjalta välitarkistusraja alennettiin tulojen noustessa tai laskiessa 336 euroon vuonna 1995 ja edelleen 168 euroon vuonna 2000. Viimeinen muutos tehtiin vuonna 2005, jolloin tulojen nousua koskeva tarkistusraja nostettiin 300 euroon.

Työmarkkinatukea tai työttömyysturvan peruspäivärahaa saavien pitkäaikaistyöttömien osalta nykyiseen asumistukilakiin on säädetty poikkeus tulojen tarkistamisesta. Tämän mukaan, mikäli tarkistaminen johtuu siitä, että ruokakunnan jäsen työllistyy, tulojen noususta johtuva tarkistus tehdään kolme kuukautta myöhäisemmästä ajankohdasta lukien kuin se muutoin tehtäisiin (= kuukausi, jolloin tulojen muutos vaikuttaa koko kuukauden ajan).

Poikkeussäännöksen soveltamisalaa on laajennettava kaikkiin työttömiin työnhakijoihin työllistymisen esteiden poistamiseksi. Samasta syystä alle kuuden kuukauden työsuhteet eivät saisi vaikuttaa asumistuen määrään.

Toimeentulotukea myönnettäessä etuoikeutetun tulon rajaa on nostettava 300 euroon kuukaudessa

Voimassa olevassa toimeentulotukilaissa ei erikseen lueteltujen tulojen lisäksi oteta huomioon myöskään vähintään 20:tä prosenttia tuensaajan ansiotuloista. Nykyisessä laissa ansiotuloja kuukaudessa voi kuitenkin olla enintään 150 euroa ilman, että toimeentulotuki pienenee. Säännös tuli voimaan 1.4.2005 lukien ja on säädetty väliaikaiseksi poikkeusäännökseksi (11 §:n 4 momentti, 49/2005). Tämä etuoikeutetun tulon määrä on liian pieni ja muodostaa osaltaan esteen lyhytaikaisten työsuhteiden vastaanottamiselle. Etuoikeutetun tulon määrää on nostettava pikaisesti 30 %:iin ja enimmillään 300 euroon kuukaudessa. Tämä säännös toimeentulotukilaissa on niin ikään muutettava pysyväksi.